Työvelvollisia ja lääkärintodistuksia 1942

 Maaliskuun 12. päivänä 1942 Luvian työvoimalautakunnan puheenjohtaja Reino Homeri otti ja kirjoitti kirjelmän osoittaen sen Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle. Oli havaittu ongelmia työvelvollisten suhteen. Tämä ongelma muodustui siitä, että Homerin arvion mukaan käytännössä kuka tahansa kotirintamalainen saisi lääkärintodistuksen, jolla todistettaisiin työkyvyttömyys. Luvian työvoimalautakunnalla oli tästä omakohtaista kokemusta,

Metsätyöt olivat tärkeitä ja niiden suorittamiseen piti saada tarvittava työvoima. Kaikkia ei kuitenkaan hommat kiinnostaneet. Homeri kirjoitti vastaan tulleen kolme "metsätyövelvollisuuden laiminlyöjää" joilla kaikilla oli ollut lääkärintodistus.

”Yhdellä miehistä oli sellainen todistus, että on oltava sisällä. Kuitenkin tämä sama mies ajaa seuraavina päivinä huviajelua hevosella kovassa tuulessa ja pakkasessa ikään kuin meitä uhmaten. Tätä terveys tuntui kyllä kestävän, mutta mahdollisesti se olisi ollut terveydelle turmiollista, jos tässä reessä olisi ollut halkokuorma.”

”Toisella miehellä taas oli sellainen todistus, että on huonon sydämensä vuoksi työhön kykenemätön. Sama sydän kestää kuitenkin yhtämittaista juopottelua ja valvomista vuosimääriä.”

Kolmas todistuksen saanut sentään meni "jälkeenpäin metsähommiin omin päin".

Tällaisella Homeri katsoi olleen vakavia vaikutuksia kotirintaman mielialaan ja työvelvollisuuslain asemaan kansan silmissä, kun "tällaiset miehet saavat juopotella ja maleksia yleisillä paikoilla".

Vielä Homeri tahtoi ottaa yhden esimerkin eräästä nuoresta miehestä, "jolla kyllä on tuberkeli selässä, mutta joka siitä huolimatta on tehnyt säännöllisesti työtä".

”Annamme hänelle määräyksen mennä hevosmieheksi erään rintamamiehen viljapellolle. Sinne ei kuitenkaan mennä, sillä selkä on kipeä ja siitä on todistus. Heti jälkeenpäin mies menee kuitenkin samaan työhön naapuritalon pellolle. Tätä peltoa selkä kai kesti paremmin.”

Homeri päätyi siihen tulokseen, että kaikki sairaatkin olisi tehtävä työvelvollisiksi. Ja ainakin kaikki työkykyiset sairaat olisi lähetettävä puolustusvoimien työmuodostelmiin, tai muuten kuri katoaisi kokonaan,  "kun ammattijuopot saavat pysyä työstä syrjässä".

 

"Talousrintamamme kestää", tammikuu 1940

Kansanhuoltoministeri Rainer von Fieandt piti tammikuun 5. päivänä radioesitelmän otsikolla "Talousrintama kestää". Kyseessä oli siis laajalle kuulijakunnalle suunnattu ja sen mukaisesti kirjoitettu puhe. Yksi tärkeä aspekti oli "rintaman takaisen väestön" merkityksen korostaminen, että kyllä merkitystä oli heilläkin jotka eivät ase kädessä maata puolustanut! Ja niinhän se totta kai olikin. 

Puheessa muodostetaan kansankunnasta ja talouselämästä suorastaan funktionaalinen kokonaisuus ja oli tärkeää, että jokainen oli oikealla paikallaan oikeissa tehtävissä. Tällaista mentaliteettia toi esille myös Pauli Kettunen jossakin sotien aikaa käsitelleessä tekstissään.

Otetaan tähän vähän laajempi lainaus kyseistä puheesta:

”Nykyaikainen talouselämä on kuin jättiläismäinen, monimutkainen komeista, jonka osina tavalla tai toisella ovat kaikki kansakunnan jäsenet. Kun jokainen talouselämän koneiston osa täyttää tehtävänsä oikein, täsmällisesti ja tunnollisesti, saavutetaan työssä suorastaan suurenmoisia tuloksia, mutta laiminlyönnit, huolimattomuus, epätaloudellisuus ja taitamattomuus tehtävien suorittamisessa, vaikkakin ne yksityistapauksina saattavat tuntua mitättömiltä, voivat jatkuvasti toistuvina ja laajalti esiintyvinä aiheuttaa sellaisia häiriöitä poikkeuksellisten olojen rasittamaan talouselämän kulkuun, että työn tulokset jäävät toivottua vähäisemmiksi, vieläpä voi tuotantotoiminta joillakin aloilla kokonaan epäonnistuakin.”

”Millä tavoin voi nyt kukin yksityinen kansalainen osallistua taloudellisen rintaman ylläpitämiseen?

Jokaisen ensimmäisenä velvollisuutena on suorittaa voimiensa ja kykyjensä mukaan, antaumuksella ja tarmokkaasti tehtävänsä sillä paikalla, johon kohtalo on hänet asettanut. Työmies koneensa ääressä, viljelijä pellollaan, virkamies työpöytänsä ääressä, perheenäiti kotitalouden ja lasten hoidossa, kaikki he ovat jäseninä suuressa taloudellisessa rintamassa, kaikkien heidän tinkimättömästä velvollisuudentunnostaan, ahkeruudestaan ja kyvystään riippuu taloudellisen toiminnan lopputulos.”