Laki yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana säädettiin vuonna 1939 (vuoden 1938 valtiopäivillä). Tästähän on myös merkintöjä eduskunnan pöytäkirjoista, joka onkin varsin mielenkiintoista luettavaa. Viimeksi minua erikoisesti kiehtoivat herjaukset, piikittelyt ja suuttumiset. Tässä postauksessa mennään tyyli, eikä substanssi, edellä!
Otetaan siis muutama lainaus ensimmäisestä käsittelystä, joka pidettiin tiistaina 2. toukokuuta 1939. Lähde kaikkiin sama: Valtiopäivät 1938 pöytäkirjat III.
Edustaja Hiltunen kommentoi puolustusministeri Niukkasen puheenvuoroa melko pitkälti ja päätti sen toteamukseen:
”Jos palataan
ensimmäisen vastalauseen mukaisesti lakiesityksen linjoille, niin silloin
saattaa olla vaarassa, että tämä vastasyntynyt tenava tukehtuu kätilöiden
käsissä pesuveteen.”
Edustaja Oksala puolestaan kysyi miksei lakiesityksestä pyydetty suojeluskuntajärjestöltä tai Lotta Svärd-yhdistykseltä lausuntoja. Hän totesi:
”Valtakunnan etujen
kannalta on tärkeätä, että nämä suojeluskuntalaiset ja lotat vapautetaan
työvelvollisuudesta ja annetaan heille tilaisuus suorittaa järjestöjensä
antamat työt.”
Puolustusministeri Juho Niukkanen taisi olla sanavalmis mies. Tässä ote hänen vastauksestaan edelliseen Oksalan kyselyyn.
”Tahdon ed. Oksalan
lausunnon loppuosan johdosta mainita, että on yksi luonnollisimpia asioita
maailmassa että, jos joku henkilö rauhan aikana on koulutettu sodan aikaa
silmällä pitäen erikoistehtävään niinkuin suuri osa suojeluskuntalaisia ja
suurin osa lottia on koulutettu, heidät määrätään sodan aikana niihin
tehtäviin, joihin heidät on koulutetut eikä johonkin muuhun työhön."
Otetaan loppuun vielä dialogi puolustusministeri Niukkasen ja edustaja Saarisen väliltä.
Saarinen:
”Kun
puolustusministeriössä on ollut ja epäilemättä vastakin tulee olemaan varsin
paljon työtä, niin siinä valossa on ymmärrettävissä se, että puolustusministeri
ei ennätä näitä esityksiä tarkemmin harkita ja ajatella, vaan sieltä tulee
varsin epäkypsää työtä.”
Niukkanen:
"Kun ed. Saarinen omisti minulle niin paljon
kohteliaisuuksia, niin minä huomautan, että ed. Saarisen lausunto oli tyypillinen
näyte siitä jaarittelusta, jota hän todennäköisesti myöskin valiokunnassa tätä
asiaa käsitellessä on harrastanut ja joka lienee ollut omiaan aiheuttamaan sen,
että asia on niinkin kauan siellä viipynyt ja jossain määrin myös sotkettu.”
Saarinen:
”Herra
puolustusministerillä lienee varmaan ollut aikaa sen verran tutustua
valiokunnan mietintöön, että hän on havainnut, ettei allekirjoittanut ole
osallistunut tämän valiokunnan mietinnön valmistukseen joten syytös tässä
suhteessa ei ole paikallaan.”
Tekstit
