Rakentajat linnoitustyömailla

Yksi asia, joka on tässä päätäni vaivannut viime aikoina liittyy linnoitusten ja linnoittamisten historiaan. Lukulistalla on mm. ollut "Forts & Fortifications  of Europe 1815-1945"" (Kaufmann & Kaufmann).

Nimittäin työvoima ei juuri koskaan saa mainintaa. Ketkä rakensivat linnoituksia?

Kovin usein todetaan, että tämä ja tämä linnoitus rakennettiin sinä ja sinä vuonna. Maininta saattaa löytyä siitä, mikä organisaatio työstä oli vastuussa.

wikimedia commons

Toinen vaihtoehto on, että linnoitteiden suunnittelija oli hän sitten insinööri, kenraali tai marsalkka saa rakentamisen omiin nimiinsä.

Kuten tässä lainauksessa Jussi Lappalaisen kirjasta Aseet ja taistelut:

”Piirityksessä Vauban omaksui hollantilaiselta koulukunnalta mutkittelevat lähestymishaudat, rakensi niiden väliin yhdyshaudat ja päähän valleilla suojatut patterit.”

(ks Vauban wikipediassa)

Mainitsemani "Forts & Fortifications of Europe 1815-1945" on oikeastaan kaksiosainen kirja, jossa toinen käsittelee aihetta alaotsikolla The Neutral States ja toinen The Central States. Näistä ensimmäisenä osui käteeni Neutral States.

Ensimmäinen maininta työvoimasta liittyi siihen, kun jokin Alankomaiden tai Belgian linnoite ei valmistunut ajallaan - kun ammattitaitoisesta työvoimasta oli puute!

”Kuka rakensi seitsenporttisen Teeban?” kysyi jo Brechtin ”lukeva työläinenkin”. Lähteissä ei mainita sanallakaan näitä nimettömiä muurareita, mutta kysymys on pysynyt aivan yhtä tärkeänä.[1]

---

[1] Ginzburg, Carlo: Juusto ja madot. 1500-luvun myllärin maailmankuva. Gaudeamus, Helsinki 2007, 25.

Salpalinja ja työmaiden vahvuudet

"Nurmijärven HV-esteitä. Esteet estävät lehmien kulkemisen." 8.7.1941, SA-kuva.

Yritän vääntää arkistosta poimituista vahvuusilmoituksista salpalinjan rakennustyömaan vahvuuksia. Arvatkaa muuten, että on vähän hassua hommaa. Vahvuuksia on nimittäin ajankohdasta riippuen ilmoiteltu hieman erilaisilla planketeilla. Joissakin puhutaan vahvuudesta kaiken kaikkiaan ja toisissa vain työläisistä - kolmansissa ei mainita sen tarkemmin, että ketkä on sisällytetty joukkoon. Edit: ja siis esim. päiväyksellä 30.9.1940 on kolme eri vahvuusilmoitusta, kolmella eri luvulla.

Ensimmäinen ilmoitettu luku on kesäkuun kuudennelta päivältä 1940, jolloin vahvuus oli 2810.  Mukana Linnoitustoimiston omat rakennusjoukot, ruotsalaiset vapaaehtoiset ja muutamat muut. Syyskuun loppuun mennessä vahvuus oli jo luokkaa 23000.

Tuohon aikaan olikin kaikenlaisia ongelmia, joita voi hyvällä omalla tunnolla sanoa kasvukivuiksi. Majoitustilanne oli hyvin tilapäinen, teltoissa oli mentävä - ja ensimmäisenä tehtävänä parakkien rakentaminen työmaille. Myös taktillinen suunnittelu meinasi laahata perässä, kun linnoitteita nyt ei voinut vain rakentaa jonnekin. Työmiesten lisäksi piti saada työnjohtoa: rakennusinsinöörejä ja  rakennusmestareita, joiden määrä oli lopulta Suomen kokoisessa maassa rajallinen.

Tätä vahvuuskysymystä voisi auttaa se, että saisi samankaltaisista vahvuusilmoituksista täydellisen sarjan. Vaan eipä taida ollakaan? Ei niin, että lähtisin tarkkoja numeroita paaluttamaan vahvuuksista, mutta muutoksesta ainakin voi jotain sanoa. Ja se oli kesäkuun alusta syyskuun loppuun mielestäni aikamoinen, jos lukumäärä kasvoi noin 8,5 kertaiseksi.

26. tutkimuskuukausi

Huhtikuukin oli ja meni! Välillä tuntuu siltä, että tässä kaiken tekemisen ohessa aika kuluu hirmuista vauhtia.

Huhtikuun pääpaino oli arkistomateriaalissa. Tämä siitä huolimatta, että oletin olevani jo vahvemmin kirjoittamisessa kiinni. Pitää sitten vaan kirjoittaa tehokkaammin!

Salpalinjan rakennustyömailla ja Linnoitustoimiston papereiden parissa on aika kulunut.

Kirjoittamista varten on sentään jo runko valmis välirauhan osalta. Alkuun otetaan ministeriötaso ja se, kuinka työvelvollisuuden hoitaminen siirrettiin kansanhuoltoministeriöstä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöön. Toinen merkittävä osuus käsittelee tämän siirron jälkeen asetetun toimikunnan mietintöä otsikolla  "Mietintö työvelvollisuusden käytäntöön soveltamisesta sodan aikana, I osa".  Päivätty 15.4.1941. Tämän jälkeen siirryn salpalinjan rakennustyömaille, jossa tarkasteluun kaksi asiaa: käytännön työvoimakysymykset ja linnoitusrakennusjoukkojen liikekannallepanosuunnitelmat.

Tämä on suunnitelma, jännä nähdä kuinka hyvin siinä pysyn.

Liikekannallepanon varalle Linnoitustoimistossa v. 1940

Välirauhan ajan linnoitustyöt oli käynnistetty kunnolla kesään 1940 mennessä. Linnoitustyömaiden määrä ja työvoiman määrä kasvoi merkittävästi loppuvuotta 1940 kohden. Naisia työvoimasta oli vain pieni murto-osa. Ja koska yleisesti ottaen parhaassa työiässä olleet miehet olivat reserviläisiä, niin tämä oli jotain, joka piti ottaa huomioon.

Linnoitustöiden Johtaja kenraali Edvard Hanell Linnoitustoimisto esikuntanaan rupesi selvittelemään myös linnoitusrakennusjoukkojen liikekannallepanoa.

Tähän liittyen otan esimerkiksi seuraavan kuvan arkistosta. Tätä edelsi Linnoitustoimiston ratsumestari T. Paanasen kirje Puolustsvoimien Pääesikunnan komento-osastolle, jossa pyydettiin kuulutuksen painattamista. Tilausmäärä oli 200 kpl. ja "luonteeltaan" salainen, vain liikekannallepanon sattuessa. Tämä oli päivätty 8.11.1940.

Käytettiinkö tätä kuulutusta, vai mitä keinoa, kun kesällä 1941 sotajoukkoja mobilisoitiin? En juuri nyt muista, että olenko arkistossa aiheeseen törmännyt. Wait and see.

25. tutkimuskuukausi

Jaahas, kolmas vuosi rahoituksella käynnistyi - ja ensimmäinen kuukausi menikin.

Pääpaino on ollut arkistotyössä ja kirjoittamisessa! Kiirettä pitää.

Viimeisimmäksi tutkailin linnoitusasiain toimikunnan arkistoa kansallisarkistossa. Voi hyvänen aika, mitä silppua. Arkistoa kasannut henkilö ei tosiaan tyytynyt siihen, että puhtaaksi kirjoitettuja pöytäkirjeitä olisi ollut yksi kappale, tai että luonnoksia kirjeestä olisi ollut yksi.. Paljon paperia, mutta vähän materiaalia!

No, löytyi sieltä sentään muutama varsin mielenkiintoinenkin paperi - ja ne pöytäkirjat myös vaikutti lupaavilta. Kuitenkin oli keskustelua otettu mukaan, mutta sen sijaan käsitellyt liitteet (muistiot ym) puuttuivat.

Tämän kuun aikana tavoite saada välirauhan aikainen materiaali kerättyä ja analysoitua sekä kirjoitustyö hyvään vauhtiin!

Työvelvolliset sodassa - aineistokuulutus

Työvelvolliset talvi- ja jatkosodassa, siinä on yksi erittäin merkittävä kokonaisuus väitöskirjatutkimustani. Onko sinulla, sukulaisillasi tai jollain tutulla jotain työvelvollisten mahdollisesti tuottamaa muistia, kirjeitä, päiväkirjoja, dokumentteja?

Vai peräti työvelvollisena maataan palvellutta, joka haluaisia muistella asioita? Jos on jotain tai mitään, ota yhteyttä minuun! Myös kaikki linnoittamiseen liittyvä kiinnostaa niin talvisodan, salpalinjan kuin jatkosodan osalta. Sähköpostia voi laittaa osoitteeseen otto.aura@gmail.com

"Ahkerasti miehet kärräävätkin valumuotteihin betonia, josta sitten kehittyy tukevia pesäkkeitä.
Ahijärvi 1942.08.07" SA-Kuva.

Huomasin nimitätin juuri, että Jussi Jalonen laittoi blogiinsa julkisen aineistopyynnön koskien Summan taistelua. Tämä herätti muistini siltä osin, että olin samanlaista ajatusta pyöritellyt joskus nukkumaanmenoaikaan ja unohtanut sen sitten toteuttaa. Nytpä minäkin sen sain aikaiseksi, kiitos Jussi!

Tutkimukseni pääkohteena on miten työvoimaa käytettiin sotilaallisiin tarkoituksiin Suomessa toisen maailmansodan aikana. Kaiken kaikkiaan yksi merkittävä osa tästä oli linnoitustyöt, joihin käskettiin arviolta jopa 100 000 suomalaista työvelvollista. Edelleen hämmästyttää ja kummastuttaa, miksei asia ole pahemmin tutkijoita kiinnostanut. No, minua kiinnostaa!

Saa jakaa!

Keskinäinen kurinpito

Parhaillaan on tutkimuksen kohteena "Päämajan Pioneerikomentajan linnoitusosaston alaiset linnoitus- ja muut rakennusteknilliset työt itä-Suomessa 1939-1940".

Ihan mielenkiintoinen asiakirja ja myös tutkimuksellisesti kiinnostava. Sanavalinnoista kyllä huomaa tiettyjä painotuksia ja paremmin päin selittelyjä ynnä muita, mutta nehän kuuluvat asiaan. Tämä "taistelukertomus" tai ehkä paremmin historiikki, on Päämajan pioneerikomentajan linnoitustosaston rakennustoimiston päällikön, professori Arvo Lönnrothin, käsialaa. Ainakin pääpiirteiltään ja suurimmilta osin.

Tästä voisi kirjoittaa useammankin stoorin tänne, ja ehkäpä vielä kirjoitankin, mutta nyt tyydyn vain lataamaan allaolevan kuvan historiikin sivulta 28.

Tällainen "epäluotettava aines" on jännä osa sodan aikaisen työvoiman käytön problematiikkaa. Viimeinen virke tuosta on sitävastoin aika mielenkiintoinen! Vai mitäpä mieltä olette?

Kirja Salpalinjasta

Luin tuossa hetki sitten kirjan nimeltä Hanaa, sanoi Hanell – Jees, betonia, vastasi kapteeni Arimo. Salpalinjan linnoitustyöt Etelä-Savossa. Kirja kiinnosti minua, aikalaisilmaisua käyttäen, sattuneestä syystä.

Kirjoitin siitä myös kirja-arvostelun agricolaan.

"Pajasalmen yli rakennettu ponttoonisilta
Pajasalmi 1941.06.24" SA-kuva.

Muutama asia jäi vaivaamaan: miksi otsikko oli tuo mikä se oli? Ja: miksi kirjasta oli tehty niin vaikean kokoinen?

Yksi hauska sattumakin tuossa lukemisen aikana kävi ilmi. Viime syksynä kävin pitämässä esitelmän Miehikkälän Salpalinja-museolla. Aihe oli jotain sellaista kuin Salpalinja 1941-44 ja miten reagoitiin kesällä -44 alkaneeseen puna-armeijan strategiseen iskuun. Halusin päästä käsiksi esim. siihen, mitä rakennusyksiköt tekivät.

Aikaisemmasta jo tiesin sen, että välirauhan aikaina rakennetun pääpuolustusaseman, nykyisin Salpalinjan, kaikkien töiden johto maaliskuusta 1942 kesään 1944 oli Kunnossapito- ja tarkastustoimiston (KT-toimisto) käsissä. KT-toimistolla oli alaisuudessaan erillisiä linnoitusrakennuskomppanioita, jotka oli kokoonpantu ns. "tärähtäneistä", eli toipilaista.

Päätin siis tarkastella luentoa (ja myös tutkimustani) varten jotain näistä erillisistä linnoitusrakennuskomppanioista ja täysin stetsonin menetelmällä yksiköksi valikoitui 24. Er.LinRK, jonka osalta tutkin käytännössä kaiken löydettävissä olleen arkistomateriaalin kansallisarkistosta. Ja kuinka sattuikaan, tämä komppania oli sellainen joka työskenteli Etelä-Savon alueella ja oli mukana tässä puheena olevassa kirjassa.

Sellaista tällä kertaa.

Pari huomiota Päämajan työvoimatoimistosta

Arkistotyö eteni jälleen yhden pykälän kun sain käpisteltyä Päämajan työvoimatoimiston paperit läpi. Tällä kertaa kyseessä oli aika pieni kokonaisuus, vain kuusi kotelollista. Mutta kyseinen byroo olikin toiminnassa vain 22.1.-25.4.1940.

Heti ensimmäisessä kotelossa oli toimintakertomus. Tätä kun tuijottelin, tajusin, että se on muuten myös digiarkistossa! Joten jos kiinnostaa millaista matskua tällä kertaa olen tuijotellut, niin suuntaa tänne.

Kyseessä oli varsin mielenkiintoinen juttu, sillä koko toimisto muodostettiin virkamiehistä. Päällikkönä oli mies, jonka nimi on tutkimukseni edetessä toistunut ja toistunut ja toistunut - Eljas Kahra. Hänet siis määrättiin johtoon ja samalla myös jatkoi Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ylimääräisenä esittelijänä. Hänen lisäksi oli kaksi toimistosihteeriä ja käsittääkseni yksi toimistyöntekijä.

Kahralle myönnettiin oikeudet päättää henkilötasolla työvelvollisuuslain suorittamisestai. Sama oikeus muuten myönnettiin kansanhuoltoministeriön vastaavan toimiston bossille, agronomi Johannes Kaltiolle. Kahralla oli käsissään armeijan tarvitsemat työvelvolliset, Kaltiolla siviilimaailman vastaavat.

Arkisto itsessään muodostui pitkälti kahdenlaisista dokumenteista. Ensin oli vapautusanomuksia. Sitten talvisodan jo päätyttyä kyselyitä maksamattomista palkoista. Näitä kahta oli muuten paljon.

Onneksi joukosta löytyi jälleen myös erittäin mielenkiintoisia juttuja. Sen on huomannut, että yhtään paperia ei niin sanotusti voi jättää kääntämättä. Jos niin tekee, ei koskaan tiedä mitä jää huomaamatta.

Tähän työvoimatoimistoon muuten palaan aivan varmasti vielä myöhmminkin, sen verran mielenkiintoinen oli työvoiman pakko-oton järjestely talvisodassa.

Linnoittamisen historiasta

"Isosaaren linnoitustyömaalta. Kuvattu todennäköisesti syyskuussa 1942" SA-kuva.

Tämä on sellainen asia jota aina välillä huomaan miettiväni: olisipa hauskaa, jos linnoittamisen historiaa olisi tutkittu enemmän. Linnoittaminen toisen maailmansodan aikana liittyy oleellisesti omaan tutkimustyöhöni, sillä linnoittaminen jos mikä vaati työvoimaa. Tämän hetkisen tietoni ymmärrykseni mukaan talvi- ja jatkosodan aikana puolustusvoimien linnoitustöissä oli yhteensä noin 100 000 työvelvollista. Se on kuitenkin aika hurja määrä.

Linnoittamisen historia voi kuitenkin kiinnostaa myös useammalta kantilta. Yksi on tietenkin sotilaallisesen kokonaisuuteen liittyvä, missä ja miksi linnoitettiin? Tätä keskustelua on toki käyty, mutta mielestäni lähinnä kirjojen sivuilla. Toisenlainen seikka, jonka tiedän ihmisiä kiinnostavan, on linnoittamisrakentamisen tekninen puoli. Siinähän oli kanssa aikamoiset hommat käynnissä siitäkin suunnasta katsottuna!

Minua itseäni kiinnostaisi erityisesti nyt linnoittamisen johtamisen tutkimus. Miten linnoitustöiden johto organisoitiiin, miten organisaatio toimi, jne jne yms? Lisäksi kiinnostaisi tehdä vaikka oma historiansa jostain jatkosodan linnoitusrakennuspataljoonasta. Tai vaikka muutamasta yhdessä. Sellainen avaisi oikeasti uuden näkökulman sotien historiaan.

Reino Arimon Suomen linnoittamisen historia on toki pakko mainita, mutta kaipaisin ehdottomasti tarkempaa tutkimusta. Arimo havittelee kokonaisuutta ja mielestäni tietyillä rajauksilla aiheesta saisi paljon kompaktimmankin tutkimuksen kasaan.

Jokin aika sitten tuli toki uusi kirja Salpalinjasta, jota en ole vielä selannut. Siitä lisää blogissa Salpalinjan salat.

Ehkä tässä on (taas yksi) post-doc aihe?

Rakennusmestari Mikkonen - naiskomppanian päällikkö

Jälleen kerran eksyin SA-kuvien maailmaan. Varsinaisena motiivina oli etsiä mahdollista kuvitusta julkaisuja ajatellen. Hakusanojen kanssa pitää olla välillä vähän kekseliäs, mutta etsiminenhän se on hauskaa. Noita kuvia on nii-iin paljon, että tämä urakka on mallia "jatkuva", eli silloin tällöin ja sopivissa palasissa.

Päätin kokeilla, jos löytyisi osumia rakennusmestarilla. Yksi pisti aivan eritoten silmään, kuten tämän tekstin otsikostakin voi uskoa. Kuvateksti kertoo:

"Naisrakennusmestari Mikkonen, lähimpien apulaistensa seurassa työmaalla. Rakennusmestari Mikkonen on naiskomppanian päällikkö." Konnunkylä, 28.3.1942, SA-kuva.

SA-kuva.

Naiskomppania? Naisrakennusmestari? Muistan kyllä arkistossa nähneeni jotain ohjeita naisille, jotka tahtoivat töihin esim. Itä-Karjalaan. Mutta oliko niissä rakennustyöt mukana? Luulen että kyllä, mutta en ole aivan satavarma. Muistan myös jostain lukeneeni, ehkäpä Rakennusmestariliiton historiasta tms, että jonkin verran naisia oli kouluttautunut rakennusmestareiksi ennen toista maailmansotaa.

Aarre-arkistorekisteristä jos hakee, niin sellainen löytyy kuin Osasto Mikkonen, mutta se voi olla joku ihan muu. Luettelon mukaan tästä olisi vain vahvuus- ja tappioilmoitukset, joten ei kuulosta hirvittävän lupaavalta.

Tämä jos mikä täytyy kyllä ehdottomasti laittaa "pitää tutkia" -listalle.
Uskon, että materiaalia kyllä on - mutta perinteinen haaste on löytää sitä! Vihjaiskaa minullekin, jos joskus osuu silmään.

Espanjalainen ratsu ja sen ohjeet

Oletko aina halunnut rakentaa oman espanjalaisen ratsun? Twitterissä nimittäin tuli keskustelua espanjalaisista ratsuista.

@ARoivainen Osaatko sanoa käytettiinkö "espanjalaisia ratsuja” WW2 linnoittamiseen Suomessa. Vanhoja pukkeja näkyi ulkosaaristossa 90luvulla
— Jussi ⚓️ Kaukiainen  (@j_kauki) February 4, 2015

Vastauksessa oli linkki tähän blogiini! 

@j_kauki Kyllä käytettiin. Tämän löysin heti: @auraotto http://t.co/p3ffar1LkV pic.twitter.com/Td6jQXpb0L
— Aira Roivainen (@ARoivainen) February 5, 2015

Espanjalainen ratsu ei siis ratsastukseen liity. Kyseessä on kehitysversio esteestä, joka lie kehitetty aikoja sitten. Suomessakin näitä rakennettiin sotien aikana, kuten tuosta ylläolevasta SA-kuvasta voimme päätellä.

Minulla sattuu olemaan työpöydällä sodan aikainen opas nimeltään Kenttävarustustyöt. Tästä löytyy myös ohjeet espanjalaisen ratsun tekoon. Seuraavat kuvat siis kyseisestä ohjesäännöstä.

Siitä niin!

Linnoitustöiden Johtajan päiväkäsky 4/44

Seuraavassa kenraaliluutnantti Edvard Hanellin päiväkäsky tasan 70 vuoden takaa. Välirauhansopimus oli juuri allekirjoitettu ja oheisesta käskystä voi aistia jotain aikansa tunnelmista. Kannattaa miettiä!

Linnoitustöiden johtajan päiväkäsky n:o 4/44
21.9.1944

”Jännityksellä odotettu välirauha on nyt tosiasia. Se on ankarampi kuin koskaan saatoimme kuvitella, sen seurauksia emme vielä voi nähdä.

Linnoitajat! Paljon on Teiltä vaadittu, paljon rakkaudella ja innolla suoritettua työtä on ainakin näennäisesti mennyt hukkaan.

Mutta me emme saa lannistua. Ennenkin on tässä maassa eletty kovia aikoja. Joskus historian mylly jauhaa hitaasti, joskus sellaisella kiireellä, että meidän on vaikea seurata tapahtumien kulkua.

Keskinäinen luottamus ja avuliaisuus sekä usko tulevaisuuteen on johdattava meidät tämänkin koettelemuksien ajanjakson läpi. 

Linnoitustöiden johtaja kenraaliluutnantti E. Hanell”

Linnoittajille tänä päivänä 1944

 Oheisena Linnoitustöiden johtajan puhelinsanoma kaikille linnoitajille, joka annettiin tänään 70 vuotta sitten. Tämä on mielestäni mielenkiintoinen teksti. Millaista kuvaa kenraaliluutnantti Hanell maalaa kyseisestä historiallisesta nykyhetkestä suhteessa menneeseen ja tulevaan?

Kenraali Hanell. SA-kuva.

”Puh.sanoma piireille, Os.4:lle, erillisille muodostelmille ja laitoksille. Luettava linnoittajille ja linn.lotille.

Linnoittajat!

Meidän on ollut pakko koko nykyisen maailmansodan ajan taistella elämämme puolesta Tämä taistelu on vaatinut raskaita uhreja, mutta olemme kuitenkin toistaiseksi kyenneet selviytymään vaaroista paremmin kuin muut vastaavassa asemassa olevat kansat. Nyt on kansamme pyrkimässä rauhaan suursodan ykä ankarammiksi kiihtyvien taisteluiden keskeltä. Ratkaisevalle rauhantielle lähteminen ei kuitenkaan merkitse vaarojen ja vaikeuksien kertakaikkista voittamista. Jokainen päivä voi tuoda tullessaan arvaamattomia, meidän tahdostamme riippumattomia muutoksia. Tämä vaikuttaa myös meidän toimintaamme linnoittajina. Nyt ei voida laatia pitkälle etukäteen ulottuvia suunnitelma. Muutoksia työohjelmaamme täytyy pakostakin usein tehdä. Juuri sellainen tilanne kysyy johtajilta ja joukoilta kaikkia sotilaallisia hyveitä, ennen kaikkea palvelusalttiutta sekä sielullista ja ruumiillista kestävyyttä.

Olemme kulkeneet yhdessä raskaan sotataipaleen. Sen päätekohta jo häämöittää. Niin nyt, kuin taistelujenkin kestäessä on kansamme kohtalo niiden miesten varassa, joille velvollisuudentunto riittää kannustimeksi vaikeiden ja raskaiden tehtävien suorittamiseksi. Siitä, kuinka selviydymme juuri tämän ratkaisevan ajankohdan vaikeuksista, riippuu mitä suuremmassa määrässä kansamme tulevaisuus.

9.9.1944.

E. H A N E L L”

"Salpalinja puolustuskuntoon 1941-1944"

Olin sunnuntaina 7.9. Miehikkälän Salpalinja-museolla pitämässä luennon, jonka otsikko oli sama kuin tämän postauksen. Näkökulma siis oli poikkeuksellinen normaaliin Salpalinja-diskurssiin, sillä poikkeuksetta aina käsittelyssä on rakentamisvaihe välirauhan aikana. Tästä aihepiiristä valmistelen myös artikkelia, joka valmistuu kunhan eräät arkiston osat tulevat kunnostuksesta takaisin tutkijoiden käyttöön.

Kuulijoita oli noin 30 ja toivon, että he jaksoivat kuunnella ainakin suurimman osan selostuksistani. Kysymyksiä ja kommentteja ainakin tuli vallan mukavasti. Aihe siis herätti keskustelua Salpalinja-konkareidenkin keskuudessa, hyvä niin!

Luennon pitäminen oli juuri tällä päivämäärällä syystä tai toisesta hieman "jäistä" muutamassa vaiheessa. Muutama turhan pitkä hiljaisuus kesken ajatuksen, ym., mutta sellaista se nyt välillä on. Ihan niin paljon kesää 1944 en saanut puhuttua kuin olin suunnittelut. Ja tietenkin olen oman itseni kovin arvostelija tällaisissa! (Hyvinhän se kuitenkin meni.)

Luennon sisällön puolestaan tiivisti Terho Ahonen paremmin, kuin itsekään osaisin, joten tyydyn tässä toteamaan: mars Salpalinjan salat-blogin "Lyhyessä ajassa täyteen kuntoon" -postaukseen!

Työvelvollisten palkat jatkosodan linnoitustöissä, paljon vai vähän?

Jatkosodan aikaisissa linnoitustöissä olleet miehet olivat pääsääntöisesti työvelvollisia. Heidät oli määrätty työvelvollisuutta suorittamaan tiettyyn paikkaan ja siihen ei voinut vaikuttaa. Työvelvollisille kuitenkin maksettiin palkkaa taulukoitujen normien mukaisesti.

Oliko palkat sitten paljon vai vähän, en osaa sanoa, mutta alla olevista kuvista voi jokainen itse katsoa normeja 1.6.1942 alkaen:

Kesä 1944: "Linnoitusten merkitys nykyisessä sodassa".

Elokuussa 1944 piti majuri T. Saukkonen esitelmän linnoitusrakennusmuodostelmien valistusupseerien neuvottelupäivillä. Luennon otsikko oli

"Linnoitusten merkitys nykyisessä sodassa".

Esitelmä on varsin mielenkiintoinen ja sen tulkinnassa voi käyttää analyysikaluina kokemusta ja odotushorisonttia.

”Asemiemme murruttua Kannaksella suhteellisen nopeasti on päivän puheenaiheeksi tullut, kannattaako enää yleensä rakentaa linnoituksia – uhrata niihin työtä ja rahaa – kun ne eivät kuitenkaan kestä mitään.”

Linnoitettu pääasema ja VT-asema murtuivat erittäin nopeasti. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta mielialaan.  Saukkonen kommentoi, ettei tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun linnoituksia kritisoitiin.

”Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun tällainen mielipide leviää maailmassa. Jo edellisen maailmansodan alussa, kun saksalaiset ilmiömäisen lyhyessä ajassa valtasivat Belgian nimikuulut linnoitukset – Antverpenin, Liegen j.n.e. – kuultiin tällaisia lausuntoja, jotka sodan kestäessä aina silloin tällöin virisivät uudelleen henkiin.”

Linnoitusrakennusjoukot olivat elokuussa jo hyvän matkaa oman maamme alueella. Saukkonen painotti, että linnoitustöitä täytyi suorittaa!

”Asemat on rakennettava käyttäen hyväksi niitä kokemuksia, jotka raskaasti on ostettu kalliilla verellä, kalliin maan menetyksellä, käyttäen hyväksi kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita materiaalitilanteemme suinkin sallii.”

Saukkonen vetoaa odotushorisontista vähiten mieluiseen, linnoittamattomaan puolustustaisteluun:

"Löytyykö sellaista henkilöä, joka rohkenee astua raskasta viivytystaistelua käyden vetäytyvän komppanian sotilaan eteen ja sanoa, että tähän ei ole rakennettu asemaa, koska se olisi maksanut niin paljon ja ei ole varmaa, että se kuitenkaan olisi kestänyt."

Kokonaisuudessaan esitelmä oli 8 liuskaa, joista kaksi sisälsi kerättyjä kommentteja VT- ja U-asemista. Näistä joskus myöhemmin lisää!

Linnoittaja-aiheiset postikortit

15.2.1944 päivätyssä Linnoitustyömaiden aseveliyhdistyksen kirjeessä (kuvassa) mainitaan linnoittaja-aiheiset postikorit.

Onko joku nähnyt näitä, tai onko jossain kuvia? Kiinnostaisi kovasti!

Mitä löytyykään arkistosta?

Arkistot on jänniä. Nimittäin siinä mielessä, että koskaa  ei voi varmasti tietää mitä löytyy. Kuluneella viikolla olen Kansallisarkistossa tutkinut 24. Erillisen linnoitusrakennuskomppanian materiaaleja. Voi pojat, siellä näyttää matsku siltä, että mitään lippulappua ei ole heitetty pois!

Se on samalla hauskaa ja haastavaa. Ensinnä, voi löytää sattumalta vaikka mitä jännittävää. Toiseksi, läpikäytävän turhan silpun määrä voi olla (on) valtava.

24. Er.LinRK:n arkistosta löytyy mm. kaikki tupakkavihkot! Kuka poltti ja kuinka paljon? Samoin löytyy vaikkapa ruokalistat. Jotkut päivät on varustettu kommenteilla kuten "ei huomautettavaa" tai "oikein maukasta".

Mutta jossain vaiheessa ihmettelin, että miksei yksikön päiväkäskyjä löydy arkistoluetteloista. Ahaa! Nehän on fyysisenä kortistona Sörnäisten toimipisteessä ja eihän sinne pääse. Tilaaminen siis vertautuu arpajaisiin, kuinkahan mahtaa käydä?

15.6.1944

15.6.1944

Linnoitusosaston puhelinsanoma KT-toimistolle

”Järjestäkää KT-tston muutto ennakolta määrättyyn paikkaan. …

Lähtö tapahtuu Starckin tekemän suunnitelman mukaan 16.6.44 klo 14.00 niin, että allekirjoittanut, Starck, Lavisto, Söderlund, Toimela, Nurminen, Kivisalo, Mäkinen, Kaulio, Sarparanta, Hanna ja Eronen seuraavat mukana. Loput jäävät jälkiselvittelyä tekemään. Tilatkaa auto suunnitelman mukaisesti ja sopikaa yksityiskohdista luutn. Euramaan kanssa. Saavun ensi yönä sinne autolla.

Insinöörimajuri V. Kärkkäinen”

Välirauhan aikaisten linnoitustöiden jäätyä kesken jatkosodan alkaessa, perustetiin vuoden 1942 alkupuolella Kunnossapito- ja tarkastustoimisto (KT-toimisto) hoitamaan linnoitteita. KT-toimiston johtajaksi tuli insinöörimajuri V. Kärkkäinen. Toimisto sijaitsi Myllykoskella.

Lokakuussa 1943 KT-toimisto kuitenkin siirrettiin Viipuriin. Syitä arvailtiin ja yhdeksi syyksi on esitetty toimiston liiallinen alkoholin kulutus. Matkaeväänä junamatkalla Myllykoski-Viipuri oli koko toimistolla isoisäni Veikko Mäkisen mukaan Alkosta hankittua matkaevästä.

KT-toimisto siis piti yllä toimintaansa Viipurissa, josta sitten seurasi lähtö. Evakuointikäskyn aikana Neuvostoliiton strateginen hyökkäys oli ollut käynnissä jo yli viikon.

15.6.1944 annettiin myös käsky töiden käynnistämisestä vanhalla pääpuolustuslinjalla, Salpalinjalla. KT-toimiston nimi muutettiin Os.4/Kärkkäiseksi ja ensimmäiset työt käynnistettiin Luumäen tasalla. Työvoimaksi määrättiin kaksi linnoitusrakennuspataljoonaa ja yksi erillinen linnoitusrakennuskomppania. Lisäksi mukaan laskettiin yhdeksän II luokan nostomiehistä perustettavaa työkomppaniaa, joita siis tuossa vaiheessa ei vielä ollut olemassakaan.

Vain neljä päivää KT-toimiston pääosien poistumisen jälkeen Viipuri menetettiin.