Irma ja Kalevi Seren rahaston apuraha

Suomen Sotahistoriallinen Seura jakaa muuten tänä vuonna Irma ja Kalevi Seren rahastosta 15000 euron apurahan.

Kuten SSHS kotisivuilla todetaan:

Apurahaa voi hakea sotahistorialliseen tutkimukseen, jossa käsitellään sotahistoriaa, sotia ilmiöinä, sotataidon historiaa, rauhan aikaista sotilashistoriaa sekä sotien oheisilmiöitä ja seurauksia. Apurahan hakuaika on 1.3.–30.4.2026.

Myöntöperusteet ja ohjeet hakemiseen löytyvät täältä! 

Hakuaikaa siis vielä tämän huhtikuun loppuun asti.

Kiireenkin hetkellä on kirjeen kirjoittamiseen sentään sen verran
liikenevää aikaa, että kotiväkeä keritään muistella.
Vuosalmen sillanpääasema 1944.07.24

Tuntemattomia kenraaleja

Vuoden 2009 Sotahistoriallisessa aikakauskirjassa on Antti Juutilaisen artikkeli Tuntematon kenraali - Einar Nikolai Mäkisen tie puolustusvoimien kakkospaikalle. Huomasin tämän, kun selailin SSHS:n nettisivuilta Sotahistoriallisten aikakauskirjojen sisällysluetteloita. Samalla muistin, että kyseinen kirja löytyy myös hyllystäni!

Mutta miksi Einar Nikolai Mäkinen kiinnitti huomioni? Liittyykö hänen toimintansa toisen maailmansodan aikana tutkimusintresseihini? Kyllä.

Kenraali Einar Mäkinen nimittäin oli valtakunnan työvoimapäällikkö 2.8.1943-15.6.1944. Toimipaikkana oli Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö. Mitä työvoimapäällikön tehtäviin oikein kuuluikaan, sitä ei Juutilaisen artikkelissa käsitellä. On ehdottomasti otettava selvää tästä työvoimapäälliköstä ja hänen toimistaan.

"Kenraalimajuri Mäkinen kulkulaitosministeriössä.
Helsinki 1943.08.25" SA-Kuva.

Tähän lyhyen postauksen loppuun vielä lainaus Juutilaisen artikkeli alusta (SHaik, 28/2009, 160).

"[...] on unohtumassa tuntemattomuuteen omien alojensa johdossa vaikuttavan elämäntyön tehneitä jääkärikenraaleja: Grandell, Hanell, Lundqvist ja Mäkinen."

Kun oman tutkimuksen kannalta on tutkittava Grandellin, Mäkisen ja Hanellin toimintaa, niin... välillä toivoisi, että edes jonkinlaisia elämäkertoja olisi tehty! Ehkäpä allekirjoittaneen täytyy tulevaisuudessa korjata asia.

Jaa niin, tuon Juutilaisen luoman otsikon Tuntematon kenraali -osan jälkeen voisi tosiaan laittaa niin Grandellin, Hanellin kuin Lundqvistinkin.

Suomen Sotahistoriallisen Seuran gradukilpailu

Eilen 20.3.2013 oli komea päivä. Sain suuren kunnian vastaanottaa Suomen Sotahistoriallisen Seuran pro gradu -kilpailun 2. sijan palkinnon. Lämmitti mieltäni suuresti, kiitos heille joille se kuuluu!

Palkinnot jaettiin Seuran vuosikokouksen alussa. Olen itse myös kyseisen seuran jäsen, joten oli mukavaa myös osallistua toimintaan, nyt kun oli vielä hyvä syykin. Itse vuosikokouksesta nyt ei varmaan tarvitse sanoa sen enempää, se oli kuin yhdistysten vuosikokoukset yleensä.

Kokouksen jälkeen evesti Ahti Lappi piti erittäin kiinnostavan esitelmän tutkista toisessa maailmansodassa. Ensimmäiset tutkat saatiin Suomeen Saksasta vasta jatkosodan kuluessa. Ahti korosti tutkien merkitystä ilmapuolustuksessa Helsingin pommituksissa keväällä -44.

Tutkilla saatiin ilmavalvontatietoja 100 km säteellä Helsingistä. Tulenavauskehän säde oli 10 km, lentokoneiden nopes noin 100 m/s, niin puolustajille jäi lähes 15 minuuttia aikaa valmistautua torjuntaan. Tilanne oli huomattavasti parempi, kuin aiemmin, jolloin kuulosuuntimilla ja valonheittimillä ohjattiin sulkutulta. Silloin viholliskoneet saatiin (jos saatiin) valokeilaan juuri siinä noin 10 kilometrin tasalla. Ainakin tällaiset luvut jäivät mieleeni, ovatko ne sitten niin kuin esitettiin, en ole varma. Merkittävä ero oli joka tapauksessa kyseessä.

Esitelmä pohjautui kirjaan Salainen ase ilmapuolustuksessa - tutkat toisessa maailmansodassa, tekijöinä Ahti Lappi ja Perttu Peitsara.