Työvoimaa Salpalinjalla

Olen tässä viime aikoina muun muassa tutkinut työvoimaa Salpalinjan rakennustyömailla, eli välirauhan aikaisissa linnoitustöissä. Silloinhan ei mistään Salpalinjasta nimenä tiedetty mitään, vaan puhuttiin esimerkiksi Moskovan rauhan pääpuolustusasemasta. Mutta sillä nyt ei ole varsinaista merkitystä työvoiman suhteen.

Kirjoitin näistä vahvuuksista jo aikaisemmin tänne!

Nyt tuli arkistosta vastaan linnoitustoimiston suunnitelma työvoiman vaihtelusta 1940-1941. Tästä kuva tuossa alla.

Loka-marraskuussa olisi työmaat olleet vahvimmillaan noin 18 000. Arvio meni ns. metsään. Syyskuun lopulla vahvuus oli jo noin 23 000 ja vuodenvaihteessa noin 28 000. Pieni notkahdus tammikuussa taisi vahvuuksissa käydä (tai sitten syy oli puutteellisissa ilmoituksissa), mutta kevään vahvuus pyöri noin 28 000 luokassa.

Esimerkiksi Arimon Linnoittamisen historiassa on käppyrä, jossa maaliskuun kohdalla vahvuus on noin 35 000, joka luku summautuu "omista työläisistä" ja urakoitsijoista. Tässä käyrässä omien työläisten vahvuus menee samoja linjoja, joita itsekin olen löytänyt. Hyvä kysymys siis suhteessa arkistosta löytyneisiin vahvuuslukuihin on: ketkä kaikki summaan on sisällytetty?

Salpalinja ja työmaiden vahvuudet

"Nurmijärven HV-esteitä. Esteet estävät lehmien kulkemisen." 8.7.1941, SA-kuva.

Yritän vääntää arkistosta poimituista vahvuusilmoituksista salpalinjan rakennustyömaan vahvuuksia. Arvatkaa muuten, että on vähän hassua hommaa. Vahvuuksia on nimittäin ajankohdasta riippuen ilmoiteltu hieman erilaisilla planketeilla. Joissakin puhutaan vahvuudesta kaiken kaikkiaan ja toisissa vain työläisistä - kolmansissa ei mainita sen tarkemmin, että ketkä on sisällytetty joukkoon. Edit: ja siis esim. päiväyksellä 30.9.1940 on kolme eri vahvuusilmoitusta, kolmella eri luvulla.

Ensimmäinen ilmoitettu luku on kesäkuun kuudennelta päivältä 1940, jolloin vahvuus oli 2810.  Mukana Linnoitustoimiston omat rakennusjoukot, ruotsalaiset vapaaehtoiset ja muutamat muut. Syyskuun loppuun mennessä vahvuus oli jo luokkaa 23000.

Tuohon aikaan olikin kaikenlaisia ongelmia, joita voi hyvällä omalla tunnolla sanoa kasvukivuiksi. Majoitustilanne oli hyvin tilapäinen, teltoissa oli mentävä - ja ensimmäisenä tehtävänä parakkien rakentaminen työmaille. Myös taktillinen suunnittelu meinasi laahata perässä, kun linnoitteita nyt ei voinut vain rakentaa jonnekin. Työmiesten lisäksi piti saada työnjohtoa: rakennusinsinöörejä ja  rakennusmestareita, joiden määrä oli lopulta Suomen kokoisessa maassa rajallinen.

Tätä vahvuuskysymystä voisi auttaa se, että saisi samankaltaisista vahvuusilmoituksista täydellisen sarjan. Vaan eipä taida ollakaan? Ei niin, että lähtisin tarkkoja numeroita paaluttamaan vahvuuksista, mutta muutoksesta ainakin voi jotain sanoa. Ja se oli kesäkuun alusta syyskuun loppuun mielestäni aikamoinen, jos lukumäärä kasvoi noin 8,5 kertaiseksi.

Liikekannallepanon varalle Linnoitustoimistossa v. 1940

Välirauhan ajan linnoitustyöt oli käynnistetty kunnolla kesään 1940 mennessä. Linnoitustyömaiden määrä ja työvoiman määrä kasvoi merkittävästi loppuvuotta 1940 kohden. Naisia työvoimasta oli vain pieni murto-osa. Ja koska yleisesti ottaen parhaassa työiässä olleet miehet olivat reserviläisiä, niin tämä oli jotain, joka piti ottaa huomioon.

Linnoitustöiden Johtaja kenraali Edvard Hanell Linnoitustoimisto esikuntanaan rupesi selvittelemään myös linnoitusrakennusjoukkojen liikekannallepanoa.

Tähän liittyen otan esimerkiksi seuraavan kuvan arkistosta. Tätä edelsi Linnoitustoimiston ratsumestari T. Paanasen kirje Puolustsvoimien Pääesikunnan komento-osastolle, jossa pyydettiin kuulutuksen painattamista. Tilausmäärä oli 200 kpl. ja "luonteeltaan" salainen, vain liikekannallepanon sattuessa. Tämä oli päivätty 8.11.1940.

Käytettiinkö tätä kuulutusta, vai mitä keinoa, kun kesällä 1941 sotajoukkoja mobilisoitiin? En juuri nyt muista, että olenko arkistossa aiheeseen törmännyt. Wait and see.

23. tutkimuskuukausi

Tammikuu on takana, ja se oli varsin hyvä kuukausi. Tutkimuksen kannalta ainakin!

Sain nimittäin "valmiiksi" talvisodan aikaa käsittelevän luvun käsikirjoituksen. "Valmis" sen takia, että muodon ja rakenteen suhteen uskon, että vasta kokonaisen työn viimeistelyvaiheessa voin tehdä ratkaisut, joiden kautta lainausmerkit voi jättää pois. Ja odotetaan nyt toki professorin palautetta tuosta nykyisestä... ;-) Mutta mielestäni siis sellaisessa kunnossa, että voi siirtyä eteenpäin.

Se puolestaan tarkoittaa sitä, että kronologiassa siirryn välirauhan aikaan, jota ei ole mitään syytä sivuuttaa. Tulen tutkimaan mm. sitä, millä tavalla talvisodan kokemukset otettiin huomioon työvoimakysymyksen suunnittelussa suhteessa tulevaan mahdolliseen sotaan. Toinen puoli on konkreettisella tasolla itärajan linnoittamisessa, joka omalta osaltaan loi perusteita jatkosodan aikaiselle työvoiman sotilaalliselle käytölle. Puhun siis siitä, joka kesällä -44 sai nimen Suomen Salpa.

Muutenkin on hyvä meno ja meininki. Välirauhan ja jatkosodan ajan tutkiminen on minulle myös hieman helpompaa, sillä osa aineistosta on jo tuttua - eli etsimiseen ei pitäisi mennä niin paljon aikaa, kuin talvisodan aikaisen lähdeaineiston kanssa. Let's see...

"Uuksu-Aunus-rautatien rakennustyöt ovat alkaneet: Työtä kallioleikkauksella." SA-kuva

Työvelvolliset sodassa - aineistokuulutus

Työvelvolliset talvi- ja jatkosodassa, siinä on yksi erittäin merkittävä kokonaisuus väitöskirjatutkimustani. Onko sinulla, sukulaisillasi tai jollain tutulla jotain työvelvollisten mahdollisesti tuottamaa muistia, kirjeitä, päiväkirjoja, dokumentteja?

Vai peräti työvelvollisena maataan palvellutta, joka haluaisia muistella asioita? Jos on jotain tai mitään, ota yhteyttä minuun! Myös kaikki linnoittamiseen liittyvä kiinnostaa niin talvisodan, salpalinjan kuin jatkosodan osalta. Sähköpostia voi laittaa osoitteeseen otto.aura@gmail.com

"Ahkerasti miehet kärräävätkin valumuotteihin betonia, josta sitten kehittyy tukevia pesäkkeitä.
Ahijärvi 1942.08.07" SA-Kuva.

Huomasin nimitätin juuri, että Jussi Jalonen laittoi blogiinsa julkisen aineistopyynnön koskien Summan taistelua. Tämä herätti muistini siltä osin, että olin samanlaista ajatusta pyöritellyt joskus nukkumaanmenoaikaan ja unohtanut sen sitten toteuttaa. Nytpä minäkin sen sain aikaiseksi, kiitos Jussi!

Tutkimukseni pääkohteena on miten työvoimaa käytettiin sotilaallisiin tarkoituksiin Suomessa toisen maailmansodan aikana. Kaiken kaikkiaan yksi merkittävä osa tästä oli linnoitustyöt, joihin käskettiin arviolta jopa 100 000 suomalaista työvelvollista. Edelleen hämmästyttää ja kummastuttaa, miksei asia ole pahemmin tutkijoita kiinnostanut. No, minua kiinnostaa!

Saa jakaa!

Kirja Salpalinjasta

Luin tuossa hetki sitten kirjan nimeltä Hanaa, sanoi Hanell – Jees, betonia, vastasi kapteeni Arimo. Salpalinjan linnoitustyöt Etelä-Savossa. Kirja kiinnosti minua, aikalaisilmaisua käyttäen, sattuneestä syystä.

Kirjoitin siitä myös kirja-arvostelun agricolaan.

"Pajasalmen yli rakennettu ponttoonisilta
Pajasalmi 1941.06.24" SA-kuva.

Muutama asia jäi vaivaamaan: miksi otsikko oli tuo mikä se oli? Ja: miksi kirjasta oli tehty niin vaikean kokoinen?

Yksi hauska sattumakin tuossa lukemisen aikana kävi ilmi. Viime syksynä kävin pitämässä esitelmän Miehikkälän Salpalinja-museolla. Aihe oli jotain sellaista kuin Salpalinja 1941-44 ja miten reagoitiin kesällä -44 alkaneeseen puna-armeijan strategiseen iskuun. Halusin päästä käsiksi esim. siihen, mitä rakennusyksiköt tekivät.

Aikaisemmasta jo tiesin sen, että välirauhan aikaina rakennetun pääpuolustusaseman, nykyisin Salpalinjan, kaikkien töiden johto maaliskuusta 1942 kesään 1944 oli Kunnossapito- ja tarkastustoimiston (KT-toimisto) käsissä. KT-toimistolla oli alaisuudessaan erillisiä linnoitusrakennuskomppanioita, jotka oli kokoonpantu ns. "tärähtäneistä", eli toipilaista.

Päätin siis tarkastella luentoa (ja myös tutkimustani) varten jotain näistä erillisistä linnoitusrakennuskomppanioista ja täysin stetsonin menetelmällä yksiköksi valikoitui 24. Er.LinRK, jonka osalta tutkin käytännössä kaiken löydettävissä olleen arkistomateriaalin kansallisarkistosta. Ja kuinka sattuikaan, tämä komppania oli sellainen joka työskenteli Etelä-Savon alueella ja oli mukana tässä puheena olevassa kirjassa.

Sellaista tällä kertaa.

"Salpalinja puolustuskuntoon 1941-1944"

Olin sunnuntaina 7.9. Miehikkälän Salpalinja-museolla pitämässä luennon, jonka otsikko oli sama kuin tämän postauksen. Näkökulma siis oli poikkeuksellinen normaaliin Salpalinja-diskurssiin, sillä poikkeuksetta aina käsittelyssä on rakentamisvaihe välirauhan aikana. Tästä aihepiiristä valmistelen myös artikkelia, joka valmistuu kunhan eräät arkiston osat tulevat kunnostuksesta takaisin tutkijoiden käyttöön.

Kuulijoita oli noin 30 ja toivon, että he jaksoivat kuunnella ainakin suurimman osan selostuksistani. Kysymyksiä ja kommentteja ainakin tuli vallan mukavasti. Aihe siis herätti keskustelua Salpalinja-konkareidenkin keskuudessa, hyvä niin!

Luennon pitäminen oli juuri tällä päivämäärällä syystä tai toisesta hieman "jäistä" muutamassa vaiheessa. Muutama turhan pitkä hiljaisuus kesken ajatuksen, ym., mutta sellaista se nyt välillä on. Ihan niin paljon kesää 1944 en saanut puhuttua kuin olin suunnittelut. Ja tietenkin olen oman itseni kovin arvostelija tällaisissa! (Hyvinhän se kuitenkin meni.)

Luennon sisällön puolestaan tiivisti Terho Ahonen paremmin, kuin itsekään osaisin, joten tyydyn tässä toteamaan: mars Salpalinjan salat-blogin "Lyhyessä ajassa täyteen kuntoon" -postaukseen!

Linnoitustöiden urakoitsijoista

Urakoitsijoiden käyttö linnoitustöissä kiinnostaa minua kovasti, tutkimuksellisesti ja muuten vain. Välirauhan aikana, kun Salpalinjaa rakennettiin, oli töissä useita urakoitsijoita. Tästä aiheesta olen tänne aiemmin kirjoittanut. Linnoitustoimisto myös tiedusteli urakoitsijoilta näiden halukkuutta työskennellä myös mahdollisen sodan aikana. Linnoitustoimiston rakennusosaston päällikkö insinööri H.A. Relander saattoikin 12.6.-41 ilmoittaa, että sodan aikana linnoitustöitä olivat halukkaita tekemään seuraavat urakoitsijat:

•   Oy. Rakennustoimi
•   Ins. A. Kiikka
•  Kreuger & Toll Oy
•  Otto Vuorio
•  Oy. Constructor
•  Oy. Tektor Ab
• Yhtymä R. Sopanen, V. Heino ja V. Lindroth
•   Ääri Oy. ^[1] 
  

-          Siitä en ole ottanut selvää, että olivatko urakoitsijat linnoitustöissä sodan aikana? Tämä vaatii selvittämistä.

On hyvin mahdollista, että heti jatkosodan alettua urakoitsijoita ei välttämättä sellaisenaan käytetty, tai jos käytettiin, hommat eivät ehkä toimineet. Voi myös olla, että tätä urakoitsijavaihtoehtoa ryhdyttiin kokeilemaan vasta vuonna -44!  Perustan tämän siihen, että 12.4.1944 pidetyn linnoitusasiaintoimikunnan kokouksessa kenraali E. Hanell pöytäkirjan mukaan totesi, ettei urakoitsijoiden käytöstä ollut saatu positiivista kokemusta:

”Tuntuu siltä, että he lupaavat enemmän kuin mitä voivat täyttää”[2]

Hanellin kommentti itsessään voisi olla tältäkin päivältä, vai mitä luulette?

Joka tapauksessa urakoitsijoiden käyttö linnoitustöissä kiinnostaa, niin välirauhan linnoitustöissä kuin jatkosodan aikana. Jäin miettimään seuraavalaista mahdollista historiaa. Vielä keväällä -41 linnoitusrakennusjoukkojen liikekannallepanon jälkeiset tehtävät olisivat olleet taaempien asemien parissa ja jopa niiden takana. Vaikuttaa mahdolliselta, että juuri tällaisia tehtäviä varten urakoitsijoilta tiedusteltiin halukkuutta toimia SA linnoitustöissä.

Tähän suhteutettuna tapahtuneet odotushorisontin ja toimintakentän muutokset hyökkäyssodassa voisi selittää sitä, jos urakoitsijoita ei otettukaan käyttöön heti. Tai sitten otettiin, mutta en ole siitä vielä tietoinen! Aihe vaatii tutkimusta ja tutkimusta varten on hyvä luoda ajatusmalleja tai teorioita mahdollisista historioista. Pitää olla pohjaa, jolta lähteä työtä tekemään. Mitä vahvempaa ja perustellumpaa, sen parempi, mutta ei mitään sellaista, jota ei ole valmis hylkäämään paremman tiedon valossa!

"Sepelisiiloja."
Huuhanmäki, Karjalan Kannas 1944.03.16. SA-kuva.

Kuvassa Pyramid –nimisen urakoitsijan auto. Sitä en sitten tiedä, että oliko se firman vai ”firman” käytössä! Kuvan vinkkaamisesta lähtee kiitos Armi Oinoselle Miehikkälään!

---

[1] Rakennusosaston päällikön insinööri H.A. Relanderin kirje Yleiselle osastolle, 12.6.1941, 346/Lkp./1c/sal/8/T12525, Kansallisarkisto.

[2] Linnoitusasiaintoimikunnan kokouksen pöytäkirja, 12.4.1944, 19251/Lin.1/Tmk/10/T12544, Kansallisarkisto.

Linnoitustöissä syyskuussa 1943

Mietin jälleen näitä sodan aikaisia linnoittamistöitä ja päätin katsella muistiinpanoistani, josko selviäisi mitä ukkini Veikko Mäkinen teki 70 vuotta sitten.

Gradua tehdessäni kävin lävitse kaikki Kunnossapito- ja tarkastustoimiston loma- ja komennustodistukset ja otin ylös kaikki, jotka koskivat ukkia. Vuonna 1943 KT-toimisto oli sijoitettu Myllykoskelle, mutta lokakuussa se siirrettiin Viipuriin. Toimistolla ukin ei kuitenkaan tarvinnut paljoa viettää aikaa, vaan tehtävät olivat "maastossa", kuten voisi sanoa.

Mikäli kaikki komennustodistukset ovat arkistoitu oikeaan paikkaan ja tiedot niissä pitävät paikkansa, oli sotilasvirkamies Mäkinen vuoden 1943 aikana komennuksilla 26 kertaa, yhteensä 253 vuorokautta. Keskimäärin yhden komennuksen pituus oli noin puolitoista viikkoa.

Syyskuun 2. päivä alkoi jälleen sotilasvirkamies Mäkisellä komennus, joka kesti 18.9. asti. Komennuksen syy oli komennustodistuken mukaan kovin ylimalkainen "järjestely ja tarkastus". Komennustodistus oikeutti liikkumaan Haminan, Virolahden, Miehikkälän, Ylämaan ja Luumäen alueilla. Noihin aikoihin ukki kävi läpi vanhan pääpuolustuslinjan rakentamisen aikana käytettyjä majoitusalueita. Parakkikyliä tarkistaminen, kartoittaminen ja kortiston tekeminen olivat hänen tehtäviään, ajoittain myös kunnostaminen.

"Parakkiyhdyskunnasta
Lemi 1941.06.25" SA-kuva.

Näissä hommissa siis, mitä ilmeisimmin! Jos tahtoo, niin tästä voi lukea tarkemmin gradustani Rakennustöitä jatkosodassa, joka löytyy sähköisenä tuolta. Saa myös kysyä, jos mitään kysyttävää ilmenee!

Hieman Salpalinjasta

Viime aikoina olen lukenut niin paljon, etten ole jaksanut oikein kirjoittaa. Tällä kertaa näppäimistön ääreen minut kuitenkin inspiroi Terho Ahosen viimeisin postaus blogissa Salpalinjan salat. Salpalinja ja betoni - minulle läheinen aihe joissakin määrin!

Kuten täällä olen monta kertaa kirjoittanut, isoisäni palkattiin välirauhan aikana linnoitustoimiston suunnitteluosaston tarkastustoimistoon. Tehtävänä oli betonitöiden tarkastaminen. Aihetta tutkiskelin graduani varten ja siihen myös näistä kirjoitin. Betonitöiden osalta tehtiin välirauhan aikana suuri työ myös betonin standardisoinnin osalta. Oli saavutettava tasalaatuisuus, jotta voitiin tietää kestävyys. Tämän vuoksi suoritettiin järjestelmällistä kehitystyötä ja sen tuloksena tarkat ohjeet työryhmille.

Aikoinaan tehty työ oli aikamoinen, siis hurja. Kannattaa lukea tuo aiemman linkin takaa löytyvä postaus ja pitää mielessä miten työt tehtiin tuohon aikaan. Tämä on näitä juttuja, joita minä mietin tutkiessani toisen maailmansodan aikaista työvoimaa ja sen käyttöä. Mies ja lapio, ja niin pois päin.

Tuli myös mieleeni rakennusurakoitsijoita pohdiskeleva tekstini aiemmilta ajoilta.

Johtolankoja etsimässä osa 2 - Jalkaväenkenraali A. E. Martola

Poistin lukulistaltani Jarkko Kempin kirjan Jalkaväenkenraali A. E. Martola (Otava 2008). Luin kyseisen elämäkertatutkimuksen, kuten aiemmassa postauksessa totesin - johtolankoja etsimässä. 

Suodattimet olivat saman tyyliset jälleen. Huomioni kiinnitti kaikki linnoittamiseen liittyvät asiat ja niitä löytyi ihan mukavasti. Ja erittäin hienona asiana vielä se, että Kempin kirja on varustettu lähdeviitteillä! Se mahdollistaa kriittisen lukemisen ja lähteiden arvioinnin minun linnoittamis- ja työvoimanäkökulmista. Näin myös sain pari artikkelia ja kirjaa lisättyä lukulistalleni. Jostain syystä kyseinen lista tuntuu vain ja ainoastaan kasvavan...

Jäin miettimään, että miksi nämä tällaiset upseerielämäkerrat oikein olisi hyödyllistä luettavaa? No ketkäpähän niitä päätöksiä tekivät ja asioista keskustelivat? Aina Markovillan upseerikurssilta alkaen oli linnoitusoppi osana opetusta. 

Mutta siirrytään nyt Armas Eino Martolaan ja muutamaan (omasta mielestäni) mielenkiintoiseen pointtiin, jotka nousivat esille. AE oli sotilasasiamiehenä Ranskassa 30-luvun taitteessa ja seurasi paikallista Maginot-linjan rakentamista. Kemppi kirjoittaa sivulla 84:


”Hyvin mielenkiintoisia muun muassa tulevaa Karjalan kannaksen linnoittamistyötä ajatellen olivat Martolan vuoden 1930 aikana yleisesikuntaan lähettämät raportit Ranskan rakenteilla olevasta linnoitusjärjestelmästä. Hän keräsi aineistonsa keskustelemalla ranskalaisupseerien kanssa sekä kokoamalla aineistoa sanomalehdistä.”

Martola kävi vuonna -38 opintomatkalla Ranskassa, jossa hän oli suorittanut yleisesikuntaopinnot. Täältä palattuaan Martola osallistui Kannaksen vapaaehtoisten linnoitustöiden organisointiin. Martola toimi siis suojeluskuntien esikuntapäällikkönä ja suojeluskunnille oli kaavailtu merkittävää rooli linnoitustöissä. 

Tästä ajankohdasta toinen lainaus, sivulta 110:


”Palattuaan Ranskasta Martola pääsi osallistumaan merkittävään hankkeeseen, Karjalan kannaksen linnoitustöihin. Edellä on mainittu, miten Martola seurasi jo 1930-luvun alussa Ranskan Maginot-linjan rakennustöitä. Näillä kokemuksilla yhdistettynä edellä mainitun opintomatkan uudempiin tietoihin täytyi olla jonkinlainen vaikutus myös Kannaksella.”

Kempin mukaan Martola oli kaiken kaikkiaan erittäin innostunut Karjalan kannaksen linnoittamisesta. Tähän loppuun voisin todeta, että täytyy käydä arkistossa katsomassa, että minkälaisia ne AE:n lähettämät Maginot-raportit oikein olivat. Ja muutenkin täytyy analysoida Maginot-linjan, ja muiden sotien välisen ajan puolustusjärjestelmien, merkitystä erityisesti Salpa-aseman suhteen.

Maginot?

Mietin tuossa taas tutkimuksellisia asioita ja erityisesti kansainvälistä kontekstia. Jos mietimme vaikka sotien välistä aikaa Euroopassa, niin linnoitustöitä taitaa osua silmiin yksi jos toinenkin. Tämän hetkisen ymmärrykseni mukaan merkittävämmät voisivat olla Saksan Westwall (Siegfriediksikin kutsuttu) ja Ranskan Maginot.

American soldiers at the Maginot Line (Hochwald West Fortress, Bloc 13) , 1944 (Wikimedia Commons).

Saksalaisten puolelta on löydettävissä enemmän kirjoja. Maginotista, vai pitäisikö kirjoittaa Maginot'sta, ei sen sijaan löydy paljon mitään. Esimerkiksi Taisto-kirjastotietokannasta hakusanalla "maginot" löytyy vain 12 viitettä. Pitäisi varmaan kartoittaa tarjontaa verkkokauppojen kautta. Mutta siinä taas on se huono puoli, mikä verkkokaupanteossa aina on - ei saa käpälöidä tai kurkkia lähdeluetteloa.

Ehkä joku osaisi minulle osoittaa hyvän ja laadukkaan Maginot-kirjan, jossa tulisi esille työvoiman käyttö?

Sillä Maginot'n merkitys oli otettu huomioon myös Suomessa linnoitustöitä tehtäessä. Mitenhän sen nopea murtuminen vaikutti Salpalinjan rakentamiseen, vai vaikuttiko? Muistan graduvaiheessa selanneeni läpi varmasti toistakymmentä sivua laajan esitelmän Maginot-linjasta. Mutta koska se silloin ei ollut tärkeää tietoa... niin pitääpä etsiä se uudestaan! Sellaista se vähän on muutaman muunkin jutun kohdalla.

Tälläistä tällä kertaa. Over and out.

Salpalinja ja urakoitsijat

Välirauhan aikana Salpalinjaa oli rakentamassa useampi rakennusurakoitsija. Armeijan piiristä ei oikein löytynyt tarvittavaa rakennusteknillistä osaamista, jota linnoitustyöt vaativat. Rakennusliikkeillä oli jo valmiina työnjohto ja tarvittavat laitteet, joten miksipä niitä ei olisi hyödynnetty?

Jäin miettimään tätä urakoitsijoiden käyttöä linnoitustöissä, luonnollisesti omista lähtökohdistani käsin, eli työvoiman sotilaallisen käytön suunnalta. Linnoitustoimisto toimi töiden tilaajana ja valvojana, rakennusfirmat toteuttivat työt. Sivusin hieman urakoitsijoiden käyttöä Salpalinjan työmailla juuri ilmestyneessä artikkelissani (Sotilasaikakauslehti 11/2012).

 Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.

Katsoin tietysti, mitä legendaarinen R. Arimo asiasta kirjoitti linnoittamisen historiassaan. Ei kovinkaan laajasti. Perusperiaatteet toki tuli Arimon kerrottua, kuten esimerkiksi että urakoitsijoita oli töissä kerrallaan 8-14, joista valtaosa II armeijakunnan alueella. Osa urakoitsijoista oli linnoitustoimiston urakkatöiden valvontatoimiston valvonnassa, osa taas työpiirien.

Kysymys valvonnasta onkin kiehtova. Betonisten linnoituslaitteiden oli oltava tasalaatuisia ja vahvuuksien oli täsmättävä. Linnoitustoimistolla oli siis urakkatöiden valvontatoimisto ja kaikkien betonitöiden valvonnasta vastuussa ollut suunnitteluosaston tarkastustoimisto.

Tässä virkistykseksi lainaus insinööri Olavi Talvion tarkastuskertomuksesta vuodelta 1941:

”Helmikuun 15 p:nä tarkastettiin korsun 67 sisäpinnat, sisälaudoituksen tultua puretuksi. Paikalla olivat insinööri Tuompo, Bryk, Harjunen ja allekirjoittanut. Seinissä havaittiin lukuisia pienenpiä valuvikoja. Epäonnistunein oli kuitenkin pst.aukko. Sen vasen reuna oli vajaa niin, että raudat olivat näkyvissä. Pinnassa oli vielä betonia, joka vaikutti pehmeältä ja pilaantuneelta. […] Kun laudoitusta ryhdyttiin purkamaan, valui esiin sitomatonta sementtivelliä. Ympärillä oli pehmeää kovettumatonta betonia, jota poistettiin n. 5-10 sm syvyydeltä. Katsottiin, että betoni oli jäätymisen takia pilaantunutta.”

Kaikki ei aina mennyt ihan putkeen urakoitsijoilla, mutta ei varmasti mennyt työryhmien työtkään. Urakoitsijoiden töiden merkityksen arviointi vaatii aiheen tutkimista. Tulevassa tutkimuksessani tulen ottamaan tarkasteluun myös urakoitsijoiden käytön Salpalinjan työmailla.

Onkohan kukaan koonnut tietoja ylös, että kuinka suuri oli urakoitsijoiden rakentamien linnoituslaitteiden suhteellinen osuus kaikista?

Lainauksen lähde: Tarkastustoimiston toimistopäällikön insinööri B. Brykin kirje Suunnitteluosaston päällikölle, 27.2.1941, 466/S/Sal/15/T12561, Kansallisarkisto. Kirjeen liitteenä insinööri O. Talvion tarkastuskertomus sekä insinööri Muottisen kirje yli-insinööri A.I. Eerikäiselle.