Tutkimuskirjallisuutta

No niin, työt on tosiaan loppu, mutta tekeminen ei. Kävin tänään Maanpuolustuskorkeakoulun pääkirjastolla hakemassa kirjoja, jotka ovat tutkimuksellisesti kiinnostavia. Aika väkeviä teoksia taitavat ollakin, nimittäin painoa lainoilleni tuli reilusti toistakymmentä kiloa. Reppuni oli kovin painava kotimatkalla. 

Näyttää siltä, että muualla maailmassa on myös toisen maailmansodan aikaiset rakentamiset kiinnostaneet enemmän kuin Suomessa. Tämä seikka jaksaa ihmetyttää minua!

Erityisesti Yhdysvaltain armeija teki toisen maailmansodan päätyttyä laajan tutkimussarjan otsikolla U.S. Army in the World War II. Sarjasta löytyy esimerkiksi laaja katsaus aiheesta ”Technical Services”, jonka alta puolestaan löytyy selostuksia insinöörijoukkojen (The Corps of Engineers) toiminnasta. Mainittakoon tästä esimerkiksi osa nimeltä The Corps of Engineers. The War against Germany[1], jossa käsitellään erittäin paljon aiheeni kannalta mielenkiintoisia seikkoja USA:n maavoimien näkökulmasta. 

Esiin on syytä nostaa toinen samankaltainen kirjasarja, mutta Tyynenmeren sotanäyttämöltä, nimeltään Engineers of the Southwest Pacific 1941–45. Tyynenmeren sotatoimissa oli rakennustoiminta erittäin tärkeässä roolissa, joten kirjasarja tulee olemaan mielenkiintoinen tämän tutkimusaiheen kannalta. Sarjan kuudes osa on nimeltään Airfield and Base Development[2] ja tästä löytyy mielenkiintoista kontekstualisoivaa tietoa suhteutettuna Suomen ilmavoimien lentokenttien rakentamiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, mistä työvoima saatiin.[3]

Tutkimukseen on myös syytä ottaa mukaan näkökulma Saksasta. Tämän mahdollistaa muun muassa Kurt Burkin tutkimus Die Deutschen Landesbefestigungen im Osten 1919–1945[4] ja esimerkiksi Rudi Rolfin Der Atlantikwall. Die Bauten der deutschen Küstenbefestigungen 1940–1945[5]. Näissä molemmissa puututaan myös työvoimaan. Samalla muodostuu mahdollisuus pieneen vertailuun eri armeijoiden kesken.

Näin varsinkin, jos otetaan mukaan vielä Neuvostoliitto. Neuvostoliiton puolelta on tosin hyvin haasteellista löytää tutkimusta esimerkiksi englanniksi, mutta ainakin yhden olen löytänyt. Neil Short on tehnyt aiheesta kirjan nimeltään The Stalin and Molotov Lines. Soviet Western Defences 1928–41[6]. Lisäksi Neuvostoliiton suunnalla on mahdollista syventää tietämystä aiheesta puna-armeijan sotataidon kautta. Tästä on Jukka Kulomaa tehnyt tutkimuksen Syvään taisteluun. Johdatus Neuvostoliton maavoimien sotataitoon 1917–1991[7]. 

Näistä opuksista uskon löytäväni vaikka mitä oleellista tulevan tutkimukseni kannalta. Kansainvälinen näkökulma on otettava jossain määrin huomioon, sillä Suomenkaan historia ei toisen maailmansodan aikaan tapahtunut missään tyhjiössä.

---

[1] Beck, Alfred M., Bortz, Abe, Lynch, Charles W., Mayo, Lida & Weld, Ralf: The Corps of Engineers. The War against Germany. Sarjassa United States Army in the World War II. Technical services. Center of Military History, United States Army, Washington D.C. 1985.

[2] Casey, Hugh J.: Airfield and Base Development. Volume VI sarjassa: Engineers of the Southwest Pacific 1941-1945. United States printing office, Washington 1951.

[3] Casey, 9-10.

[4] Burk, Kurt: Die Deutschen Landesbefestigungen im Osten 1919–1945. Biblio Verlag, Osnabrück 1993.

[5] Rolf, Rudi: Der Atlantikwall. Die Bauten der deutschen Küstenbefestigungen 1940–1945. Biblio Verlag, Osnabrück 1998.

[6] Short, Neil: The Stalin and Molotov Lines. Soviet Western Defences 1928–41. Osprey Publishing, Oxford – New York 2008.

[7] Kulomaa, Jukka: Syvään taisteluun. Johdatus Neuvostoliiton maavoimien sotataitoon 1917–1991. Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, Helsinki 2004.

70 vuotta sitten Vitelessä

Palataan taas kerran jatkosodan aikaan. Kuten on tullut kirjoitettua kerran jos toisenkin, niin isoisäni toimi 1941-42 Linnoitusrakennuspataljoonan 211 toisessa komppaniassa joukkueenjohtajana. Pataljoona erikoistui lentokenttätöihin, joiden parissa isoisäni näin ollen myös työskenteli.

Gradussani lähtökohtana oli isoisäni tekemä työ, joten luonnollisesti LinRP 211 sai osansa. Selailin tuossa arkistossa ottamiani kuvia ja vastaan tuli seuraavanlainen millimetripaperille mittakaavassa 1:10000 piirretty kuva Vitelen lentokentästä, jonka LinRP 211 kunnosti käyttökelpoiseksi jatkosodan alkupuolella.

Tarkempi kuva oikeasta alakulmasta.

Ihmettelin hieman gradua tehdessäni, kun LinRP 211:n sotapäiväkirjasta löytyi maininta siitä, että sotilasvirkamies V.V. Mäkinen lähti komennukselle Viteleen 23.3.1942 ja palasi sieltä 28.3., mutta mitään mainintaa tehtävästä ei ollut. Myöskään en löytänyt kyseisestä komennuksesta komennustodistusta.

Nyt kuitenkin alkoi sytyttämään, kun katsoin tuota kuvaa ja siinä olevaa päivämäärää. Mitäs siitä voisi todeta? Kirjoitusvaiheessa en "tiennyt", mitä ukkini Vitelen komennuksella teki. Nyt tiedän, vaikka mistään en ole uutta materiaalia saanut. Parempi joskus kuin ei koskaan!

Jos nyt kirjoittaisin graduni kolmoslukua, voisin olla hieman tarkempi kuin mitä olin ja kirjoittaa jotain muutakin kuin vain:

"23.3. hänet määrättiin komennukselle Viteleen. Takaisin Viitanaan Mäkinen palasi 28.3".

Erittäin mielenkiintoista, kuinka alitajuiset yhteydet asioiden välillä muodostuvat. Historian tutkiminen on salapoliisin työtä. Todettakoon myös, että joskus asioiden ymmärtämisessä kestää. Mutta pakotapa aivot ymmärtämään? 

Lisäys 19.4.: Google mapsista voi katsoa, missä Vitele kartalla sijaitsee nykyjään. Ja silloin ennenkin.

Maaliskuussa 1942

Salpalinjan salat blogissa mietittiin lumen vaikutusta talven 1940–41 linnoitustöihin. Välittömästi tämän luettuani alkoi päässäni muodostua kuvaa arkistomuistiinpanoista, joihin olin tehnyt merkintöjä lumen siirtämisestä. Tätä oli ryhdyttävä tarkistamaan. Onneksi muistiinpanoni on organisoitu kohtuullisen järkevästi ja muistin noin suunnilleen, että kyseiset muistiinpanot tein Ilmavoimien esikunnan jostain mapista.

Muistiinpanot löytyivätkin ja kyseessä oli Linnoitusrakennuspataljoona 211:n työsaavutusilmoitukset. Otetaan esimerkiksi maaliskuun 1942 työsaavutusilmoitus. Kyseisenä aikana pataljoona työskenteli Viitanan, Äänislinnan, Onttolan ja Hirvaksen lentokentillä. Ja kyllä, työsaavutusilmoituksiin oli merkitty myös lumitöitä. Eikä sen pitäisi olla yllätys – nykyaikaisillekin lentokentille on haasteena suuret lumimäärät.

Esimerkiksi maaliskuussa -42 Hirvaksen lentokentällä käytettiin  132 miestyöpäivää lumen poistamiseen kiitoradalta, jolla oli leveyttä 95 metriä ja pituutta 900 m. Lunta poistettiin siis 85 500 neliömetrin alueelta. Siinä saattoi olla hieman lunta ja työkeinona mitä ilmeisimmin oli yhdistelmä mies+lapio.

Onttolan lentokentällä oli ”raivattu metsää 12 ha, poistettu lunta kiitoradalta 15 000m³, täytemaata ajettu 500m³, soraa ajettu 650m³”. Onttolassa tosin oli töissä mukana ajoneuvoja ja hevosia, hevostyöpäiviä edellä mainittuun käytettiin 200, autotyöpäiviä 98 ja miestyöpäiviä 2550. Lisäksi aukaistiin 5 kilometrin pätkä tietä ”poistamalla lumi”.

Äänislinnassa kokeiltiin edistää lumen sulamista heittämällä soraa lumen päälle.

LinRP 211:n osasto määrättiin myös laajentamaan Joensuun lentokenttää, jossa esimerkiksi 10.–20.3.1942 välisenä aikana poistettiin kiitoratatyömaalta lunta 6000 kuutiometriä, ”joten kiitotien pohjaa on 60 m:n leveydeltä ja n. 180 m:n pituudelta puhtaana lumesta”. 

Lumenajossa oli ilmoituksen mukaan 2 traktoria, 8 hevosta rekineen ja 36 miestä. Siirrettävää lunta oli tässä vaiheessa jäljellä vielä 15 000 kuutiota. Lumen poistamisen lisäksi piti tasoittaa kiitoradan jatketta mm. raivaamalla metsää, kuljettamalla täyttömaata, lanattava ja jyrättävä.

Hommia riitti. Voidaan myös todeta, että vaikka linnoitusrakennuspataljoona oli kyseessä, eivät työt tosiaan aina olleet ”linnoittamista”.

Mutta ei siitä sen enempää tähän.

Lähteet:

Kansallisarkiston Sörnäisten toimipiste

Insinöörikapteeni B.Hellmanin kirje Ilmavoimien Sotavarustusosastolle, 10.4.1942, 50/10/T19344

Linnoitusrakennuspataljoona 211:n Työsaavutusilmoitus maaliskuussa 1942, 5.4.1942, 680/13/T19344