Asevelvollinen työvoima jatkosodan aikana

Mitä tarkoitti jatkosodan aikainen ly-määräys? Entä tyl?

Tässä on kyse sodan aikaisesta asevelvollisesta työvoimasta, joka jatkosodan ajalta voidaan jakaa useampaan kategoriaan.

Helmikuussa 1944 yleisesikunnan päällikkö kenraali Heinrichs allekirjoitti ohjeet koskien sodanaikaista miestyövoimaa. Tämän esityksen mukaan asevelvollinen työvoima voi olla:

1) asepalveluksessa
2) ikänsä perusteella asepalvelukseen kutsumatonta
3) sairauden tms perusteella asepalveluksesta vapautettua
4) asepalveluksesta kotiutettua
5) asepalveluksesta asetuksen perusteella vapautettua
6) joko toistaiseksi tai määräajaksi lomautettua.

Asetuksen perusteella vapauteut saivat vapautusmääräyksen. Tämä perustui asetusteksteihin ja koski tiettyjä virkamiehiä ja eräitä muita. Nämä virat ja toimet oli määritelty  9.5.1941 annetussa asetuksessa. Tämä oli tietynlainen automaatio.

Mutta nyt päästään mielenkiintoiseen kohtaan, nimittäin lykkäysmääräykseen, joka lyhenteenä kulki ly-määräyksenä.

Heinrichsin käskyssä asia määriteltiin seuraavalla tavalla:

”Lykkäysmääräys annetaan talouselämän palvelukseen, nimeltä mainittuun yritykseen ja määrättyyn erikoistehtävään tulevalle asevelvolliselle. Lykkäysmääräys annetaan joko toistaiseksi tai määräajaksi.”

”Lykkäysmääräys on voimassa vain siinä paikassa ja tehtävässä, johon asianomainen on lykkäysmääräyksen saanut. Hänen siitä poistuttuaan on hänet rinnastettava muihin asevelvollisiin.”

Tyl, eli työlomatodistus puolestaan annettiin myös "hallinnolliseen toimeen tai talouselämän palvelukseen, nimeltä mainittuun yritykseen ja määrättyyn erikoistehtävään yhtä kuukautta pitemmäksi ajaksi tulevalle asevelvolliselle". Eroa edelliseen ei ole paljon, mutta tämä oli hieman kevyempi ratkaisu.

Useimmat (eivät silti kaikki) ly-miehet olivat sotatarviketeollisuuden palveluksessa. Esim. loppuvuodesta 1941 ly-määräyksellä työskenteli sotateollisuudessa reilut 11 000 asevelvollista. Sekä tyl- että ly-miehiä tavattiin myös linnoitustöissä ja mitä erilaisemmissa tehtävissä. Aikalaiset toimijat hieman valittivat, että lykkäys- ja lomahakemusten käsittelyyn meni huomattava määrä aikaa...

Kuukauden ja sen alle menneet työlomat myönnettiin harkittaessa pelkällä lomatodistuksella.

"Teollisuus toiminnassa kotirintamalla (Lokomo Tampere)
Tampere 1941.07.28" SA-Kuva.

Linnoitustöissä 1939-1944? Aineistopyyntö

Oliko isovanhempasi tai muu sukulaisesi toisen maailmansodan aikana linnoitustöissä? Talvisodassa, välirauhan aikana Salpalinjalla tai jatkosodassa?

Insinöörinä tai rakennusmestarina? Sotilasvirkamiehenä tai reserviläisenä? Vapaaehtoisena tai työvelvollisena? Lottana? Missä tahansa tehtävässä?

Onko tallessa päiväkirjoja, kirjeenvaihtoa, asiakirjoja tai muistelmia? Tai peräti itse toimijaa jututettavaksi?

Ota minuun yhteyttä, sähköpostilla otto.aura@gmail.com tai sosiaalisen median kautta.

Teen nimittäin väitöskirjaa työvoiman sotilaallisesta käytöstä Suomessa toisen maailmansodan aikana. Tarkastelen aihetta linnoitustöiden kautta. Organisaatiopuolta on sinänsä helppo tutkia, se vaatii vain kovaa arkistotyötä.

"Iltahetki työvelvollisten kämpässä." 27.3.1942. SA-kuva.

Mutta itse työvoiman - oli sitten työnjohto tai työntekijät kyseessä - osalta tilanne on hieman vaikeampi. Työnjohtajat mainitaan arkistoiduissa lähteissä usein nimillä, mutta työntekijät muuttuvat helposti numeroiksi. Ellei sitten syyllistynyt rikkeeseen ja joutunut kuulusteltavaksi...

Saa jakaa! :-)

Työvoimaa Salpalinjalla

Olen tässä viime aikoina muun muassa tutkinut työvoimaa Salpalinjan rakennustyömailla, eli välirauhan aikaisissa linnoitustöissä. Silloinhan ei mistään Salpalinjasta nimenä tiedetty mitään, vaan puhuttiin esimerkiksi Moskovan rauhan pääpuolustusasemasta. Mutta sillä nyt ei ole varsinaista merkitystä työvoiman suhteen.

Kirjoitin näistä vahvuuksista jo aikaisemmin tänne!

Nyt tuli arkistosta vastaan linnoitustoimiston suunnitelma työvoiman vaihtelusta 1940-1941. Tästä kuva tuossa alla.

Loka-marraskuussa olisi työmaat olleet vahvimmillaan noin 18 000. Arvio meni ns. metsään. Syyskuun lopulla vahvuus oli jo noin 23 000 ja vuodenvaihteessa noin 28 000. Pieni notkahdus tammikuussa taisi vahvuuksissa käydä (tai sitten syy oli puutteellisissa ilmoituksissa), mutta kevään vahvuus pyöri noin 28 000 luokassa.

Esimerkiksi Arimon Linnoittamisen historiassa on käppyrä, jossa maaliskuun kohdalla vahvuus on noin 35 000, joka luku summautuu "omista työläisistä" ja urakoitsijoista. Tässä käyrässä omien työläisten vahvuus menee samoja linjoja, joita itsekin olen löytänyt. Hyvä kysymys siis suhteessa arkistosta löytyneisiin vahvuuslukuihin on: ketkä kaikki summaan on sisällytetty?

Salpalinja ja työmaiden vahvuudet

"Nurmijärven HV-esteitä. Esteet estävät lehmien kulkemisen." 8.7.1941, SA-kuva.

Yritän vääntää arkistosta poimituista vahvuusilmoituksista salpalinjan rakennustyömaan vahvuuksia. Arvatkaa muuten, että on vähän hassua hommaa. Vahvuuksia on nimittäin ajankohdasta riippuen ilmoiteltu hieman erilaisilla planketeilla. Joissakin puhutaan vahvuudesta kaiken kaikkiaan ja toisissa vain työläisistä - kolmansissa ei mainita sen tarkemmin, että ketkä on sisällytetty joukkoon. Edit: ja siis esim. päiväyksellä 30.9.1940 on kolme eri vahvuusilmoitusta, kolmella eri luvulla.

Ensimmäinen ilmoitettu luku on kesäkuun kuudennelta päivältä 1940, jolloin vahvuus oli 2810.  Mukana Linnoitustoimiston omat rakennusjoukot, ruotsalaiset vapaaehtoiset ja muutamat muut. Syyskuun loppuun mennessä vahvuus oli jo luokkaa 23000.

Tuohon aikaan olikin kaikenlaisia ongelmia, joita voi hyvällä omalla tunnolla sanoa kasvukivuiksi. Majoitustilanne oli hyvin tilapäinen, teltoissa oli mentävä - ja ensimmäisenä tehtävänä parakkien rakentaminen työmaille. Myös taktillinen suunnittelu meinasi laahata perässä, kun linnoitteita nyt ei voinut vain rakentaa jonnekin. Työmiesten lisäksi piti saada työnjohtoa: rakennusinsinöörejä ja  rakennusmestareita, joiden määrä oli lopulta Suomen kokoisessa maassa rajallinen.

Tätä vahvuuskysymystä voisi auttaa se, että saisi samankaltaisista vahvuusilmoituksista täydellisen sarjan. Vaan eipä taida ollakaan? Ei niin, että lähtisin tarkkoja numeroita paaluttamaan vahvuuksista, mutta muutoksesta ainakin voi jotain sanoa. Ja se oli kesäkuun alusta syyskuun loppuun mielestäni aikamoinen, jos lukumäärä kasvoi noin 8,5 kertaiseksi.

26. tutkimuskuukausi

Huhtikuukin oli ja meni! Välillä tuntuu siltä, että tässä kaiken tekemisen ohessa aika kuluu hirmuista vauhtia.

Huhtikuun pääpaino oli arkistomateriaalissa. Tämä siitä huolimatta, että oletin olevani jo vahvemmin kirjoittamisessa kiinni. Pitää sitten vaan kirjoittaa tehokkaammin!

Salpalinjan rakennustyömailla ja Linnoitustoimiston papereiden parissa on aika kulunut.

Kirjoittamista varten on sentään jo runko valmis välirauhan osalta. Alkuun otetaan ministeriötaso ja se, kuinka työvelvollisuuden hoitaminen siirrettiin kansanhuoltoministeriöstä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöön. Toinen merkittävä osuus käsittelee tämän siirron jälkeen asetetun toimikunnan mietintöä otsikolla  "Mietintö työvelvollisuusden käytäntöön soveltamisesta sodan aikana, I osa".  Päivätty 15.4.1941. Tämän jälkeen siirryn salpalinjan rakennustyömaille, jossa tarkasteluun kaksi asiaa: käytännön työvoimakysymykset ja linnoitusrakennusjoukkojen liikekannallepanosuunnitelmat.

Tämä on suunnitelma, jännä nähdä kuinka hyvin siinä pysyn.

Liikekannallepanon varalle Linnoitustoimistossa v. 1940

Välirauhan ajan linnoitustyöt oli käynnistetty kunnolla kesään 1940 mennessä. Linnoitustyömaiden määrä ja työvoiman määrä kasvoi merkittävästi loppuvuotta 1940 kohden. Naisia työvoimasta oli vain pieni murto-osa. Ja koska yleisesti ottaen parhaassa työiässä olleet miehet olivat reserviläisiä, niin tämä oli jotain, joka piti ottaa huomioon.

Linnoitustöiden Johtaja kenraali Edvard Hanell Linnoitustoimisto esikuntanaan rupesi selvittelemään myös linnoitusrakennusjoukkojen liikekannallepanoa.

Tähän liittyen otan esimerkiksi seuraavan kuvan arkistosta. Tätä edelsi Linnoitustoimiston ratsumestari T. Paanasen kirje Puolustsvoimien Pääesikunnan komento-osastolle, jossa pyydettiin kuulutuksen painattamista. Tilausmäärä oli 200 kpl. ja "luonteeltaan" salainen, vain liikekannallepanon sattuessa. Tämä oli päivätty 8.11.1940.

Käytettiinkö tätä kuulutusta, vai mitä keinoa, kun kesällä 1941 sotajoukkoja mobilisoitiin? En juuri nyt muista, että olenko arkistossa aiheeseen törmännyt. Wait and see.

25. tutkimuskuukausi

Jaahas, kolmas vuosi rahoituksella käynnistyi - ja ensimmäinen kuukausi menikin.

Pääpaino on ollut arkistotyössä ja kirjoittamisessa! Kiirettä pitää.

Viimeisimmäksi tutkailin linnoitusasiain toimikunnan arkistoa kansallisarkistossa. Voi hyvänen aika, mitä silppua. Arkistoa kasannut henkilö ei tosiaan tyytynyt siihen, että puhtaaksi kirjoitettuja pöytäkirjeitä olisi ollut yksi kappale, tai että luonnoksia kirjeestä olisi ollut yksi.. Paljon paperia, mutta vähän materiaalia!

No, löytyi sieltä sentään muutama varsin mielenkiintoinenkin paperi - ja ne pöytäkirjat myös vaikutti lupaavilta. Kuitenkin oli keskustelua otettu mukaan, mutta sen sijaan käsitellyt liitteet (muistiot ym) puuttuivat.

Tämän kuun aikana tavoite saada välirauhan aikainen materiaali kerättyä ja analysoitua sekä kirjoitustyö hyvään vauhtiin!

Kertomus Hangon lohkon linnoitustyömaalta 1940

Nimittäin kertomus linnoitusasiain toimikunnan sihteerin, esittelijäneuvos Eljas Kahran suorittamasta tarkistusmatkasta Hangon linnoitustyömaille 30.11.1940.

Kaikki oli lähtenyt liikkeelle siitä, että Arbetarbladetissa oli moitittu työläisten kuljetuksia ja majoitusoloja. Linnoitusasian toimikunnan nimissä Kahra ryhtyi toimeen, sillä asia oli tarkastettava.

Työmaan tarkastus alkoi majoitusparakkien tarkistuksella. Menetelmäksi valittiin pistokoe ja tarkastettavia parakkeja oli "kymmenkunta". Yleisesti ottaen nämä parakit olivat hyvässä kunnossa. Kahra kuitenkin huomasi, että kahdesta parakista puuttui ikkunoista sisälasit, sillä kuulemma ikkunalasia ei oltu saatu tarpeeksi. Lisäksi kolmessa parakissa "lämmityslaite" kaipasi korjaamista. Työmaan päällikkö insinööri Smeds lupasi käskeä korjaukset viipymättä.

Aamiaisen aikaan Kahra meni toiseen ruokailuparakkiin, jossa nautittiin lottien valmistama ruokaa. Täällä Kahra tiedusteli miehiltä mielipiteitä työmaan oloista. Valitukset jakaantuivat kolmeen seikkaan:

1. Junakyyti Tammisaareen ja odotus kylmässä
2. Ruokaa liian vähän joinakin päivinä
3. Tammisaaren työväentalo, jossa majoitusta, epäsiisti ja kylmä

Tästä junakyydistä valitus johtui siitä, että junakuljetuksen piti lähteä puoli kuusi, mutta se säännöllisesti myöhästyi puoli tuntia. Odotustilana oli hutera parakki, jossa ei ollut lämmitystä. Se oli kesällä laitettu sateensuojaksi. Kahra hoiteli asiaa rautatiehallituksen ylijohtajan kanssa ja junan lähtö päätettiin aikaistaa kello viiteen.

Ruokakysymys puolestaan johtui lottien antaman selvityksen mukaan siitä, että osa miehistä yleensä söi eväät, mutta huonon sään vallitessa tulivat ruokalaan. Tästä johtuen päivittäisen kulutuksen arviointi oli vaikeaa.

Tammisaaren työväentalo tarkastettiin myös. Kahra kirjoitti:


"Huone oli iso, joten kuutioita laskettiin tulevan tarpeellinen määrä, mutta toinen lämmityslaitteista oli epäkunnossa ja sali teki varsin epäsiistin vaikutuksen. Vuoteet olivat kolmessa kerroksessa, joka ei tehnyt hauskaa vaikutusta ja miehet väittivät, että siellä oli kaikenlaisia syöpäläisiä ja että siisteydenpito oli epätarkoituksenmukaista."

Työmaan päällikkö sai Kahralta puhtaat paperit, mies vaikutti tarmokkaalta ja antoi tarvittavat käskyt asioiden parantamiseksi. Sitävastoin huoltopäällikkö sai moitteita:


"Ehdotukseeni on minulla sen vuoksi aihetta, että huoltopäällikkö ... mainitsi, että miehet eivät ole hänelle mitään valittaneet. Hänen olisi kuitenkin pitänyt havaita sellaiset seikat kuin uunien epäkunto tai se että sisäikkunoita ei ole ilman miesten valittamistakin. Sen lisäksi täytyy huoltopäällikön keskustella miesten kanssa asioista eikä vain odottaa valituksia. Minä en kyllä luule, että miestä tarvitsee vaihtaa, mutta ohjauksen tarpeessa hän ilmeisesti on.”