Ajoneuvot sotilastarkoituksiin 1939

Syyskuun 9. päivänä 1939 annettiin uudet puolustusministeriön määräykset moottoriajoneuvojen luovuttamisesta puolustusvoimien käytettäväksi sota-aikana. Ajoneuvot tarvittiin siviilimaailmasta, aivan samalla tavalla kuin sotilaatkin.

Puolustusministeri Juho Niukkasen allekirjoittamana ja sotatalouspäällikkö Leonard Grandellin allekirjoittama määräys selvitti perusteet siihen, miten homma hoituisi, jos sota syttyisi. Näillä määräyksillä korvattiin vanhat, jotka olivat vuodelta 1934. Merkittävää roolia pelasivat moottoriajoneuvojen katsastusmiehet, jotka määrittelivät oliko moottoriajoneuvo "sotilastarkoituksiin kelpoinen" vai kuuluiko se "moottoriajoneuvoreserviin".

Nämä piti merkitä katsastuskirjaan ja merkinnät tuli myös rekistereihin. Lisäksi rekisteriotteeseen piti liittää asianmukaiset ohjeet.

Sotilaspiireiltä tuli tarvittavat ajoneuvomäärät ja -tyypit, joita tarvittiin. Katsastusmiehen piti sijoittaa ajoneuvot näiden määräysten mukaisesti.

Määräyksen kolmas pykälä kokonaisuudessaan:

"Sotilastarkoituksiin kelpoisiksi tai moottoriajoneuvoreserviin merkittyjen moottoriajoneuvojen omistajat tai haltijat ovat velvolliset huolehtimaan siitä, että ajoneuvot sotatilan tultua julistetuksi tuodaan julkipantavissa kuulutuksissa tai henkilökohtaisissa kutsumääräyksissä sekä rekisteriotteen liitteenä olevissa ohjeissa annettuja määräyksiä noudattaen moottoriajoneuvo-ottolautakuntien tarkastettaviksi ja luovutettaviksi puolustusvoimien käyttöön."

Ihan kaikkia ajoneuvoja ei edes haluttu, vaan soveltuvuudet määriteltiin tarkoin. Otetaan vaikka esimerkiksi seitsemänkohtaisesta listasta numero neljä,

"että ajoneuvon koneosien kuluneisuus on arvosteltavissa siksi pieneksi, että todennäköisesti voidaan odottaa ajoneuvolla voitavan ajaa normaalisissa olosuhteissa ja ilman perusteellisia korjauksia vähintään 10.000 km".

Näistä sotilastarkoituksiin kelpoisista ja moottoriajoneuvoreserviin merkityistä moottoriajoneuvoista täytyi pitää totta kai kirjaa. Siihen vastuullisiksi määrättiin katsastusmiehet ja sotilaspiirien esikunnat. Luettelot oli pidettävä "korttijärjestelmän muodossa".

Jos sitten kävisi niin, että sotilastarkoituksiin kelpoisiksi merkittyjen moottoriajoneuvojen määrä ylittäisi sotislapiirin ilmoittamat määrät, oli vanhimpia ajoneuvoja siirrettävä moottoriajoneuvoreserviin. Myös moottoriajoneuvoreservistä voitiin ajoneuvo poistaa, jos sille ei enää nähty mitään käyttöä.

Tässä vaiheessa voi jättää täysin arvailujen varaan, kuinka paljon uudet syyskuun 9. päivänä 1939 annetut määräykset ehtivät vaikuttaa, ennen kuin miehiä ja ajoneuvoja tarvittiin.

”...saattaa olla vaarassa, että tämä vastasyntynyt tenava tukehtuu kätilöiden käsissä pesuveteen.”

Laki yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana säädettiin vuonna 1939 (vuoden 1938 valtiopäivillä). Tästähän on myös merkintöjä eduskunnan pöytäkirjoista, joka onkin varsin mielenkiintoista luettavaa. Viimeksi minua erikoisesti kiehtoivat herjaukset, piikittelyt ja suuttumiset. Tässä postauksessa mennään tyyli, eikä substanssi, edellä!

Otetaan siis muutama lainaus ensimmäisestä käsittelystä, joka pidettiin tiistaina 2. toukokuuta 1939. Lähde kaikkiin sama: Valtiopäivät 1938 pöytäkirjat III.

Edustaja Hiltunen kommentoi puolustusministeri Niukkasen puheenvuoroa melko pitkälti ja päätti sen toteamukseen:

”Jos palataan ensimmäisen vastalauseen mukaisesti lakiesityksen linjoille, niin silloin saattaa olla vaarassa, että tämä vastasyntynyt tenava tukehtuu kätilöiden käsissä pesuveteen.” 

Edustaja Oksala puolestaan kysyi miksei lakiesityksestä pyydetty suojeluskuntajärjestöltä tai Lotta Svärd-yhdistykseltä lausuntoja. Hän totesi:

”Valtakunnan etujen kannalta on tärkeätä, että nämä suojeluskuntalaiset ja lotat vapautetaan työvelvollisuudesta ja annetaan heille tilaisuus suorittaa järjestöjensä antamat työt.” 

Puolustusministeri Juho Niukkanen taisi olla sanavalmis mies. Tässä ote hänen vastauksestaan edelliseen Oksalan kyselyyn.

”Tahdon ed. Oksalan lausunnon loppuosan johdosta mainita, että on yksi luonnollisimpia asioita maailmassa että, jos joku henkilö rauhan aikana on koulutettu sodan aikaa silmällä pitäen erikoistehtävään niinkuin suuri osa suojeluskuntalaisia ja suurin osa lottia on koulutettu, heidät määrätään sodan aikana niihin tehtäviin, joihin heidät on koulutetut eikä johonkin muuhun työhön."

Otetaan loppuun vielä dialogi puolustusministeri Niukkasen ja edustaja Saarisen väliltä.

Saarinen:
”Kun puolustusministeriössä on ollut ja epäilemättä vastakin tulee olemaan varsin paljon työtä, niin siinä valossa on ymmärrettävissä se, että puolustusministeri ei ennätä näitä esityksiä tarkemmin harkita ja ajatella, vaan sieltä tulee varsin epäkypsää työtä.” 

Niukkanen:
"Kun ed. Saarinen omisti minulle niin paljon kohteliaisuuksia, niin minä huomautan, että ed. Saarisen lausunto oli tyypillinen näyte siitä jaarittelusta, jota hän todennäköisesti myöskin valiokunnassa tätä asiaa käsitellessä on harrastanut ja joka lienee ollut omiaan aiheuttamaan sen, että asia on niinkin kauan siellä viipynyt ja jossain määrin myös sotkettu.”

Saarinen:
”Herra puolustusministerillä lienee varmaan ollut aikaa sen verran tutustua valiokunnan mietintöön, että hän on havainnut, ettei allekirjoittanut ole osallistunut tämän valiokunnan mietinnön valmistukseen joten syytös tässä suhteessa ei ole paikallaan.”  

Johtolankoja puolustusministeriöstä

Luin tuossa kirjan nimeltä "Talvisodan puolustusministeri kertoo" - eli Juho Niukkasen vastauksen Väinö Tannerin muistelmiin. Lukemisen motiivi minulla oli tietenkin löytää johtolankoja työvelvollisuuslainsäädännön puitteista. Ja löytyihän niitä joitakin, samoin mainintoja ja mielipiteitä linnoittamisesta. Paikoin teksin lukeminen oli viihdyttävää kirjallisen tappelun seuraamista, joskus taas parhain päin selittämistä.

Kirjan lukemisessa täytyi käyttää melkoisia suodattamia: se ei toki ole mikään yllätys muistelmien suhteen. Muistelmien arvo historian tutkimuksessa minulle onkin ehkä jokin muu kuin tarkkojen "faktojen" hakeminen. Kuten yllä sanoin, tavoitteeni oli etsiä johtolankoja ja nähdä jollain tapaa tekstin taakse ja 1930-luvun lopun tunnelmiin.

Ja samalla myös tahdoin ymmärtää lisää puolustusministeriöstä ja tottahan toki Niukkanen puolustusministerinä kirjoitti muistelmiinsa myös puolustusministeriöstä. Viime aikaisiin  lukemisiin lukeutui myös puolustusministeriön historian ensimmäinen osa: "Puolustushallinnon perustamis- ja rakentamisvuodet". Tästä kirjasta sain vahvistuksen sille, että työvelvollisuuslain aikaansaamisessa on aloitteen lähes tulkoon täytynyt tulla sotatalouspäällikkö Leonard Grandellilta.

"Pl.M:n luolia Meilahdessa. Istum.min. Kotilainen ja kenr. Grandell.
Meilahti 1940.03.01" SA-kuva.

Nyt täytyy jälleen jäsentää ajatuksia ja hieman analysoidan muistiinpanoja. Mutta Grandellin hahmo näyttäytyy hetki hetkeltä tärkeämmältä tutkimukseni kannalta. Ei vissiin ole Grandellista kirjoitettu elämäkertaa, eikä edes Niukkasesta? 

Seuraavassa kuitenkin Niukkanen ja Grandell wikipediassa.