Työvelvollisia naisia Viipurista

Kirjoitan juuri lukua työvelvollisuuslain toimeenpanosta talvisodan aikana. Tai tarkemmin, ylimääräisten harjoitusten ajoilta lähtien. Työvelvollisuuslaki nimittäin saatettiin voimaan 13.10.1939. Samalla käskettiin perustamaan kaikkiin kuntiin työvelvollisuuslautakunnat hoitamaan paikallista työtä. Alueellinen vastuu puolestaan oli kansanhuoltopiireillä, jotka menivät läänijaon mukaisesti.

Aineistoa olen kerännyt erityisesti kansanhuoltoministeriön arkistosta, jota löytyy Kansallisarkistosta. Valitettavasti oman aiheeni kannalta ei löytynyt mitään "mukavia" kokonaisuuksia, vaan ihan perinteiseen arkistotyöhön sai uppoutua - johtolanka sieltä ja toinen tuolta.

Yksi mitä jäin toivomaan, että olisikohan jossain ollut tilastot tai kortistot kaikista talvisodan työvelvollisista. Nämä tiedot toki käskettiin keräämään, ja niitä piti myös lähettää kansanhuoltoministeriöön, mutta en ole sellaisia löytänyt. Syitähän voi olla kaksi, joko niitä ei ole, tai en vain ole niitä löytänyt.

Yksi erityisen mielenkiintoinen kirje on otettava tässä esille. Sen lähetti työvoimatoimiston toimistopäällikkö Kaltio Viipurin kansanhuoltopiiriin 15.11.1939. Kirjeessä oli listaus 34:sta viipurilaisesta naisesta, jotka oli työvelvollisuuslain suomin mahdollisuuksin lähetetty erääseen tuotantolaitokseen, joka suoritti puolustuslaitoksen tilauksia. Miksi tämä kirje ylipäänsä lähetettiin, kun yhtään toista vastaava en löytänyt koko talvisodan kirjeenvaihdosta? No, alla olevasta kaaviosta näkee millainen oli näiden naisten ikäjakauma. Nuorimmat olivat syntyneet vuonna 1920 ja vanhin 1882.







ps. Jos jotain kiinnostaa, onko joku viipurilainen sukulaisnainen ollut listalla, niin minulta voi kysyä.

15.6.1944

15.6.1944

Linnoitusosaston puhelinsanoma KT-toimistolle

”Järjestäkää KT-tston muutto ennakolta määrättyyn paikkaan. …

Lähtö tapahtuu Starckin tekemän suunnitelman mukaan 16.6.44 klo 14.00 niin, että allekirjoittanut, Starck, Lavisto, Söderlund, Toimela, Nurminen, Kivisalo, Mäkinen, Kaulio, Sarparanta, Hanna ja Eronen seuraavat mukana. Loput jäävät jälkiselvittelyä tekemään. Tilatkaa auto suunnitelman mukaisesti ja sopikaa yksityiskohdista luutn. Euramaan kanssa. Saavun ensi yönä sinne autolla.

Insinöörimajuri V. Kärkkäinen”

Välirauhan aikaisten linnoitustöiden jäätyä kesken jatkosodan alkaessa, perustetiin vuoden 1942 alkupuolella Kunnossapito- ja tarkastustoimisto (KT-toimisto) hoitamaan linnoitteita. KT-toimiston johtajaksi tuli insinöörimajuri V. Kärkkäinen. Toimisto sijaitsi Myllykoskella.

Lokakuussa 1943 KT-toimisto kuitenkin siirrettiin Viipuriin. Syitä arvailtiin ja yhdeksi syyksi on esitetty toimiston liiallinen alkoholin kulutus. Matkaeväänä junamatkalla Myllykoski-Viipuri oli koko toimistolla isoisäni Veikko Mäkisen mukaan Alkosta hankittua matkaevästä.

KT-toimisto siis piti yllä toimintaansa Viipurissa, josta sitten seurasi lähtö. Evakuointikäskyn aikana Neuvostoliiton strateginen hyökkäys oli ollut käynnissä jo yli viikon.

15.6.1944 annettiin myös käsky töiden käynnistämisestä vanhalla pääpuolustuslinjalla, Salpalinjalla. KT-toimiston nimi muutettiin Os.4/Kärkkäiseksi ja ensimmäiset työt käynnistettiin Luumäen tasalla. Työvoimaksi määrättiin kaksi linnoitusrakennuspataljoonaa ja yksi erillinen linnoitusrakennuskomppania. Lisäksi mukaan laskettiin yhdeksän II luokan nostomiehistä perustettavaa työkomppaniaa, joita siis tuossa vaiheessa ei vielä ollut olemassakaan.

Vain neljä päivää KT-toimiston pääosien poistumisen jälkeen Viipuri menetettiin.

Viipuri 1918

Viipuri 1918, melkoisen veristä touhua.

Sain joululahjaksi Teemu Keskisarjan  Viipuri 1918:n (Siltala 2013), joka oli toki heti luettava. Odotusarvot olivat tietenkin korkealla, kun kyseessä oli TietoFinlandia ehdokkaaksi asetettu kirja. Tämä ei tosin ollut ainoa syy, vaan pystyin tiedostamaan niitä useampia. Ensin mainittakoon puhdas uteliaisuus. Toiseksi voisi sanoa sen, että en edelleenkään tiedä/tunne vuoden 1918 tapahtumia niin hyvin kuin tahtoisin.

Kolmas, mutta ei suinkaan vähäisin, on tietenkin henkilökohtainen syy. Nimittäin isoäitini synnyinkaupunki on kyseessä! Hän tosin syntyi 1921, joten suoraa kokemusta ei sisällissodasta ollut. Mutta suuren perheen isä, äiti ja vanhemmat sisarukset olivat kokijoina. Syytä on olettaa jonkinlaista epäsuoraa vaikutusta.

Keskisarjan Viipuri kattaa koko sisällissodan ja tietä kohti Viipuria kuljetaan sodan alusta alkaen. Amatööreistä koostunut punakaarti otti Viipurin hallintaansa melko nopeasti. Valkoisia poistui kaupungista ja jotkut painuivat niin sanotusti maan alle. Mutta mitähän mahtoivat isoäitini perhe tehdä? Rehellinen vastaus, ei mitään tietoa. Tämä on asia, josta ei puhuttu. Vai kysyiköhän edes kukaan, en tiedä.

Keskisarjan kuvaus Viipurista saa melkein toivomaan, että olisivat olleet kaupungista poistuneiden joukossa. Kyseessä ei ole kaunis osa Suomen historiaa vaan verinen ja surkea. Keskisarja kirjoittaa niin, että kokemukset välittyvät lukijalle. Paikoin kielenkäyttö on kyllä jopa turhan lennokasta.

Pari asiaa jäivät pyörimään päähäni erityisesti. Miten punakaarti pystyi toimimaan rintamademokratiansa puitteissa? Jos käskyt eivät oikein napanneet, niin valittiin uusi pomo. Toiseksi, jälleen kerran ihmettelen sisällissodan punaista ja valkoista terroria, teloituksia ja murhia. Tapahtuneista ei ole edes vielä sataa vuotta.