Työvelvollisia ja lääkärintodistuksia 1942

 Maaliskuun 12. päivänä 1942 Luvian työvoimalautakunnan puheenjohtaja Reino Homeri otti ja kirjoitti kirjelmän osoittaen sen Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle. Oli havaittu ongelmia työvelvollisten suhteen. Tämä ongelma muodustui siitä, että Homerin arvion mukaan käytännössä kuka tahansa kotirintamalainen saisi lääkärintodistuksen, jolla todistettaisiin työkyvyttömyys. Luvian työvoimalautakunnalla oli tästä omakohtaista kokemusta,

Metsätyöt olivat tärkeitä ja niiden suorittamiseen piti saada tarvittava työvoima. Kaikkia ei kuitenkaan hommat kiinnostaneet. Homeri kirjoitti vastaan tulleen kolme "metsätyövelvollisuuden laiminlyöjää" joilla kaikilla oli ollut lääkärintodistus.

”Yhdellä miehistä oli sellainen todistus, että on oltava sisällä. Kuitenkin tämä sama mies ajaa seuraavina päivinä huviajelua hevosella kovassa tuulessa ja pakkasessa ikään kuin meitä uhmaten. Tätä terveys tuntui kyllä kestävän, mutta mahdollisesti se olisi ollut terveydelle turmiollista, jos tässä reessä olisi ollut halkokuorma.”

”Toisella miehellä taas oli sellainen todistus, että on huonon sydämensä vuoksi työhön kykenemätön. Sama sydän kestää kuitenkin yhtämittaista juopottelua ja valvomista vuosimääriä.”

Kolmas todistuksen saanut sentään meni "jälkeenpäin metsähommiin omin päin".

Tällaisella Homeri katsoi olleen vakavia vaikutuksia kotirintaman mielialaan ja työvelvollisuuslain asemaan kansan silmissä, kun "tällaiset miehet saavat juopotella ja maleksia yleisillä paikoilla".

Vielä Homeri tahtoi ottaa yhden esimerkin eräästä nuoresta miehestä, "jolla kyllä on tuberkeli selässä, mutta joka siitä huolimatta on tehnyt säännöllisesti työtä".

”Annamme hänelle määräyksen mennä hevosmieheksi erään rintamamiehen viljapellolle. Sinne ei kuitenkaan mennä, sillä selkä on kipeä ja siitä on todistus. Heti jälkeenpäin mies menee kuitenkin samaan työhön naapuritalon pellolle. Tätä peltoa selkä kai kesti paremmin.”

Homeri päätyi siihen tulokseen, että kaikki sairaatkin olisi tehtävä työvelvollisiksi. Ja ainakin kaikki työkykyiset sairaat olisi lähetettävä puolustusvoimien työmuodostelmiin, tai muuten kuri katoaisi kokonaan,  "kun ammattijuopot saavat pysyä työstä syrjässä".

 

Palkkapolitiikasta

”palkkapolitiikan pitää nykyisissä olosuhteissa vastata kansantaloudellisia mahdollisuuksiamme, mutta olla luonteeltaan voimakkaasti sosiaalista ja pyrkiä ennen kaikkea auttamaan heikommassa asemassa olevia selviytymään ajan vaikeuksista” - ministeri K.-A. Fagerholm, 20.2.1941

K-A. Fagerholm (Kuva: YLE)

Näin linjattiin valtioneuvoston päätöksellä 75 vuotta sitten. Elinkustannukset olivat nousseet maailmansodan seurausten myötä. Tätä probleemia mietittiin esimerkiksi yleisten töiden palkkalautakunnassa, jonka tehtänä oli laatia esitykset yleisissä töissä käytetyistä palkkanormeista, eli käytännössä sekatyömiesten mininipalkoista. Käytössä oli viisi palkkaluokkaa, jotka määriteltiin paikallisen hintatason perusteella.

Huhtikuussa 1941 esitettiin täysi-ikäisen, työhön kykenevän ja työhaluisen sekatyömiehin palkkanormit seuraavasti:

-          III palkkaluokka 7,25

-          IV palkkaluokka 7,75

-          V palkkaluokka 8,25

-          VI palkkaluokka 9,00

-          VII palkkaluokka 10,50

 

Vertailun vuoksi syksyllä 1939 vastaavat olivat 4,60 - 4,85 - 5,15 - 5,50 - 6,30. Jos vuonna 1939 elintasokustannusindeksi oli 100, keväällä 1941 se oli 138 (ainakin yleisten töiden palkkalautakunnan mukaan).

Valtion työvirastojen palkkoihin oltiin työläisten piirissä tyytymättämiä siitä "yllättävästä" syystä, että palkat olivat niin sanotusti jäljessä kehityksestä. Mielenkiintoisena huomiona muuten se, että valtion yleisten töiden palkkalautakunnassa ei ollut työntekijöiden edustusta kuin vasta keväästä 1941 lähtien.

Tämä ja tuo valtioneuvoston linjaus palkkapolitiikasta ovat mielestäni yksi osa monimuotoista talvisodan henkeä, joka jatkui välirauhan aikana.

24. tutkimuskuukausi

Kaksi vuotta pamahti täyteen Kulttuurirahaston apurahan turvin. Mainittakoon, että yhtenä päähommana tämän kuluneen kuukauden aikana oli arkistotyö Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön papereiden parissa.

Kuten varmasti olen tännekin kirjoittanut, työvelvollisuusasiain hoito oli talvisodan aikan kansanhuoltoministeriön vastuulla. Tammikuussa 1941 allekirjoitetun asetuksen myötä vastuu siirtyi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöön. Täällä sitten pistettiin pyöriä hieman liikkeelle, kun Yrjö W. Laaksonen jätti 13.2.1941 promemorian "työvoiman hankinnan järjestelystä puolustuslaitoksen töihin sodan aikana", joka loppui esitykseen että KYTM asettaisi toimikunnan selvittämään asioita. Ja niin tehtiin.

Tämän toimikunnan työ ja tulokset on nyt tarkastelussa...