Mistä sotatalouden mallia vuonna 1925?

Vuonna 1924 asetettiin Kaarlo Castrénin johdolla sotatalouskomitea selvittämään sitä, miten sotatalous tulisi Suomessa järjestää.

Olen kyseisen komitean osalta tutkinut erityisesti sen tuottamaa kuudetta mietintöä "Työmarkkinoista sodan aikana". Tämä 29 sivuinen salainen mietintö valmistui toukokuussa 1925. Maailmansodasta ei vielä ollut pitkääkään aikaa ja sen sodan kokemuksista lähdettiin liikkeelle käytännössä jokaisessa asiassa - siis tässä mietinnössä.

Suomella oli joitain omia kokemuksia, joista saattoi olla iloa. Suuriruhtinaskunta oli saanut osansa sotaa tukevan teollisuuden tilauksista ja myös omia kokemuksia elintarvikepulasta. Varsinaiset sotatoimet rajoittuivat sisällissotaan. Mutta kokemuksista lähdettiin liikkeelle. Ja jos ei ollut omia kokemuksia, pyrittiin ottamaan oppia toisten kokemuksista. Tässä työmarkkinamietinnössä oli viisi valtiota, joihin Castrénin komitea kiinnitti huomionsa: Saksa, Englanti, Ranska, Italia ja Ruotsi.

Tämä on mielestäni varsin kiinnostava yhdistelmä, jossa on mukana voittajat ja häviäjät sekä sodassa sivussa pysynyt läntinen naapuri. Mietinnön tekstin sävy on melko neutraali, eikä siinä suoraan eritellä eri ratkaisujen paremmuutta. Pikemmin asioita perustellaan sillä, että jokaisessa em. maassa tehtiin samankaltaisia ratkaisuja, esimerkiksi sotateollisuuden työvoiman paikallaan pysyttämiseksi tai jonkinlaisen työvelvollisuuden tai vastaavaan aikaasaamiseksi.

No, tämä vuosien 1924-1925 sotatalousasioista!

Kaarlo Castrénin arkisto, #sotatalouskomitea @Kansallisarkist kaikki mietinnöt, joita ei meinannut mistään löytyä! pic.twitter.com/cQ2DBdzL2j

— Otto Aura (@auraotto) July 31, 2015

Huomio työnjohdosta

Seuraava lainaus on talvisodan ajalta, Saimaan kanavan estetöiden tarkistusmatkan raportista 1.1.1940. Kirjoittajana majuri Vansén.

”Jos vastaava mestari ei ole täysin varma, miten työ on suoritettava, on pyydettävä ohjeita esimiehiltään. Väärin suoritettu työ voi aiheuttaa paljon suuremman ajanhukan kuin ohjeiden hankkiminen. Sitä paitsi menettää työnjohtaja helposti arvotavaltansa, jos hän on pakotettu antamaan purkamismääräyksen työlle, jonka juuri on suorittanut.”

Tässä vielä SA-kuva, joskaan ei tuolta työmaalta...

"Hv-este n. 6.5 km Räisälästä Pölläkkälään.
Räisälä. 1939.12.18" SA-kuva.

 

Keskinäinen kurinpito

Parhaillaan on tutkimuksen kohteena "Päämajan Pioneerikomentajan linnoitusosaston alaiset linnoitus- ja muut rakennusteknilliset työt itä-Suomessa 1939-1940".

Ihan mielenkiintoinen asiakirja ja myös tutkimuksellisesti kiinnostava. Sanavalinnoista kyllä huomaa tiettyjä painotuksia ja paremmin päin selittelyjä ynnä muita, mutta nehän kuuluvat asiaan. Tämä "taistelukertomus" tai ehkä paremmin historiikki, on Päämajan pioneerikomentajan linnoitustosaston rakennustoimiston päällikön, professori Arvo Lönnrothin, käsialaa. Ainakin pääpiirteiltään ja suurimmilta osin.

Tästä voisi kirjoittaa useammankin stoorin tänne, ja ehkäpä vielä kirjoitankin, mutta nyt tyydyn vain lataamaan allaolevan kuvan historiikin sivulta 28.

Tällainen "epäluotettava aines" on jännä osa sodan aikaisen työvoiman käytön problematiikkaa. Viimeinen virke tuosta on sitävastoin aika mielenkiintoinen! Vai mitäpä mieltä olette?

Rakennusmestari Mikkonen - naiskomppanian päällikkö

Jälleen kerran eksyin SA-kuvien maailmaan. Varsinaisena motiivina oli etsiä mahdollista kuvitusta julkaisuja ajatellen. Hakusanojen kanssa pitää olla välillä vähän kekseliäs, mutta etsiminenhän se on hauskaa. Noita kuvia on nii-iin paljon, että tämä urakka on mallia "jatkuva", eli silloin tällöin ja sopivissa palasissa.

Päätin kokeilla, jos löytyisi osumia rakennusmestarilla. Yksi pisti aivan eritoten silmään, kuten tämän tekstin otsikostakin voi uskoa. Kuvateksti kertoo:

"Naisrakennusmestari Mikkonen, lähimpien apulaistensa seurassa työmaalla. Rakennusmestari Mikkonen on naiskomppanian päällikkö." Konnunkylä, 28.3.1942, SA-kuva.

SA-kuva.

Naiskomppania? Naisrakennusmestari? Muistan kyllä arkistossa nähneeni jotain ohjeita naisille, jotka tahtoivat töihin esim. Itä-Karjalaan. Mutta oliko niissä rakennustyöt mukana? Luulen että kyllä, mutta en ole aivan satavarma. Muistan myös jostain lukeneeni, ehkäpä Rakennusmestariliiton historiasta tms, että jonkin verran naisia oli kouluttautunut rakennusmestareiksi ennen toista maailmansotaa.

Aarre-arkistorekisteristä jos hakee, niin sellainen löytyy kuin Osasto Mikkonen, mutta se voi olla joku ihan muu. Luettelon mukaan tästä olisi vain vahvuus- ja tappioilmoitukset, joten ei kuulosta hirvittävän lupaavalta.

Tämä jos mikä täytyy kyllä ehdottomasti laittaa "pitää tutkia" -listalle.
Uskon, että materiaalia kyllä on - mutta perinteinen haaste on löytää sitä! Vihjaiskaa minullekin, jos joskus osuu silmään.

15.6.1944

15.6.1944

Linnoitusosaston puhelinsanoma KT-toimistolle

”Järjestäkää KT-tston muutto ennakolta määrättyyn paikkaan. …

Lähtö tapahtuu Starckin tekemän suunnitelman mukaan 16.6.44 klo 14.00 niin, että allekirjoittanut, Starck, Lavisto, Söderlund, Toimela, Nurminen, Kivisalo, Mäkinen, Kaulio, Sarparanta, Hanna ja Eronen seuraavat mukana. Loput jäävät jälkiselvittelyä tekemään. Tilatkaa auto suunnitelman mukaisesti ja sopikaa yksityiskohdista luutn. Euramaan kanssa. Saavun ensi yönä sinne autolla.

Insinöörimajuri V. Kärkkäinen”

Välirauhan aikaisten linnoitustöiden jäätyä kesken jatkosodan alkaessa, perustetiin vuoden 1942 alkupuolella Kunnossapito- ja tarkastustoimisto (KT-toimisto) hoitamaan linnoitteita. KT-toimiston johtajaksi tuli insinöörimajuri V. Kärkkäinen. Toimisto sijaitsi Myllykoskella.

Lokakuussa 1943 KT-toimisto kuitenkin siirrettiin Viipuriin. Syitä arvailtiin ja yhdeksi syyksi on esitetty toimiston liiallinen alkoholin kulutus. Matkaeväänä junamatkalla Myllykoski-Viipuri oli koko toimistolla isoisäni Veikko Mäkisen mukaan Alkosta hankittua matkaevästä.

KT-toimisto siis piti yllä toimintaansa Viipurissa, josta sitten seurasi lähtö. Evakuointikäskyn aikana Neuvostoliiton strateginen hyökkäys oli ollut käynnissä jo yli viikon.

15.6.1944 annettiin myös käsky töiden käynnistämisestä vanhalla pääpuolustuslinjalla, Salpalinjalla. KT-toimiston nimi muutettiin Os.4/Kärkkäiseksi ja ensimmäiset työt käynnistettiin Luumäen tasalla. Työvoimaksi määrättiin kaksi linnoitusrakennuspataljoonaa ja yksi erillinen linnoitusrakennuskomppania. Lisäksi mukaan laskettiin yhdeksän II luokan nostomiehistä perustettavaa työkomppaniaa, joita siis tuossa vaiheessa ei vielä ollut olemassakaan.

Vain neljä päivää KT-toimiston pääosien poistumisen jälkeen Viipuri menetettiin.

Tutkimus alkakoon kunnolla!

No nyt järjestyi resurssit, nimittäin Suomen Kulttuurirahasto myönsi minulle kolmivuotisen apurahan. Tai, kuinkas se nyt menikään, ensimmäisen vuoden kolmivuotisesta apurahasta. Päätin aloittaa apurahatutkijan urani heti 1.3.2014. Eilen, maanantaina 3.3., kävin tekemässä ensimmäiset tilaukseni Kansallisarkistossa. Tunnelma on odottava. Mutta mikä parasta, nyt saa laittaa puheet sivummalle ja ruveta toteuttamaan.

Omassa aiheessani mahdollisuus täyspäiväiseen tutkimustyöhön on melkoinen edellytys. Valtaosa materiaalista täytyy kaivaa esiin arkistomapeista. Ja kun Kansallisarkiston aukioloajoilla ei pahemmin muulloin kuin virka-aikana papereita katsella. En muuten ole vieläkään oikein sopeutunut siihen, että Sörnäisten toimipisteessä ei ole tutkijasalipalvelua.

Tässä nyt on kuitenkin jo hyvää listaa tullut tehtyä tilattavista arkistoyksiköistä ja usko on vahva, että jotain mielenkiintoista löytyy. Ensimmäisenä otan käsittelyyn Puolustusministeriön papereita ajalta ennen toista maailmansotaa. Tavoitteena on löytää jotain työvelvollisuuslain säätämisestä vuodelta 1938.

Mietin vielä muistiinpanotekniikkaa: kirjoittaminen vai valokuvaus. Tunne on hieman valokuvaamisen kannalla, mutta sitä varten tarvisin kameran. Älylaitteella kuvaaminen vie hieman turhan paljon akkua muulta käytöltä.

Jos joku osaa sanoa, millaisia speksejä hyvässä tekstinkuvaamiskamerassa olisi, niin saa kertoa!

Parin viime päivän aikana on kyllä tuottava työ kärsinyt, kun olen seurannut Twitterissä aktiivisesti Ukrainan tilannetta.

Artikkeli työvelvollisuudesta

Nyt on verkossa julkaistuna kirjoittamani artikkeli työvelvollisuuslain säätämisestä ajalla 1939-1941.

Käykää lukaisemassa erityisesti minun kirjoitukseni, mutta myös hieno Hybris muutenkin! Vastaan totta kai mielelläni kysymyksiin, jos sellaisia nousee.

Otto Aura: "Nykyaikaisessa sodassa työvelvollisuus on välttämätön" - Työvelvollisuus Suomessa talvisodasta jatkosodan alkuun. Hybris 3/2013.

"Perääntyviä työvelvollisia Räisälässä." SA-kuva.

Työvelvollisuus - labour service?

Pohdiskelin sanojen työvelvollisuus ja työvelvollinen kääntymistä englanniksi ja toin asiani esille sekä facebookissa että twitterissä. Sain myös vastauksia, kiitos niistä kaikille.

Otetaan tässä nyt vielä samaa tematiikkaa hieman esille. Kyse on siis työvelvollisuudesta Suomessa toisen maailmansodan aikana. Laki yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana annettiin vuonna 1939. Ruotsiksi tämä työvelvollisuus on arbetsplikt ja työvelvollinen arbetspliktiga.

Saksassa puolestaan oli jo vuodesta 1935 alkaen ollut Reichsarbeitsdienst (RAD), joka kyllä oli muutamaa astetta enemmän pakollinen, kuin Suomen työvelvollisuus. Ja tämän RAD:n kautta lähdin purkamaan käännöshaastetta. Aiheesta löytyikin englanninkielistä tutkimuskirjallisuutta.

Näissä yhteyksissä Reichsarbeitsdienst on käännetty malliin Labour Service, joskus Reich Labour Service. Täytyy ottaa huomioon, että 1930-luvun sanat ovat kuin eri maailmasta, erilaisilla merkityksillä latautuneita silloin ja nyt. Pätee tietysti kaikkeen historialliseen tekstiin ja se on otettava huomioon.

Luulen, että kaikista lähimmäksi voisi päästä, jos kääntää Suomen työvelvollisuuden malliin (compulsory) labour service. Käsitteen määrittely nousee tässä(kin) erittäin tärkeään asemaan. Saa nähdä, kuinka käy! Työvelvollinen puolestaan taitaa olla aika "kääntymätön", täytynee miettiä kiertoteitä asian ilmaisemiseen.

Loppuun vielä pari huomiota.

Reichsarbeitsdienst on yksi sellainen juttu, johon on pakko perehtyä hieman. Välillä täytyy olla tyytyväinen nykyisestä informaation määrästä ja hakukoneista.

Millä todennäköisyyksillä olisinkaan aikaan ennen ns. gvk-menetelmää löytänyt Kanadalaista Hartmut Heyckin gradua vastaavaa tutkielmaa vuodelta 1997 otsikolla The Reic labour service in peace and war - a survey of the Reichsarbeitsdienst and its predecessors 1920-1945. Niin, pdf-tiedostona täältä. Luettavien listalle menee ja mielenkiinnolla odotan, mitä sisältö antaa!

Bundesarchiv B 145 Bild-P021658, Reichsarbeitsdienst, Marsch zu einer Kundgebung

"Työmaa O/Y Kuitu"?

Tässä on tullut viime postauksien ajan pohdiskeltua urakoitsijoiden käyttöä jatkosodan linnoitustöissä. Ajatuksia olen lähtenyt kehittelemään muutaman lähteen kautta ja niitä tulkiten. Olen poiminut johtolankoja ja yhdistänyt asioita pääni sisällä ja tekstin muodossa. Sitä on historiantutkiminen! Kovin vakuuttavia päätelmiä ei tosin muutaman dokumentin pohjalta kannata tehdä, mutta tässä blogissa - miksipä ei. Mielestäni on hauskaa tuoda esille omia ajatusprosesseja, olkoon se sitten vaikka avoimuutta. Ja ehkä joku huomaa niistä jotain, mitä minä en. Saa kertoa.

No niin, tällä kertaa selatessani muistiinpanoja, osui silmiini Linnoitusosaston Lin.1 päällikön majuri Oskari Meriluodon kirje Kotijoukkojen Esikuntaan. Asiana oli Päämajan linnoitusosaston "alaisten tai perustamien linnoitusrakennusmuodostelmien vahvuus". Seuraavassa Meriluodon ilmoittamat luvut:

• Päällystöä 618
• Alipäällystöä 1 431
• Miehistöä 17 197
• Naisia 1 803
• Yhteensä 21 049 

"Edellämainittuun lukuun eivät sisälly työvoiman täydennyspaikoissa olevat työvelvolliset, eikä myöskään Työmaa O/Y Kuidussa oleva henkilöstö."

Mikä oli Työmaa O/Y Kuitu ja missä? Kuulostaisiko tämä joltain yksityiseltä urakoitsijalta? Vai miksi kyseessä ollutta henkilöstöä ei ollut laskettu mukaan? Syy voi olla toki niinkin yksinkertainen, ettei työmaalta ollut lähetetty määrävahvuuksia.

Wikipedia kertoo, että Kuitu Oy sijaitsi talvisodan jälkeen luovutetulla alueella, ja että yhtiö olisi talvisodan aikana valmistanut mm. polttopulloja. Ehkä "Työmaa O/Y Kuitu" tarkoitti vain kyseisen firman kunnostamista tai jälleenrakentamista.

Lin.1 päällikkö majuri O. Meriluoto Kotijoukkojen esikunnalle, 2.12.1941,
15481/Lin.1/1h sal./12/SK2482, Kansallisarkisto.

Tämä nyt jää jälleen osastoon "selvitettävä" - siinä osastossa muuten on aika paljon asioita!

Lähteet:
Lin.1 päällikkö majuri O. Meriluoto Kotijoukkojen esikunnalle, 2.12.1941, 15481/Lin.1/1h sal./12/SK2482, Kansallisarkisto.

Historiallista spekulointia

"Lujasti siinä saa huiskia jos mieli saada urakan valmiiksi. Ja sen jälkeen odottavat taas uudet työt."
Summa 1943.03.13, SA-Kuva.

Viimeksi pohdiskelin urakoitsijoiden käyttöä linnoitustöissä ja sitä, oliko urakoitsijoita töissä jatkosodan sytyttyä. Sen sijaan se on selvä, että välirauhan Salpalinjatyömailla urakoitsijoita oli. Linnoitustoimistossa oli myös oma toimistonsa urakkatöille.

Mutta oliko urakoitsijoita linnoitustöissä jatkosodassa? No, en edelleenkään osaa kunnollista vastausta antaa, mutta seuraavassa yhteen (tai ehkä kahteen) dokumenttiin perustuvaa historiallista spekulointia.

10.4.1942 Linnoitusosaston päällikön eversti Otto Bonsdorffin allekirjoittama vastauskirje lähetettiin Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle. Kirjeestä käy ilmi, että Helsingin kaupungin työvoimalautakunta oli tehnyt aloitteen linnoitustyömaiden muuttamisesta urakkatyömaiksi. Työvelvollisten palkanmaksu perustui tuntipalkkoihin, ehkä aloite liittyi palkkakysymyksiin? No, työvoimakysymyksiin joka tapauksessa.

Bonsdorffin mukaan linnoitustyömailla käytettiin urakkatöitä niin paljon, kuin mahdollista.

"Työn laatu ja sodan aiheuttamat poikkeukselliset olosuhteet asettavat tässä suhteessa kuitenkin omat rajoituksensa."

Seuraavaksi Bonsdorff siirtyi käsittelemään yksityisiä urakoitsijoita ja tämä olikin mielenkiintoista! Bonsdorffia lainaten:

"Yksityisiä urakoitsijoita ei voida käyttää nykyisissä olosuhteissa sotatoimialueella olevilla työmailla. Urakoitsijoiden toiminnan edellytyksenä olevan kantahenkilökunnan irroittaminen muista tehtävistä tuottaisi myös vaikeuksia. Kokonaisuutta ajatellen ei ehdotetusta järjestelystä voisi koitua tällä hetkellä helpoitusta työvoimatilanteeseen. Mikäli olosuhteet sen sallivat, tullaan töitä antamaan myös yksityisten urakoitsijoiden suoritettavaksi."

Nyt olisi tietysti hauska lukea ehdotus kokonaisuudessaan. Se pitäisi etsiä aloitteen tehneen työvoimalautakunnan arkistosta, sillä kirje palautettiin Bonsdorffin vastauksen mukana. Olisi myös erittäin kiinnostavaa keksiä, millaiset ne olosuhteet olivat, jotka eivät sallineet yksityisten urakoitsijoiden käyttöä?

Nyt näiden kahden yksittäisen dokumentin kautta voi päätellä, että ainakaan keväällä -42 yksityisiä urakoitsijoita ei sotatoimialueella käytetty, ja että keväällä -44 urakoitsijoita kokeiltiin. Tästähän voisi myös päätellä, että urakoitsijoita ei käytetty jatkosodan alussakaan. Tälle päätelmälle pitää kuitenkin hankkia vielä todistusaineistoa ja kunnollista perustelua. Siihen asti näillä spekulaatioilla!

Lähteet:

Linnoitusosaston päällikön eversti O. Bonsdorffin kirje Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle, 10.4.1942, 11144/Lin.3/2/SK1986, Kansallisarkisto.

Linnoitusasiaintoimikunnan kokouksen pöytäkirja, 12.4.1944, 19251/Lin.1/Tmk/10/T12544, Kansallisarkisto.

Linnoitustöissä syyskuussa 1943

Mietin jälleen näitä sodan aikaisia linnoittamistöitä ja päätin katsella muistiinpanoistani, josko selviäisi mitä ukkini Veikko Mäkinen teki 70 vuotta sitten.

Gradua tehdessäni kävin lävitse kaikki Kunnossapito- ja tarkastustoimiston loma- ja komennustodistukset ja otin ylös kaikki, jotka koskivat ukkia. Vuonna 1943 KT-toimisto oli sijoitettu Myllykoskelle, mutta lokakuussa se siirrettiin Viipuriin. Toimistolla ukin ei kuitenkaan tarvinnut paljoa viettää aikaa, vaan tehtävät olivat "maastossa", kuten voisi sanoa.

Mikäli kaikki komennustodistukset ovat arkistoitu oikeaan paikkaan ja tiedot niissä pitävät paikkansa, oli sotilasvirkamies Mäkinen vuoden 1943 aikana komennuksilla 26 kertaa, yhteensä 253 vuorokautta. Keskimäärin yhden komennuksen pituus oli noin puolitoista viikkoa.

Syyskuun 2. päivä alkoi jälleen sotilasvirkamies Mäkisellä komennus, joka kesti 18.9. asti. Komennuksen syy oli komennustodistuken mukaan kovin ylimalkainen "järjestely ja tarkastus". Komennustodistus oikeutti liikkumaan Haminan, Virolahden, Miehikkälän, Ylämaan ja Luumäen alueilla. Noihin aikoihin ukki kävi läpi vanhan pääpuolustuslinjan rakentamisen aikana käytettyjä majoitusalueita. Parakkikyliä tarkistaminen, kartoittaminen ja kortiston tekeminen olivat hänen tehtäviään, ajoittain myös kunnostaminen.

"Parakkiyhdyskunnasta
Lemi 1941.06.25" SA-kuva.

Näissä hommissa siis, mitä ilmeisimmin! Jos tahtoo, niin tästä voi lukea tarkemmin gradustani Rakennustöitä jatkosodassa, joka löytyy sähköisenä tuolta. Saa myös kysyä, jos mitään kysyttävää ilmenee!

Puuttuva komiteamietintö ja muita huomioita työvelvollisuuslain säätämisestä

6.10.1938 valtioneuvosto asetti komitean käsittelemään ehdotukset laiksi muutoksista sotatilalakiin, laiksi työvelvollisuudesta, laiksi sotatilalain säännösten soveltamisesta sodanuhka-aikana sekä laiksi nestemäisten poltto- ja voiteluaineiden pakollisesta varastoimisesta. (Lähde)

Tämä selvisi valtioneuvoston pöytäkirjoista, jotka puolestaan on hienosti digitaalisessa muodossa. Katso vaikka lähdelinkki yläpuolelta.

Minua tuossa kiinnostaa arvatenkin laki työvelvollisuudesta ja erityisesti, että millainen komiteamietintö aiheesta on tehty. Komitea siis asetettiin 6.10.-38 ja ensimmäinen ehdotus eduskunnalle laiksi työvelvollisuudesta sodan aikana annettiin 27.1.-39. 

Suuntasin katseeni Eduskunnan kirjastoon, tavoitteena tarkastaa valtiopäivien pöytä- ja asiakirjat aiheeseen liittyen ja erityisesti mainitun komiteamietinnön tutkailu. Eduskunnan kirjastoon päästyäni kysyin neuvoa tietopalvelusta ja sain niteen, jossa oli listattu kaikki komiteamietinnöt. Ja katso! Ei ollut kyseisen komitean mietintöä. Tulkintani: salaisia asioita? Olen kyllä melko varma, että kyseiset paperit löytyvät arkistosta.

Valtiopäivien materiaalit sen sijaan löytyi hienosti. Nyt on aineistoa tutkia miten eduskunnassa säädettiin laki yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana 1939 ja miten siitä keskusteltiin. Ja keskustelua oli paljon. Tarkempi analyysi on toki vielä tekemättä, mutta alkuvilkaisu antaa odotuksen mielenkiintoisesta setistä. 

Vuonna 1942 säädettiin uusi laki nimeltään työvelvollisuuslaki. Tästä laista puolestaan ei suurta keskustelua eduskunnassa syntynyt. Mielenkiintoista sekin!