33. tutkimuskuukausi

Kolmivuotinen raha vetelee viimeisiä hönkäyksiään. Harmillisesti ei ole vielä tullut tietoja uusista rahoituksista. Nelivuotisesta työsuunnitelmasta täyttyy kolmas, ja resurssien kohdatessa työni valmistuu sen neljännen vuoden loppuun mennessä. Rahoittajat huomio.

Mutta, joulukuussa sain kotijoukkojen esikunnan työvoimaosaston arkistomateriaalin analyysin valmiiksi, ainakin suurimmilta osin ja kirjoittamisen käyntiin kunnolla.

Joulun jälkeen kuitenkin tulin kipeäksi ja sitä olen edelleen tätä kirjoittaessa. Hidastaa kummasti työtä ja heikentää työtehoa.

Laitetaan tähän vielä sitaatti Eljas Kahran radioesitelmästä 6.3.1942:

”Kaikilla edellä mainituilla työlinjoilla lähdetään toimintaan vapaaehtoisuuden pohjalla. Työtulokset tulevat täten paremmiksi ja asianomaisilla on tilaisuus ainakin jossain määrin valita, mihin kuntaan he mieluimmin haluaisivat mennä. Työvelvollisuutta, jonka ikärajan alentamista suunnitellaan, sovellettaisiin vain niihin nähden, jotka eivät muuten ymmärrä velvollisuuttaan isänmaataan kohtaan sen hätätilassa.”

Kertomus Hangon lohkon linnoitustyömaalta 1940

Nimittäin kertomus linnoitusasiain toimikunnan sihteerin, esittelijäneuvos Eljas Kahran suorittamasta tarkistusmatkasta Hangon linnoitustyömaille 30.11.1940.

Kaikki oli lähtenyt liikkeelle siitä, että Arbetarbladetissa oli moitittu työläisten kuljetuksia ja majoitusoloja. Linnoitusasian toimikunnan nimissä Kahra ryhtyi toimeen, sillä asia oli tarkastettava.

Työmaan tarkastus alkoi majoitusparakkien tarkistuksella. Menetelmäksi valittiin pistokoe ja tarkastettavia parakkeja oli "kymmenkunta". Yleisesti ottaen nämä parakit olivat hyvässä kunnossa. Kahra kuitenkin huomasi, että kahdesta parakista puuttui ikkunoista sisälasit, sillä kuulemma ikkunalasia ei oltu saatu tarpeeksi. Lisäksi kolmessa parakissa "lämmityslaite" kaipasi korjaamista. Työmaan päällikkö insinööri Smeds lupasi käskeä korjaukset viipymättä.

Aamiaisen aikaan Kahra meni toiseen ruokailuparakkiin, jossa nautittiin lottien valmistama ruokaa. Täällä Kahra tiedusteli miehiltä mielipiteitä työmaan oloista. Valitukset jakaantuivat kolmeen seikkaan:

1. Junakyyti Tammisaareen ja odotus kylmässä
2. Ruokaa liian vähän joinakin päivinä
3. Tammisaaren työväentalo, jossa majoitusta, epäsiisti ja kylmä

Tästä junakyydistä valitus johtui siitä, että junakuljetuksen piti lähteä puoli kuusi, mutta se säännöllisesti myöhästyi puoli tuntia. Odotustilana oli hutera parakki, jossa ei ollut lämmitystä. Se oli kesällä laitettu sateensuojaksi. Kahra hoiteli asiaa rautatiehallituksen ylijohtajan kanssa ja junan lähtö päätettiin aikaistaa kello viiteen.

Ruokakysymys puolestaan johtui lottien antaman selvityksen mukaan siitä, että osa miehistä yleensä söi eväät, mutta huonon sään vallitessa tulivat ruokalaan. Tästä johtuen päivittäisen kulutuksen arviointi oli vaikeaa.

Tammisaaren työväentalo tarkastettiin myös. Kahra kirjoitti:


"Huone oli iso, joten kuutioita laskettiin tulevan tarpeellinen määrä, mutta toinen lämmityslaitteista oli epäkunnossa ja sali teki varsin epäsiistin vaikutuksen. Vuoteet olivat kolmessa kerroksessa, joka ei tehnyt hauskaa vaikutusta ja miehet väittivät, että siellä oli kaikenlaisia syöpäläisiä ja että siisteydenpito oli epätarkoituksenmukaista."

Työmaan päällikkö sai Kahralta puhtaat paperit, mies vaikutti tarmokkaalta ja antoi tarvittavat käskyt asioiden parantamiseksi. Sitävastoin huoltopäällikkö sai moitteita:


"Ehdotukseeni on minulla sen vuoksi aihetta, että huoltopäällikkö ... mainitsi, että miehet eivät ole hänelle mitään valittaneet. Hänen olisi kuitenkin pitänyt havaita sellaiset seikat kuin uunien epäkunto tai se että sisäikkunoita ei ole ilman miesten valittamistakin. Sen lisäksi täytyy huoltopäällikön keskustella miesten kanssa asioista eikä vain odottaa valituksia. Minä en kyllä luule, että miestä tarvitsee vaihtaa, mutta ohjauksen tarpeessa hän ilmeisesti on.”

Työvelvollisten ottaminen talvisodassa

Laki yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana säädettiin 16.6.1939. Sen perusteella jokainen suomalainen (ja tietyin edellytyksin Suomessa asuva ulkomaan kansalainen) kahdeksantoista vaan ei kuusikymmentä vuotta täyttänyt, oli velvollinen tekemään maanpuolustuksen etua välittömästi tai välillisesti tarkoittavaa työtä. Tämä teksti löytyy Kansallisarkiston digi-arkistosta valtioneuvoston pöytkirjoista täältä

Sitten 13.10.1939 annettiin aiheeseen liittyen kaksi asetusta ja yksi valtioneuvoston päätös, jotka löytyy myöskin digi-arkistosta. Asetus yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana annetun lain soveltamisesta, asetus yleisen työvelvollisuuden voimaansaattamisesta ja Valtioneuvoston päätös työstä, johon työvelvollisuutta voidaan soveltaa.

Sanonnan mukaan näillä mentiin!

Tammikuussa 1940 kuitenkin tilanne muuttui. Puolustusvoimat tarvitsi enemmän väkeä. Myös linnoittaminen oli käynnissä. Työvoiman suhteen tultiin sellaiseen johtopäätökseen, ettei voimassa ollut kansanhuoltoministeriön johtama järjestelmä ollut ajan tasalla. Päämajaan perustettiin työvoimatoimisto 22.1.1940 johtamaan puolustuslaitoksen tarvitseman työvoiman ottamista.

Nyt päädyttiin sotatilalain mukaiseen toimintaan, jossa määriteltiin mahdollisuus pakko-ottaa työvoimaa kiireisiin töihin, mutta maksimissaan 24 vuorokaudeksi. Näin sitten toimittiin. Kun näytti siltä, että 24 vuorokautta oli täyttymässä, Päämajan työvoimatoimiston päällikkö Eljas Kahra antoi yleisen kuulutuksen, jonka perusteella kaikki linnoitustyöimailla olleet työvelvollisuuslain alaiset julistettiin työvelvollisiksi. Kuulutus uusittiin kerran.

Ja näin sitten mentiin talvisodan loppuun. Työvelvollisten ottamiseen tehtiin muutos, mutta lopputulos pysyi samana. Seuraavassa postauksessa sitten hieman lukuja talvisodan työvelvollisten määrästä.

Pari huomiota Päämajan työvoimatoimistosta

Arkistotyö eteni jälleen yhden pykälän kun sain käpisteltyä Päämajan työvoimatoimiston paperit läpi. Tällä kertaa kyseessä oli aika pieni kokonaisuus, vain kuusi kotelollista. Mutta kyseinen byroo olikin toiminnassa vain 22.1.-25.4.1940.

Heti ensimmäisessä kotelossa oli toimintakertomus. Tätä kun tuijottelin, tajusin, että se on muuten myös digiarkistossa! Joten jos kiinnostaa millaista matskua tällä kertaa olen tuijotellut, niin suuntaa tänne.

Kyseessä oli varsin mielenkiintoinen juttu, sillä koko toimisto muodostettiin virkamiehistä. Päällikkönä oli mies, jonka nimi on tutkimukseni edetessä toistunut ja toistunut ja toistunut - Eljas Kahra. Hänet siis määrättiin johtoon ja samalla myös jatkoi Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ylimääräisenä esittelijänä. Hänen lisäksi oli kaksi toimistosihteeriä ja käsittääkseni yksi toimistyöntekijä.

Kahralle myönnettiin oikeudet päättää henkilötasolla työvelvollisuuslain suorittamisestai. Sama oikeus muuten myönnettiin kansanhuoltoministeriön vastaavan toimiston bossille, agronomi Johannes Kaltiolle. Kahralla oli käsissään armeijan tarvitsemat työvelvolliset, Kaltiolla siviilimaailman vastaavat.

Arkisto itsessään muodostui pitkälti kahdenlaisista dokumenteista. Ensin oli vapautusanomuksia. Sitten talvisodan jo päätyttyä kyselyitä maksamattomista palkoista. Näitä kahta oli muuten paljon.

Onneksi joukosta löytyi jälleen myös erittäin mielenkiintoisia juttuja. Sen on huomannut, että yhtään paperia ei niin sanotusti voi jättää kääntämättä. Jos niin tekee, ei koskaan tiedä mitä jää huomaamatta.

Tähän työvoimatoimistoon muuten palaan aivan varmasti vielä myöhmminkin, sen verran mielenkiintoinen oli työvoiman pakko-oton järjestely talvisodassa.