sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Tapaus: Vääpeli F


”siirretään pvm:llä 15.8.42 KT-toimistoon ”

Oli elokuun 15. päivä armon vuonna 1942. Linnoitusrakennuspataljoonassa 216 palveluksessa oleva Vääpeli F oli saanut käsiinsä jo kaipaamansa komennustodistuksen. Syynä komennukseen oli siirto toiseen yksikköön, nimittäin Päämajan Linnoitusosaston Kunnossapito- ja tarkastustoimistoon. Tätä siirtoa oli Vääpeli F toivonut jo tovin.

Ja niin Vääpeli F lähti matkaan, jonka toteuttamiseen meni muutamia vuorokausia. Arvatenkin junien kanssa sai ihmetellä, toteutuvatko vaihtoyhteydet vai osuuko vihollisen pommitukset kohdalle. Eikä sen puoleen, Vääpeli F:n linnoitusrakennuspataljoona oli hyökkäysvaiheen mukana edennyt Karhumäen tasalle. KT-toimistoon Myllykoskelle oli pitkä matka.

Tiistai-aamuna, 18.8., kahtakymmentä minuuttia vaille kymmenen, KT-toimiston päivystäjä merkitsi Vääpeli F:n komennustodistukseen hänet ilmoittautuneeksi. Vääpeli F oli päässyt perille uuteen sijoituspaikkaansa Myllykoskelle, takaisin koti-Suomen maankamaralle. Seuraavaksi hänen oli määrä ilmoittautua KT-toimiston päällikölle, insinöörimajuri Kärkkäiselle.

Vääpeli F pääsi lomalle Turkuun heti seuraavana päivänä, mukanaan 100 markkaa lomarahoja. Uutta komennusta täytyi juhlistaa, joten Vääpeli F suuntasi Alkoon ja osti sieltä Jaloviinaa.

Seuraavan iltana, 20.8. konstaapeli tapasi Vääpeli F:n makaamassa jalkakäytävällä paikallisen ravintolan edustalta matkaansaattessa häiriötä ja pahennusta. Humalassa? Kyllä vain. Vääpeli F vietiin putkaan selviämään, josta hänet passitettiin ulos seuraavana aamuna. Saman päivänä kirjoitettiin myös ilmoitus KT-toimiston suuntaan heidän vääpelinsä edesottamuksista.

Paljon puhuva leima, joka oli isketty vääpelin lomatodistukseen (T12840/29)
Loma loppui Vääpeli F:n kohdalta ja edessä oli paluu Myllykoskelle. Arki ei ollut kovin aurinkoinen, sillä jo 30.8. Vääpeli F sai seuraavan komennustodistuksena lyhyen ajan sisään. Hänet komennettiin ”Turun työvoimalautakunnan käytettäväksi”. Vääpeli F:n kouraan lätkäistiin komennustodistuksen ohella littera junamatkalle Myllykoskelta Turkuun. Seuraavan päivänä Vääpeli F tulisi ilmoittautumaan työvoimalautakunnalle Turussa.

”Vapautettu palveluksesta 30.8.42”

Lähteet:
Kansallisarkiston Sörnäisten toimipiste
T12840/29 – Kunnossapito- ja tarkastustoimisto/Linnoitusosasto/Päämaja –  henkilöasiat 1942.
T12840/32 - Kunnossapito- ja tarkastustoimisto/Linnoitusosasto/Päämaja –  Loma- ja komennustodistuksia 1942.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Ajatuksia


Luin tuossa vihdoin loppuun Peter Englundin teoksen Sodan kauneus ja kauheus, josta olenkin jo aiemmin maininnut. 

Huomasin tekstistä mielenkiintoisia seikkoja, jotka liittyvät – "yllättäen" – omaan intressipiiriini. Ja sehän on nyt ollut laveasti seuraavanlaisia sotahistoriaan, sotalaitoksiin ja sodankäyntiin liittyviä, kuten: linnoittaminen, rakentaminen, työ ja työvoima sodassa.

Nämähän eivät ole mitään uusia asioita. Jo Machiavellin aikaan oli linnoittaminen kova sana: varsinainen tekeminen käsitteen taustalla on tosin hieman muuttunut niistä ajoista, samoin kuin tekniikka sun muut. 

Näistä en kuitenkaan tahdo löytää paljoakaan tutkimusta. Täysin mahdollista on myös, etten ole etsinyt kunnolla – eli oikeilla hakusanoilla.

Englundin kirjan yksi seurattavista hahmoista on William Henry Dawkins, joka palveli ensimmäisessä maailmansodassa insinöörinä Australian armeijassa. Englund kirjoittaa:

”Dawkins panee sotilaansa asianmukaiseen järjestykseen ja jakaa eri ryhmille päivän tehtävät. Osa heistä jatkaa vesiputkien kaivamista maahan. Se ei ole järin kunniakasta, eikä se kelpaisi jymyjutuksi kuvalehteen, mutta se on silti välttämätöntä.”[1]

Siitäkö johtuu, etteivät esimerkiksi rakennustyöt sodassa ole saaneet paljon tutkimusta osakseen?

Otetaan nyt esimerkiksi linnoitusrakennuspataljoonat Suomessa toisen maailmansodan aikana. Uskallan väittää, että tehty työ oli välttämätöntä. Mutta kenties se ei ollut järin kunniakasta? Työmiehet olivat valtaosin pakko-otettuja työvelvollisuuslainsäädännön perusteella. Silti on vaikeata löytää useampaa viittausta heihin. Minulla on sellainen tunne, että tässä on jotain. Jotain, jota täytyy miettiä ja pohtia enemmänkin. 

[1] Englund, Peter: Sodan kauneus ja kauheus, 141.