maanantai 26. elokuuta 2013

Saksalainen vaikutus?

(Clues, bei Syke, Syker Fotograf, Wikimedia Commons)
Olen tutkiskellut perusteita, jotka ovat vaikuttaneet - tai pikemmin saattaneet vaikuttaa - työvoiman sotilaalliseen käyttöön toisessa maailmansodassa. Koska tutkimuskohteeni on sotilaallisesti käytetty työvoima, on otettava lukuun sotalaitoksen-puolustuslaitoksen-puolustusvoimien historiallinen kehitys ja koetettava löytää sieltä mahdollisia johtolankoja.


Viimeisimpänä luin Terä - Tervasmäen Puolustusministeriön historian ykkösosan (tästä vielä joskus enemmän) ja Puolustuslaitos 1918-1939 kirjajärkälettä olen lukenut useasti. Samoin motiivein luin myös Arimon puolustussuunnitelmat. Johtolankoja on löytynyt, mutta myös muita kuin täysin omaa aihettani koskettelevia.


Yksi tällainen on saksalainen vaikutus armeijan luomisessa. Nyt en tarkoita jääkäreitä, vaan niitä saksalaisia upseereita, jotka kutsuttiin laittamaan putiikki kuntoon. Tämän on mainittu olleen myös viimeinen tikki Mannerheimin erolle.


Lopulta sotaväki, sotaministeriö ja yleisesikunta järjestettiin saksalaiseen (pitäiskikö sanoa preussilaiseen) malliin. Ja kyseisen yleisesikunnan de facto päällikkönä oli saksalainen eversit von Redern, joka toimi tehtävässään 13.12.1918 asti. Silloin saksalaiset poistuivat.

Tämä pitää tietenkin asettaa kontekstiinsa; Suomi oli erittäin vahvasta saksalaisiin päin. Kuningas saksasta, ye-päällikkö saksasta... Tämä suuntaushan toki loppui Saksan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa. 

Tästä kaikesta nousee jälleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mutta sehän vain kuuluu asiaan, kun historiantutkimus on kyseessä. Eli: Olikohan tällä saksalaisella influenssilla vaikutusta työvoiman käyttöön? Tai oliko jääkäritaustalla millainen vaikutus linnoitustöiden johtajan Edvard Hanellin näkemyksiin linnoitustöiden johdossa?

tiistai 20. elokuuta 2013

Tutkimisesta

Jaakko Suominen kirjoitti hyvän ja mielenkiintoisen postauksen tutkimuksen aiheen valinnasta. Ja tästä olen samaa mieltä: aiheen pitää kiinnostaa tutkijaa! Omalla kohdallani tämä on selvä homma, mutta samalla haaste: kiinnostun helposti useista aiheista! 
 
Onnekseni olen ymmärtänyt muutaman asian tästä aiheesta ja omista toimintamalleista.

1. Aktiivisen kiinnostuksen rajaaminen oleelliseen.
2. Muistikirjaan kaikki kiinnostukset myöhempiä aikoja varten.

Siitähän ei tulisi mitään, jos kaikkea kiinnostavaa hutkisi samaan aikaan. Tutkiminen vaatii keskittymistä. Samalla on todettava, että tutkimuksen analyysivaiheen ollessa kovimmillaan, täytyy keskittyminen pystyä myös purkamaan.

Joskus aikoja sitten kirjoitin aihetta sivuten. Tästä olen edelleen samaa mieltä, vaikka kokemukseni tutkimisesta on nyt huomattavasti suurempi kuin linkitetyn postauksen aikaan oli.

maanantai 5. elokuuta 2013

Asiakirjoja sotarikoksista online

Twitteristä bongasin mielenkiintoisen uutisen, jonka mukaan YK julkaisi yli 2200 sotarikoksiin liittyvää dokumenttia toisen maailmansodan ajalta.


Sehän on tarkistettava, että josko sieltä löytyisi Suomea koskevia dokumentteja! Sotarikoksiin minut on herkistänyt viime aikojen perehtyminen sotavankiasioihin. Vaikkakin pääpainoni on toki ollut sotavangit työvoimana, niin kyllä mainintoja sotavankeihin kohdistuneista rikoksista on tullut vastaan. Katso vaikka tekstini Kurileiristä blogissa ja Agricolan kirja-arvosteluissa.

Yleisesti ottaen on muutenkin hienoa, että näin on isketty data kaikkien saataville. Tai kaikkien ja kaikkien - kaikkien, jotka keksivät tuota tietoa etsiä oikeasta paikasta.

Muuten, suhteeni digitoituun aineistoon on seuraavanlainen:

1. Alkuperäiset asiakirjat arkistopölyineen - ykkösvaihtoehto.
2. Digitoidut ovat just jees, jos aika ja paikka eivät kohtaa.

Arkistojen tutkijasalien aukioloajat eivät aina sovi. Silloin, esimerkiksi aikaisin aamulla tai myöhään illalla, on erittäin mukava katsella materiaaleja digitoituina kotikoneelta. Mutta vaikea olisi kuvitella, että koko tutkimukseni tekisin digitoituja arkistomateriaaleja tutkien - siitä puuttuisi näppituntuma. Ei sen puoleen, että se nykyisillään olisi mahdollistakaan, joten turha sitä lie tässä enempää miettiä.

Lisää avoimuutta vaan maailmaan!

perjantai 2. elokuuta 2013

Johtolankoja puolustusministeriöstä

Luin tuossa kirjan nimeltä "Talvisodan puolustusministeri kertoo" - eli Juho Niukkasen vastauksen Väinö Tannerin muistelmiin. Lukemisen motiivi minulla oli tietenkin löytää johtolankoja työvelvollisuuslainsäädännön puitteista. Ja löytyihän niitä joitakin, samoin mainintoja ja mielipiteitä linnoittamisesta. Paikoin teksin lukeminen oli viihdyttävää kirjallisen tappelun seuraamista, joskus taas parhain päin selittämistä.

Kirjan lukemisessa täytyi käyttää melkoisia suodattamia: se ei toki ole mikään yllätys muistelmien suhteen. Muistelmien arvo historian tutkimuksessa minulle onkin ehkä jokin muu kuin tarkkojen "faktojen" hakeminen. Kuten yllä sanoin, tavoitteeni oli etsiä johtolankoja ja nähdä jollain tapaa tekstin taakse ja 1930-luvun lopun tunnelmiin.

Ja samalla myös tahdoin ymmärtää lisää puolustusministeriöstä ja tottahan toki Niukkanen puolustusministerinä kirjoitti muistelmiinsa myös puolustusministeriöstä. Viime aikaisiin  lukemisiin lukeutui myös puolustusministeriön historian ensimmäinen osa: "Puolustushallinnon perustamis- ja rakentamisvuodet". Tästä kirjasta sain vahvistuksen sille, että työvelvollisuuslain aikaansaamisessa on aloitteen lähes tulkoon täytynyt tulla sotatalouspäällikkö Leonard Grandellilta.

"Pl.M:n luolia Meilahdessa. Istum.min. Kotilainen ja kenr. Grandell.
Meilahti 1940.03.01" SA-kuva.

Nyt täytyy jälleen jäsentää ajatuksia ja hieman analysoidan muistiinpanoja. Mutta Grandellin hahmo näyttäytyy hetki hetkeltä tärkeämmältä tutkimukseni kannalta. Ei vissiin ole Grandellista kirjoitettu elämäkertaa, eikä edes Niukkasesta? 

Seuraavassa kuitenkin Niukkanen ja Grandell wikipediassa.