36. tutkimuskuukausi

"Kenraalimajuri Mäkinen kulkulaitosministeriössä.
Helsinki 1943.08.25" SA-kuva.

Hups, tämä meinasi jäädä drafti-asteelle...

Maaliskuu on kulunut pääasiassa alkuperäisaineiston analyysin parissa. Nyt on tarkastelussa ollut kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön paperit siltä ajalta, jolloin kenraalimajuri Einar Mäkinen oli valtakunnan työvoimapäällikkönä. Pyrkimys oli saada irti jotain siitä, mitä kenraali ministeriössä teki, ja jotakin siitä irti saikin. Sehän olisi tietysti ollut liikaa vaadittu, että olisi ollut valmis kokonaisuus "Mäkisen paperit" tai vastaavaa.

Luin Kalevi Mikkosen kirjan Parakkeja ja piikkilankaa ja tein siitä kirja-arvostelun, joka tuli linjoille huhtikuun alkupuolella. Löytyy Agricolan kirja-arvosteluista, eli täältä!

Lisäksi aloitin arkistotyön insinööri Matti Janhusen jatkosodan kartoittamiseksi. Hän on yksi seuraamistani toimijoista, joiden mikrohistoriallisen työn tarkastelun kautta selvitän konkreettista työvoiman sotilaallista käyttöä. Talvisodan Janhunen oli ensin 5. rakennnuskomppaniassa, sitten Työryhmä Janhusen johtajana. Jatkosodan alkuvaiheessa hän puolestaan oli eräässä radankorjauskomppaniassa, josta kuitenkin tuli siirto ilmavoimien esikuntaan ja vallatun alueen lento
kenttätöihin.

Ps.

Pyydän muistuttamaan, että seuraavan kerran tutkimuksen työjärjestystä tehdessäni ottaisin huomioon kevään ja katupölyn. Siis, että jos vielä päivän hengittää sodanaikaisia papereita, niin voi tulla vähän tukkoinen olo...

35. tutkimuskuukausi

"Työkuvia pioneereista ja työvelvollisista." 15.8.1941. SA-Kuva.

Kiitos Kulttuurirahaston, olen saanut tehdä täyspäiväistä tutkimusta nyt kolme vuotta. Ilman rahoitusta olisi tämänkin tutkimuksen tekeminen huomattavasti haastavampaa ja hitaampaa. Aikaa vievin osuus on arkistomateriaalin pöllyttäminen analysoitavaksi. Se puolestaan on ensimmäisestä osastaan sidottu arkistojen aukioloihin, jotka ovat supistuneet käytännössä koko ajan.

Työ on edennyt hyvin ja suunnitelman mukaisesti. Jäljellä on vielä viimeinen kokonaisuus: jatkosodan aikaisen työvoiman sotilaallisen käytön mikrohistoriallinen tarkastelu. Vastaa omalta osaltaan tiukasti pääkysymykseeni miten työvoimaa käytettiin sotilaallisiin tarkoituksiin?

Kaatuneiden muistosäätiöltä sain pienen avustuksen, jonka avulla voin jatkaa työtä siihen asti, kunnes seuraavat rahoituspäätökset tulevat, suuri kiitos siitä! Niitä hakemuksiahan on nyt sisällä neljä, vai peräti viisi. Thumbs ups, niin sanotusti.

Vuoden rahoitus ja vuoden työ, sitten väitöskirja valmistuu ensi vuoden toisella neljänneksellä!

Ensi viikolla takaisin arkistoon!

Asevelvollinen työvoima jatkosodan aikana

Mitä tarkoitti jatkosodan aikainen ly-määräys? Entä tyl?

Tässä on kyse sodan aikaisesta asevelvollisesta työvoimasta, joka jatkosodan ajalta voidaan jakaa useampaan kategoriaan.

Helmikuussa 1944 yleisesikunnan päällikkö kenraali Heinrichs allekirjoitti ohjeet koskien sodanaikaista miestyövoimaa. Tämän esityksen mukaan asevelvollinen työvoima voi olla:

1) asepalveluksessa
2) ikänsä perusteella asepalvelukseen kutsumatonta
3) sairauden tms perusteella asepalveluksesta vapautettua
4) asepalveluksesta kotiutettua
5) asepalveluksesta asetuksen perusteella vapautettua
6) joko toistaiseksi tai määräajaksi lomautettua.

Asetuksen perusteella vapauteut saivat vapautusmääräyksen. Tämä perustui asetusteksteihin ja koski tiettyjä virkamiehiä ja eräitä muita. Nämä virat ja toimet oli määritelty  9.5.1941 annetussa asetuksessa. Tämä oli tietynlainen automaatio.

Mutta nyt päästään mielenkiintoiseen kohtaan, nimittäin lykkäysmääräykseen, joka lyhenteenä kulki ly-määräyksenä.

Heinrichsin käskyssä asia määriteltiin seuraavalla tavalla:

”Lykkäysmääräys annetaan talouselämän palvelukseen, nimeltä mainittuun yritykseen ja määrättyyn erikoistehtävään tulevalle asevelvolliselle. Lykkäysmääräys annetaan joko toistaiseksi tai määräajaksi.”

”Lykkäysmääräys on voimassa vain siinä paikassa ja tehtävässä, johon asianomainen on lykkäysmääräyksen saanut. Hänen siitä poistuttuaan on hänet rinnastettava muihin asevelvollisiin.”

Tyl, eli työlomatodistus puolestaan annettiin myös "hallinnolliseen toimeen tai talouselämän palvelukseen, nimeltä mainittuun yritykseen ja määrättyyn erikoistehtävään yhtä kuukautta pitemmäksi ajaksi tulevalle asevelvolliselle". Eroa edelliseen ei ole paljon, mutta tämä oli hieman kevyempi ratkaisu.

Useimmat (eivät silti kaikki) ly-miehet olivat sotatarviketeollisuuden palveluksessa. Esim. loppuvuodesta 1941 ly-määräyksellä työskenteli sotateollisuudessa reilut 11 000 asevelvollista. Sekä tyl- että ly-miehiä tavattiin myös linnoitustöissä ja mitä erilaisemmissa tehtävissä. Aikalaiset toimijat hieman valittivat, että lykkäys- ja lomahakemusten käsittelyyn meni huomattava määrä aikaa...

Kuukauden ja sen alle menneet työlomat myönnettiin harkittaessa pelkällä lomatodistuksella.

"Teollisuus toiminnassa kotirintamalla (Lokomo Tampere)
Tampere 1941.07.28" SA-Kuva.

Linnoitustöissä 1939-1944? Aineistopyyntö

Oliko isovanhempasi tai muu sukulaisesi toisen maailmansodan aikana linnoitustöissä? Talvisodassa, välirauhan aikana Salpalinjalla tai jatkosodassa?

Insinöörinä tai rakennusmestarina? Sotilasvirkamiehenä tai reserviläisenä? Vapaaehtoisena tai työvelvollisena? Lottana? Missä tahansa tehtävässä?

Onko tallessa päiväkirjoja, kirjeenvaihtoa, asiakirjoja tai muistelmia? Tai peräti itse toimijaa jututettavaksi?

Ota minuun yhteyttä, sähköpostilla otto.aura@gmail.com tai sosiaalisen median kautta.

Teen nimittäin väitöskirjaa työvoiman sotilaallisesta käytöstä Suomessa toisen maailmansodan aikana. Tarkastelen aihetta linnoitustöiden kautta. Organisaatiopuolta on sinänsä helppo tutkia, se vaatii vain kovaa arkistotyötä.

"Iltahetki työvelvollisten kämpässä." 27.3.1942. SA-kuva.

Mutta itse työvoiman - oli sitten työnjohto tai työntekijät kyseessä - osalta tilanne on hieman vaikeampi. Työnjohtajat mainitaan arkistoiduissa lähteissä usein nimillä, mutta työntekijät muuttuvat helposti numeroiksi. Ellei sitten syyllistynyt rikkeeseen ja joutunut kuulusteltavaksi...

Saa jakaa! :-)

Työvelvollisia ja lääkärintodistuksia 1942

 Maaliskuun 12. päivänä 1942 Luvian työvoimalautakunnan puheenjohtaja Reino Homeri otti ja kirjoitti kirjelmän osoittaen sen Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle. Oli havaittu ongelmia työvelvollisten suhteen. Tämä ongelma muodustui siitä, että Homerin arvion mukaan käytännössä kuka tahansa kotirintamalainen saisi lääkärintodistuksen, jolla todistettaisiin työkyvyttömyys. Luvian työvoimalautakunnalla oli tästä omakohtaista kokemusta,

Metsätyöt olivat tärkeitä ja niiden suorittamiseen piti saada tarvittava työvoima. Kaikkia ei kuitenkaan hommat kiinnostaneet. Homeri kirjoitti vastaan tulleen kolme "metsätyövelvollisuuden laiminlyöjää" joilla kaikilla oli ollut lääkärintodistus.

”Yhdellä miehistä oli sellainen todistus, että on oltava sisällä. Kuitenkin tämä sama mies ajaa seuraavina päivinä huviajelua hevosella kovassa tuulessa ja pakkasessa ikään kuin meitä uhmaten. Tätä terveys tuntui kyllä kestävän, mutta mahdollisesti se olisi ollut terveydelle turmiollista, jos tässä reessä olisi ollut halkokuorma.”

”Toisella miehellä taas oli sellainen todistus, että on huonon sydämensä vuoksi työhön kykenemätön. Sama sydän kestää kuitenkin yhtämittaista juopottelua ja valvomista vuosimääriä.”

Kolmas todistuksen saanut sentään meni "jälkeenpäin metsähommiin omin päin".

Tällaisella Homeri katsoi olleen vakavia vaikutuksia kotirintaman mielialaan ja työvelvollisuuslain asemaan kansan silmissä, kun "tällaiset miehet saavat juopotella ja maleksia yleisillä paikoilla".

Vielä Homeri tahtoi ottaa yhden esimerkin eräästä nuoresta miehestä, "jolla kyllä on tuberkeli selässä, mutta joka siitä huolimatta on tehnyt säännöllisesti työtä".

”Annamme hänelle määräyksen mennä hevosmieheksi erään rintamamiehen viljapellolle. Sinne ei kuitenkaan mennä, sillä selkä on kipeä ja siitä on todistus. Heti jälkeenpäin mies menee kuitenkin samaan työhön naapuritalon pellolle. Tätä peltoa selkä kai kesti paremmin.”

Homeri päätyi siihen tulokseen, että kaikki sairaatkin olisi tehtävä työvelvollisiksi. Ja ainakin kaikki työkykyiset sairaat olisi lähetettävä puolustusvoimien työmuodostelmiin, tai muuten kuri katoaisi kokonaan,  "kun ammattijuopot saavat pysyä työstä syrjässä".

 

30. tutkimuskuukausi

Syyskuussa oli kaksi johtavaa teemaa tutkimuksen saralla.

1. Arkistyötä. 

Kotijoukkojen esikunnan työvoimatoimiston/-osaston papereiden pöllyttämisen sain valmiiksi. Tai valmiiksi ainakin siihen asti, kunnes huomaan että jotain täytyy tarkastella lisää.

Paljon, paljon matskua jatkosodan aikaisesta työvelvollisuuden toimeenpanosta. Aivan kuten pitikin olla!

Kasasin myös kuukausittaisen tilaston suojeluskuntapiirien eteenpäin lähettäneistä työvelvollisista. Summa oli aika lähellä aikaisempaa arviotani, vajaa 75 000. Valtava määrä työvelvollisia!

2. Apurahahakemusta.

Kyllä vaan, kun kolme vuotta lähestyy täyttymistään Kulttuurirahaston rahoittamana, niin rahoitusta täytyy hakea vielä neljännelle vuodelle. 

Työvelvolliset sodassa - aineistokuulutus

Työvelvolliset talvi- ja jatkosodassa, siinä on yksi erittäin merkittävä kokonaisuus väitöskirjatutkimustani. Onko sinulla, sukulaisillasi tai jollain tutulla jotain työvelvollisten mahdollisesti tuottamaa muistia, kirjeitä, päiväkirjoja, dokumentteja?

Vai peräti työvelvollisena maataan palvellutta, joka haluaisia muistella asioita? Jos on jotain tai mitään, ota yhteyttä minuun! Myös kaikki linnoittamiseen liittyvä kiinnostaa niin talvisodan, salpalinjan kuin jatkosodan osalta. Sähköpostia voi laittaa osoitteeseen otto.aura@gmail.com

"Ahkerasti miehet kärräävätkin valumuotteihin betonia, josta sitten kehittyy tukevia pesäkkeitä.
Ahijärvi 1942.08.07" SA-Kuva.

Huomasin nimitätin juuri, että Jussi Jalonen laittoi blogiinsa julkisen aineistopyynnön koskien Summan taistelua. Tämä herätti muistini siltä osin, että olin samanlaista ajatusta pyöritellyt joskus nukkumaanmenoaikaan ja unohtanut sen sitten toteuttaa. Nytpä minäkin sen sain aikaiseksi, kiitos Jussi!

Tutkimukseni pääkohteena on miten työvoimaa käytettiin sotilaallisiin tarkoituksiin Suomessa toisen maailmansodan aikana. Kaiken kaikkiaan yksi merkittävä osa tästä oli linnoitustyöt, joihin käskettiin arviolta jopa 100 000 suomalaista työvelvollista. Edelleen hämmästyttää ja kummastuttaa, miksei asia ole pahemmin tutkijoita kiinnostanut. No, minua kiinnostaa!

Saa jakaa!

Rakennusmestari Mikkonen - naiskomppanian päällikkö

Jälleen kerran eksyin SA-kuvien maailmaan. Varsinaisena motiivina oli etsiä mahdollista kuvitusta julkaisuja ajatellen. Hakusanojen kanssa pitää olla välillä vähän kekseliäs, mutta etsiminenhän se on hauskaa. Noita kuvia on nii-iin paljon, että tämä urakka on mallia "jatkuva", eli silloin tällöin ja sopivissa palasissa.

Päätin kokeilla, jos löytyisi osumia rakennusmestarilla. Yksi pisti aivan eritoten silmään, kuten tämän tekstin otsikostakin voi uskoa. Kuvateksti kertoo:

"Naisrakennusmestari Mikkonen, lähimpien apulaistensa seurassa työmaalla. Rakennusmestari Mikkonen on naiskomppanian päällikkö." Konnunkylä, 28.3.1942, SA-kuva.

SA-kuva.

Naiskomppania? Naisrakennusmestari? Muistan kyllä arkistossa nähneeni jotain ohjeita naisille, jotka tahtoivat töihin esim. Itä-Karjalaan. Mutta oliko niissä rakennustyöt mukana? Luulen että kyllä, mutta en ole aivan satavarma. Muistan myös jostain lukeneeni, ehkäpä Rakennusmestariliiton historiasta tms, että jonkin verran naisia oli kouluttautunut rakennusmestareiksi ennen toista maailmansotaa.

Aarre-arkistorekisteristä jos hakee, niin sellainen löytyy kuin Osasto Mikkonen, mutta se voi olla joku ihan muu. Luettelon mukaan tästä olisi vain vahvuus- ja tappioilmoitukset, joten ei kuulosta hirvittävän lupaavalta.

Tämä jos mikä täytyy kyllä ehdottomasti laittaa "pitää tutkia" -listalle.
Uskon, että materiaalia kyllä on - mutta perinteinen haaste on löytää sitä! Vihjaiskaa minullekin, jos joskus osuu silmään.

Linnoitustöiden Johtajan päiväkäsky 4/44

Seuraavassa kenraaliluutnantti Edvard Hanellin päiväkäsky tasan 70 vuoden takaa. Välirauhansopimus oli juuri allekirjoitettu ja oheisesta käskystä voi aistia jotain aikansa tunnelmista. Kannattaa miettiä!

Linnoitustöiden johtajan päiväkäsky n:o 4/44
21.9.1944

”Jännityksellä odotettu välirauha on nyt tosiasia. Se on ankarampi kuin koskaan saatoimme kuvitella, sen seurauksia emme vielä voi nähdä.

Linnoitajat! Paljon on Teiltä vaadittu, paljon rakkaudella ja innolla suoritettua työtä on ainakin näennäisesti mennyt hukkaan.

Mutta me emme saa lannistua. Ennenkin on tässä maassa eletty kovia aikoja. Joskus historian mylly jauhaa hitaasti, joskus sellaisella kiireellä, että meidän on vaikea seurata tapahtumien kulkua.

Keskinäinen luottamus ja avuliaisuus sekä usko tulevaisuuteen on johdattava meidät tämänkin koettelemuksien ajanjakson läpi. 

Linnoitustöiden johtaja kenraaliluutnantti E. Hanell”

Kesä 1944: "Linnoitusten merkitys nykyisessä sodassa".

Elokuussa 1944 piti majuri T. Saukkonen esitelmän linnoitusrakennusmuodostelmien valistusupseerien neuvottelupäivillä. Luennon otsikko oli

"Linnoitusten merkitys nykyisessä sodassa".

Esitelmä on varsin mielenkiintoinen ja sen tulkinnassa voi käyttää analyysikaluina kokemusta ja odotushorisonttia.

”Asemiemme murruttua Kannaksella suhteellisen nopeasti on päivän puheenaiheeksi tullut, kannattaako enää yleensä rakentaa linnoituksia – uhrata niihin työtä ja rahaa – kun ne eivät kuitenkaan kestä mitään.”

Linnoitettu pääasema ja VT-asema murtuivat erittäin nopeasti. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta mielialaan.  Saukkonen kommentoi, ettei tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun linnoituksia kritisoitiin.

”Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun tällainen mielipide leviää maailmassa. Jo edellisen maailmansodan alussa, kun saksalaiset ilmiömäisen lyhyessä ajassa valtasivat Belgian nimikuulut linnoitukset – Antverpenin, Liegen j.n.e. – kuultiin tällaisia lausuntoja, jotka sodan kestäessä aina silloin tällöin virisivät uudelleen henkiin.”

Linnoitusrakennusjoukot olivat elokuussa jo hyvän matkaa oman maamme alueella. Saukkonen painotti, että linnoitustöitä täytyi suorittaa!

”Asemat on rakennettava käyttäen hyväksi niitä kokemuksia, jotka raskaasti on ostettu kalliilla verellä, kalliin maan menetyksellä, käyttäen hyväksi kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita materiaalitilanteemme suinkin sallii.”

Saukkonen vetoaa odotushorisontista vähiten mieluiseen, linnoittamattomaan puolustustaisteluun:

"Löytyykö sellaista henkilöä, joka rohkenee astua raskasta viivytystaistelua käyden vetäytyvän komppanian sotilaan eteen ja sanoa, että tähän ei ole rakennettu asemaa, koska se olisi maksanut niin paljon ja ei ole varmaa, että se kuitenkaan olisi kestänyt."

Kokonaisuudessaan esitelmä oli 8 liuskaa, joista kaksi sisälsi kerättyjä kommentteja VT- ja U-asemista. Näistä joskus myöhemmin lisää!

Mitä löytyykään arkistosta?

Arkistot on jänniä. Nimittäin siinä mielessä, että koskaa  ei voi varmasti tietää mitä löytyy. Kuluneella viikolla olen Kansallisarkistossa tutkinut 24. Erillisen linnoitusrakennuskomppanian materiaaleja. Voi pojat, siellä näyttää matsku siltä, että mitään lippulappua ei ole heitetty pois!

Se on samalla hauskaa ja haastavaa. Ensinnä, voi löytää sattumalta vaikka mitä jännittävää. Toiseksi, läpikäytävän turhan silpun määrä voi olla (on) valtava.

24. Er.LinRK:n arkistosta löytyy mm. kaikki tupakkavihkot! Kuka poltti ja kuinka paljon? Samoin löytyy vaikkapa ruokalistat. Jotkut päivät on varustettu kommenteilla kuten "ei huomautettavaa" tai "oikein maukasta".

Mutta jossain vaiheessa ihmettelin, että miksei yksikön päiväkäskyjä löydy arkistoluetteloista. Ahaa! Nehän on fyysisenä kortistona Sörnäisten toimipisteessä ja eihän sinne pääse. Tilaaminen siis vertautuu arpajaisiin, kuinkahan mahtaa käydä?

Visuri Mannerheimista, Rytistä ja kritiikistä

Luin tuossa Pekka Visurin kirjan "Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat. Suomen johdon ratkaisut jatkosodan käännekohdassa".

Varsin kiinnostava kirja, joskaan ei siinä mielestäni juurikaan mitään uutta itsessään ollut. Ansiona onkin ehkä juuri näkökulman kokoaminen yksiin kansiin. Kuitenkin tuntuu siltä, että ei tässä vielä mitään viimeistä sanaa ole sanottu. Ja Visuri itsekin tuo esille sitä, että kyllä nyt jo olisi aika tehdä kunnollinen tutkimus esimerkiksi Päämajan toiminnasta.

Visuri kirjoittaa kirjan alkuvaiheess, että mitään esteitä ei enää pitäisi olla sotatapahtumien kriittiseen tarkasteluun. Visuri tarkentaa:

"Huomattakoon, ettei 'kriittisyys' tarkoita syyttelyä vaan asiapohjaista tapahtumien ja ratkaisujen arviointia erilaisista näkökulmista".

Tämä on mielestäni varsin hyvä kommentti. Nykyisin tuntuu kriittisyys tarkoittavan jotain muuta kuin tätä, mistä Visuri edellä mainitussa sitaatissa puhuu.

Sotavangeista ja vartijoistaan

Olin seuraamassa Mirkka Danielsbackan väitöstilaisuutta 5.12., jossa tarkastettiin "Vankien vartijat. Ihmislajin psykologia, neuvostosotavangit ja Suomi 1941-1944". Mielenkiintoinen tutkimus!

Lähtökohdiksi mainitaan kysymykset: miksi suomalaisten ottamista sotavangeista kuoli noin kolmannes, miksi Suomi erosi muista demokraattisista valtioista sotavankien kuolleisuudessa ja miksi sotavankien kohtelu oli kaksijakoista?

Jatkosodan alkuvaiheessa suomalaiset ottivat paljon sotavankeja. Valtaosa sotavangeista otettiin syksyllä 1941 ja valtaosa kuolleista sotavangeista kuoli talvella 1941-42. Danielsbackan mukaan sotavankeja otettiin kaikkiaan noin 67 000 ja näistä 19-22 000 kuoli. Karuja lukuja, mutta niissä ei mitään uutta ole. Tässä kategoriassa Suomi oli vähemmän kunniakkaassa sarjassa Neuvostoliiton, Saksan ja Japanin kanssa.

Danielsbacka tutkii sitä, miksi sotavankien ensiksi annettiin kuolla ja toisaalta sitä, miksi suunta muuttui kevään 1942 jälkeen dramaattisesti. Teoreettista viitekehystä hän hakee evoluutio- ja sosiaalipsykologiasta. Näistä nousee perustaviksi tekijöiksi ihmismielen alttius itsepetokseen ja toisen epäinhimillistämiseen. 

Tuli välittömästi mieleen graduvaiheessa löytämäni asiakirja, jossa joku onneton oli mennyt antamaan sotavangeille sitä ruokaa, jota suomalaisten piti saada.

”Kenelle tahansa pitäisi olla itsestään selvänä asiana, että sotavankeja ei voida kohdella samalla tavoin kuin suomalaisia miehiä.”

Omien tutkimuskiinnostusten kauttahan minä tätäkin peilaan, joten on hienoa että käsittelyyn tulevat myös sotavankien työt. On myös kannustavaa, että Danielsbacka näkee esimerkiksi sotavankikomppanioissa tutkimuksen aihetta. Sotavangit työvoimana tulevat saamaan jonkinlainsen roolin tutkimuksessani, sillä kyseessä oli ehdottomasti sotilaallisesti käytettyä työvoimaa.

Sotavangeista olen tänne blogiin aiemminkin kirjoittanut. Tematiikka kiinnostaa minua, erityisesti työvoiman kannalta. Danielsbackan väitöksessä on esillä myös sotarikoksista tuomittu E.V. Nero, josta olen myös kirjoittan blogissani sekä maininnut Agricolaan kirjoittamassani arvostelussa. Nerosta joskus lisää myös.

Täytyy vielä perehtyä enemmän ja palata asiaan.

"Vangit järjestetään riviin." SA-kuva (Tämä kuva on myös Danielsbackan väitöskirjan kannessa.)