Kirja Salpalinjasta

Luin tuossa hetki sitten kirjan nimeltä Hanaa, sanoi Hanell – Jees, betonia, vastasi kapteeni Arimo. Salpalinjan linnoitustyöt Etelä-Savossa. Kirja kiinnosti minua, aikalaisilmaisua käyttäen, sattuneestä syystä.

Kirjoitin siitä myös kirja-arvostelun agricolaan.

"Pajasalmen yli rakennettu ponttoonisilta
Pajasalmi 1941.06.24" SA-kuva.

Muutama asia jäi vaivaamaan: miksi otsikko oli tuo mikä se oli? Ja: miksi kirjasta oli tehty niin vaikean kokoinen?

Yksi hauska sattumakin tuossa lukemisen aikana kävi ilmi. Viime syksynä kävin pitämässä esitelmän Miehikkälän Salpalinja-museolla. Aihe oli jotain sellaista kuin Salpalinja 1941-44 ja miten reagoitiin kesällä -44 alkaneeseen puna-armeijan strategiseen iskuun. Halusin päästä käsiksi esim. siihen, mitä rakennusyksiköt tekivät.

Aikaisemmasta jo tiesin sen, että välirauhan aikaina rakennetun pääpuolustusaseman, nykyisin Salpalinjan, kaikkien töiden johto maaliskuusta 1942 kesään 1944 oli Kunnossapito- ja tarkastustoimiston (KT-toimisto) käsissä. KT-toimistolla oli alaisuudessaan erillisiä linnoitusrakennuskomppanioita, jotka oli kokoonpantu ns. "tärähtäneistä", eli toipilaista.

Päätin siis tarkastella luentoa (ja myös tutkimustani) varten jotain näistä erillisistä linnoitusrakennuskomppanioista ja täysin stetsonin menetelmällä yksiköksi valikoitui 24. Er.LinRK, jonka osalta tutkin käytännössä kaiken löydettävissä olleen arkistomateriaalin kansallisarkistosta. Ja kuinka sattuikaan, tämä komppania oli sellainen joka työskenteli Etelä-Savon alueella ja oli mukana tässä puheena olevassa kirjassa.

Sellaista tällä kertaa.

Linnoittajille tänä päivänä 1944

 Oheisena Linnoitustöiden johtajan puhelinsanoma kaikille linnoitajille, joka annettiin tänään 70 vuotta sitten. Tämä on mielestäni mielenkiintoinen teksti. Millaista kuvaa kenraaliluutnantti Hanell maalaa kyseisestä historiallisesta nykyhetkestä suhteessa menneeseen ja tulevaan?

Kenraali Hanell. SA-kuva.

”Puh.sanoma piireille, Os.4:lle, erillisille muodostelmille ja laitoksille. Luettava linnoittajille ja linn.lotille.

Linnoittajat!

Meidän on ollut pakko koko nykyisen maailmansodan ajan taistella elämämme puolesta Tämä taistelu on vaatinut raskaita uhreja, mutta olemme kuitenkin toistaiseksi kyenneet selviytymään vaaroista paremmin kuin muut vastaavassa asemassa olevat kansat. Nyt on kansamme pyrkimässä rauhaan suursodan ykä ankarammiksi kiihtyvien taisteluiden keskeltä. Ratkaisevalle rauhantielle lähteminen ei kuitenkaan merkitse vaarojen ja vaikeuksien kertakaikkista voittamista. Jokainen päivä voi tuoda tullessaan arvaamattomia, meidän tahdostamme riippumattomia muutoksia. Tämä vaikuttaa myös meidän toimintaamme linnoittajina. Nyt ei voida laatia pitkälle etukäteen ulottuvia suunnitelma. Muutoksia työohjelmaamme täytyy pakostakin usein tehdä. Juuri sellainen tilanne kysyy johtajilta ja joukoilta kaikkia sotilaallisia hyveitä, ennen kaikkea palvelusalttiutta sekä sielullista ja ruumiillista kestävyyttä.

Olemme kulkeneet yhdessä raskaan sotataipaleen. Sen päätekohta jo häämöittää. Niin nyt, kuin taistelujenkin kestäessä on kansamme kohtalo niiden miesten varassa, joille velvollisuudentunto riittää kannustimeksi vaikeiden ja raskaiden tehtävien suorittamiseksi. Siitä, kuinka selviydymme juuri tämän ratkaisevan ajankohdan vaikeuksista, riippuu mitä suuremmassa määrässä kansamme tulevaisuus.

9.9.1944.

E. H A N E L L”

Työvoimasta jatkosodan lopussa

Edellinen postaukseni sisälsi luonnoksen tutkimussuunnitelmani tiivistelmästä. Sen perusteella nousi kommentti, että linnoitustöissä oli myös suomalaisia vankeja. Tämän tiesin jo, mutta tiivistelmään nostin vain omasta mielestäni tärkeimmät/mielenkiintoisimmat: työvelvolliset, sotavangit ja toipilaat.

Gradua tehdessäni nämä työvoimakysymykset alkoivat päässäni hahmottumaan. Tutkiessani 20. Linnoitusrakennuspiirin asiakirjoja, tuli vastaan paperi, josta on napattu seuraava kuva.

Kansallisarkistosta

Tämä joko loppukesästä tai syksyltä -44. Taulukko on kaikin puolin kiinnostava. Ensinnäkin siihen on 20. lin.rak.piirin alaiset yksiköt, mutta myös niiden sijoituspaikat. Ennen kaikkea, kuten ehkä arvaattekin, on osio "yksikön vahvuus" mielestäni tärkein. Avataanpa hieman.

Ensimmäiseksi on viran- ja toimenhaltijat, eli käytännössä kantahenkilökunta. Seuraavassa vuorossa on reserviläiset, joiden määrä saattaa joidenkin mielestä näyttää aika korkealta. Tässä onkin huomattava yksiköt, joissa reserviläisiä oli vahvuudessa: työkomppaniat ja erilliset linnoitusrakennuskomppaniat. Työkomppaniat koottiin kesällä -44 nostoväestä. Erilliset linnoitusrakennuskomppaniat koottiin "toipilaista." Toipilaat siis olivat suomalaisia asevelvollisia, joiden psyyke ei ollut kestänyt. Heidät laitettiin töihin, koska se nähtiin kaikille parhaaksi.

Sitten on listalla vuorossa työvelvolliset. Taas kun siirretään katse yksiköihin, niin huomataan kyseessä olleen linnoitusrakennuspataljoonia. Linnoitusrakennuspataljoonat olivat nimenomaan työvelvollisista kokoonpantuja, mutta joukkojen johto ja erikoisammattimiehet palkattuja ja/tai varattuja reserviläisiä. Listalle on laskettu mukaan myös lotat, joiden vastuulla oli toimistotehtäviä sekä muonitus. Lotat täytyy ehdottomasti ottaa mukaan tarkasteluun.

Lopuksi taulukosta löytyy myös mainitut suomalaiset vangit, joita tässä tapauksessa oli kahdelta vankileiriltä yhteensä 669 henkeä. Myös hevoset on listattu mukaan. Hevosten merkitystä sodan aikaiselle Suomelle on korostettu aiemmin, joten niiden mukana olo on varsin ymmärrettävää.

Lukuja voi jokainen itse katsella tuosta kuvasta ja miettiä, että minkälaista työvoimaa nyt esimerkiksi 20.linnoitusrakennuspiirin alaisuudessa oli.

Mutta hevosista vielä: saman 20. lin.rak.piirin papereista löytyi eräältä linnoitusrakennuspataljoonalta tullut lista, josta seuraavaksi kuvana osa.

Kansallisarkistosta

Huippuluokan luento 23.9.2012

No niin! Aivan huippuluokan luento tulossa, kuten otsikkokin sen sanoo. Nimittäin allekirjoittanut esitelmöi Miehikkälän Salpalinjanmuseon sotahistorian luentosarjalla 23.9.2012.

Tässä tiedoitteen teksti:

"Su 23.9. klo 14 VTM Otto Aura luennoi Salpalinja-museolla aiheenaan ”Rakennusmestarina jatkosodassa – Mikrohistoriallinen näkökulma linnoitustöihin 1941–44”. Luennolla käsitellään varsin vähän tutkittua linnoittamisen historiaa rakennusmestarin näkökulmasta välirauhan ja jatkosodan ajalta. Millaiseksi muodostui erään rakennusmestarin jatkosota, joka alkoi ja loppui Salpalinjan työmailla? Millaisia olivat työt KT-toimistossa ja millaisena linnoitustöiden yleinen organisointi näyttäytyi? Minkälaista työvoimaa oli rakennusmestarin johdettavana? Luento pohjautuu Otto Auran pro gradu -tutkielmaan ”Rakennustöitä jatkosodassa. Työ, työvoima sekä rationalisointi linnoitustöissä 1941–44”.
Paikka: Miehikkälän Salpalinja-museo, Säästöpirtintie 70."


Ja VTM tosin olen vasta 19.9., mutta luennon kannaltahan se on vain oikein!

Tässä vielä linkki koko luentosarjaan! 

Tutkielma valmis, hyväksytty ja netissä

No niin! Gradu on valmis, palautettu, rekisteröity ja netissä. Tutkielman otsikoksi tuli: Rakennustöitä jatkosodassa. Työ, työvoima sekä rationalisointi linnoitustöissä 1941-44.

Alla olevasta linkistä löytyy.
http://hdl.handle.net/10138/29757

Lopputulokseen olen kohtuullisen tyytyväinen. Valintani esitystavasta eivät valitettavasti avautuneet tarkastajalle, enkä osoittanut selväsanaisesti tiettyjä asioita joita olisi ilmeisesti pitänyt. Taisin jättää liikaa lukijan ymmärrettäväksi?

Näin valmista tekstiä luettua huomaa muutenkin miljoona asiaa, jotka olisi ehkä ollut syytä tehdä toisin... :D Sellaistahan se on! Hienoa on kuitenkin huomata, tietääpä ainakin ajattelun toimivan. Cogito ergo sum vai miten se oli?

Joka tapauksessa esitän mieluusti työni näin internetin maailmassa kenelle tahansa!

Saa lukea, saa kommentoida!

Eräs näytös marraskuulta 1944

Muokattu 30.9.2012

Tarkastelin tuossa yhdessä kirjoitelmassani linnoitusrakennusjoukkojen asioita. Yksi mielenkiintoisimmista asioista oli (omasta mielestäni ainakin) sotavankien kohtalo. Sotavankejahan käytettiin myös linnoitustöissä, näistä esim tekstini syyskuulta ja lokakuulta. Sotavankien kohtelu nousi kysymykseksi välirauhan 1944 yhteydessä. Tähän liittyy seuraava teksti, joka itseasiassa on muokattu pätkä yhdestä graduni luvusta.

Eräästä sotavankikomppanian johtotehtävissä toimineesta kapteeni Nerosta annettiin pidätysmääräys Linnoitusosastolle, josta se puolestaan välitettiin eteenpäin. Pidätyskäsky saapui perille yksikköön 23.10.1944 erinäisten viestimurheiden jälkeen vasta noin klo 21 illalla.

Myöhemmin marraskuussa asioita ryhdyttiin tarkemmin selvittelemään. Näin ollen vastasi Majuri Laajarinne, 23. Linnoitusrakennuspiirin päällikkö, kapteenin pidättämiseen liittyviin kysymyksiin kirjeitse. Laajarinne kertoi, että Nero oli käynyt aikaisemmin saman päivän iltapäivällä, jolloin pidätyskäsky oli tullut, hänen luonaan toimistossa. Nero oli pyytänyt komennusta Myllykoskelle, jossa tahtoisi ottaa selville mikä olisi hänen kohtalonsa. Hän mainitsi erään alaisensa tulleen juuri pidätetyksi.

”Kapteeni Nero oli erittäin hermostunut vavisten koko keskustelun ajan kuin kuumetautinen.” Tyynnyttelyt eivät tehonneet. Nero kertoi jonkun toisen linnoitusrakennuspiirin virkailijan ampuneen itsensä – uhkasi samalla tehdä samoin, mikäli häntä tultaisiin pidättämään.

Lopulta majuri Laajarinne kuitenkin antoi periksi ja kirjoitti himoitun komennustodistuksen, jonka Nero kävi hakemassa kello 18 aikaan. Hänen käytöksensä oli, jos mahdollista, vielä hermostuneempaa kuin aiemmin päivällä.

”Loppujen lopuksi hän lähtiessään komennustodistus kädessään, käännähti ympäri ovella ja sanoi lähtevänsä kuitenkin takaisin yksikköönsä repien samalla komennustodistuksensa kappaleiksi. Tämän jälkeen kapteeni Neroa ei tiettävästi ole tavattu.” 

Majuri Laajarinteen oman arvion mukaan Nero oli toteuttanut uhkauksensa. Toinen vaihtoehto oli pakeneminen, mutta näistä kummastakaan ei ole jäänyt jälkiä juuri tähän asiayhteyteen. Tämän yksittäisen kirjeen perusteella rakennetun esityksen kautta muotoutuu yksi mahdollisuus, tulkinta siitä, miten asiat saattoivat olla.

Lisäys

Sattumalta eksyin wikipediassa artikkeliin tästä Nerosta, kannattaa tarkistaa, vaikka en luotettavuudesta tiedäkään! 

Lähde:
Linnoitusosaston päällikön eversti O. Bonsdorffin kirje Sotavankileirien tutkimuskeskuksen päällikölle kenraaliluutnantti H. Hägglundille, 30.11.1944, 31416/Lin.1/Kom/4/T12544, Kansallisarkiston Sörnäisten toimipiste