Mistä sotatalouden mallia vuonna 1925?

Vuonna 1924 asetettiin Kaarlo Castrénin johdolla sotatalouskomitea selvittämään sitä, miten sotatalous tulisi Suomessa järjestää.

Olen kyseisen komitean osalta tutkinut erityisesti sen tuottamaa kuudetta mietintöä "Työmarkkinoista sodan aikana". Tämä 29 sivuinen salainen mietintö valmistui toukokuussa 1925. Maailmansodasta ei vielä ollut pitkääkään aikaa ja sen sodan kokemuksista lähdettiin liikkeelle käytännössä jokaisessa asiassa - siis tässä mietinnössä.

Suomella oli joitain omia kokemuksia, joista saattoi olla iloa. Suuriruhtinaskunta oli saanut osansa sotaa tukevan teollisuuden tilauksista ja myös omia kokemuksia elintarvikepulasta. Varsinaiset sotatoimet rajoittuivat sisällissotaan. Mutta kokemuksista lähdettiin liikkeelle. Ja jos ei ollut omia kokemuksia, pyrittiin ottamaan oppia toisten kokemuksista. Tässä työmarkkinamietinnössä oli viisi valtiota, joihin Castrénin komitea kiinnitti huomionsa: Saksa, Englanti, Ranska, Italia ja Ruotsi.

Tämä on mielestäni varsin kiinnostava yhdistelmä, jossa on mukana voittajat ja häviäjät sekä sodassa sivussa pysynyt läntinen naapuri. Mietinnön tekstin sävy on melko neutraali, eikä siinä suoraan eritellä eri ratkaisujen paremmuutta. Pikemmin asioita perustellaan sillä, että jokaisessa em. maassa tehtiin samankaltaisia ratkaisuja, esimerkiksi sotateollisuuden työvoiman paikallaan pysyttämiseksi tai jonkinlaisen työvelvollisuuden tai vastaavaan aikaasaamiseksi.

No, tämä vuosien 1924-1925 sotatalousasioista!

Kaarlo Castrénin arkisto, #sotatalouskomitea @Kansallisarkist kaikki mietinnöt, joita ei meinannut mistään löytyä! pic.twitter.com/cQ2DBdzL2j

— Otto Aura (@auraotto) July 31, 2015

Lukemistoa ja historiallinen lakana

Nyt on taas aika kulunut pääasiassa lukemisen parissa. Pitää lukea, jotta voi kirjoittaa! Tällä kertaa olen lukenut vaihteeksi sotataloudesta ja sen suunnittelusta (tai suunnittelemattomuudesta). Jotkut asiat selkiytyy, mutta toiset kysymykset vain kasvavat. No, ihan vielä ei tarvitse kaikkeen osata vastatakaan.

Muutama erittäin paksu kirja on vielä jonossa (ihan kuin se jono siihen loppuisi)...

Ei tässä sentään pelkkää lukemista ole ollut kesäkuun alku. Nimittäin toukokuun loppu - kesäkuun alku lomailtiin Berliinissä. Myös siinä kaupungissa on historiaa! Paljon jäi vielä nähtävää.

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna olin kertaamassa Upinniemessä, jossa eräälle taistelijalle jaettiin käyttöön kovin historiallinen lakana.

Katso vaikka kuva; huh huh.

Lotta-Svärd ja kenttäsairaala 3. Lakanassa oli myös SA-leima.

Italialaista sotataloutta m/1930

Kaikenlaista löytyy, kun arkistoja kaivelee.

Nyt tuli vastaan jonkun suomalaisen upseerin kirjoittama selostus Italian Sotakorkeakoulun sotatalouden luentosarjalta 1930. Allekirjoitusta ei ole, mutta kai sen jostain saisi esille, kuka/ketkä tuolloin Italian sotakorkeakoulussa opiskelivat. Vaan eipä se nyt tässä ole tärkeintä.

Teksti itsessään pistää kyllä silmään kovin erilaisena suomalaiseen verrattuna. Otan tähän hieman lainauksia dokumentista. Heti alkuvaiheessa tehdään seuraava huomio:

"Äärimmäisyysvasemmistopuoleet ja pasifistiporvarit ovat harjoittanete laajaa propagandaa sotaa vastaan."

Hieno niputus, ei voi muuta sanoa. Kertonee jotain mentaliteeteista?

Luennoilla puhuttiin myös ensimmäisestä maailmansodasta ja esimerkiksi propagandasta.

"Ulkomaista propagandaa hoitivat aluksi lähettiläät ja konsulit ja annettiin sittemmin salkuttoman ministerin hoitoon, jonka onnistui vähitellen todistaa sotilaallinen ponnistuksemme, sotateollisuutemme ja meidän neroutemme."

Mitenkä Italia muuten pärjäsikään ensimmäisessä maailmansodassa?

Otetaan loppuun vielä katsaus keinoista, joita Italia selostuksen mukaan käytti aikana, jolloin työläisistä oli puutetta. Luonnollinen keino oli vapauttaa miehiä rintamapalveluksesta, sen lisäksi lapsille ja naisille otettiin käyttöön yötyö ja sunnuntaityö. Kolmanneksi työintoa "kiihdytettiin" palkinnoilla.

Neljäs keino, joka todella kiinnitti huomioni, pakkotyön käyttö. Tarkennuksena  "sotavangit, vanhukset, rangaistuvangit j.n.e."! Viidentenä keinona oli myöntää maataloutta varten lomia kylvöihin ja elonkerjuuta varten. Kuudentena ja viimeisenä mainittiin kovin epämääräinen keino luoda "spesialityövoimaa".

Että semmoista tällä kertaa.

8. tutkimuskuukausi

Lokakuun varsinaisena teemana oli väitöstutkimukseni aikarajauksen "alittaminen". Tarkastelussa oli siis maailmansotien välinen aika ja se, miten tilanne muodostui sellaiseksi kuin se talvisodan alkaessa oli.

Pääpaino oli työvoiman suunnittelussa säännöstelyn näkökulmasta ja pääasiallinen toimija oli taloudellinen puolustusneuvosto. Taloudellinen puolustusneuvostokin on mielenkiintoinen toimija, jota on tutkittu kovin vähän. Suoranaisesti asiaan liittyy vain Ilkka Seppisen Ahdinkoajan varalle. Taloudellinen puolustusneuvosto ja puolustustaloudellinen suunnittelukunta huoltovarmuuden kehittäjänä 1929-1955-1995. Tässäkin taloudellinen puolustusneuvosto saa vain parisenkymmentä sivua osakseen.

Tätä ajanjakson tarkastelua varten kävin arkistossa läpi kaikki taloudellisen puolustusneuvoston asiakirjat, jotka löysin. Paljon mielenkiintoisia asioita löytyikin ja niistä monia on tullut jaettua esim. Twitterissä.

Nyt on hahmoteltuna jonkinlainen käsitys siitä kehityskulusta, joka tapahtui. Seuraavaksi onkin syytä tehdä paluu arkistoon ja ottaa käsittelyyn työvoiman sotilaallinen käyttö talvisodassa.

... vai matka sittenkin?

Olen tässä seurannut jännityksellä vuonna 1926 asetetun sotatalouskomitean pöytäkirjoja. Pääsikö puheenjohtaja Wuolle matkaan? Esityksessä oli tiedonkeruu Tukholmaan ja Berliiniin, mutta aloite hylättiin.


Mutta katsokaapa tätä! 11.10.1926 pidetyssä kokouksessa

”Professori Wuolle kertoi äsken tekemältään matkalta saamistaan tiedoista, jotka koskevat komitean toimintaa."


 Listalla ovat Sveitsi, Saksa ja Ruotsi!


Annetaan jälleen pöytäkirjan kertoa. (en siis jaksa itse kirjoittaa...)

”Sveitsissä ei ole toistaiseksi mitään tehty sotavalmiuden hyväksi. Viljamonopoli on vielä olemassa.

Saksassa ei ainakaan virallinen ja sotilaallinen Saksa tiedä mitään tehdyksi sotavalmiuden hyväksi. Siviilihenkilöiltä sai tietää, ettei tiettävästi ole voitu mitään tehdä. Kuitenkin on myöhemmin luvattu antaa pieni promemoria, joka koskisi yksinomaan teollisuuden valmiutta.

Ruotsissa sanoi p.j. tavanneensa kenraali Hultcranzin y.m. sotilashenkilöitä, jotka johtavat Ruotsin sotavalmiustöitä, ja olivat he luvanneet, että jos täältä tulee virallisesti henkilöitä asioita tiedustelemaan, kenties voitaisiin antaa tietoja. Teollisuuden suhteen on tärkeintä, että Kommerskollegion pääjohtaja Fryxell sanoi olevansa valmis epävirallisesti hankkimaan ja antamaan tietoja siitä, mistä ja miten heiltä voisi saada sitä, mitä meiltä puuttuu.”


Aikamoista meininkiä!

Ei matkasta tullut mitään...

Edellisessä postauksessa kirjoitin sotatalouskomitean puheenjohtajan esityksestä. Tahtona oli suorittaa tutkimusmatka ainakin Tukholmaan ja vielä mahdollisesti Berliiniinkin asti.

Sinänsä molemmat kohteet ovat kovin ymmärrettäviä. Ruotsi oli lähellä ja Saksan suuntaan Suomella oli perinteisesti pitkät perinteet. Mutta silti Berliini! Tahtoisin tällä huudahduksella viitata Versailles'n rauhansopimukseen.

8.6.1926 pidettiin seuraava sotatalouskomitean kokous. Pöytäkirjan mukaan:

”Puheenjohtaja ilmoitti, ettei edellisessä kokouksessa mainitusta matkasta Tukholmaan komitean asioissa tullut mitään, koska tänne oli Tukholmasta saapunut majuri Söderbom, ollakseen asiantuntijana täällä intendentuuria järjesteltäessä, ja hän myöskin on asiantuntijana useissa komitean käsiteltäväksi tulevissa asioissa, joten hänen apuaan mahdollisesti voidaan käyttää täällä. Saattaa kuitenkin vielä myöhemmin kysymykseen tulla tällainen matka.”

Konkreettista pohjoismaista yhteistyötä siis oli ilmassa, kun ruotsalainen majuri saapui asiantuntijaksi. 

Olisi muuten sinänsä mielenkiintoista tietää, noudattiko Wuolle komitean esitystä Berliinin mukaan ottamisesta matkasuunnitelmaan. Ja jos otti, miten siihen reagoitiin.

Ruotsiin ja Saksaan?

Olen tässä viime aikoina tutkinut muun muassa vuonna 1926 asetettua sotatalouskomiteaa, jonka puheenjohtajan toimi Bernhard Wuolle.

Kokousten pöytäkirjat ovat itsessään aika suppeita, mutta joitain mielenkiintoisia seikkoja niistäkin löytää. Tässä seuraavaksi lainaus kokouksesta, joka pidettiin 5.5.1926 Teknillisen Korkeakoulun tiloissa. Läsnä olivat puheenjohtaja professori B. Wuolle ja jäsenet fil.tri K.T. Jutila, "agronoomi" S. Mattson, toimittaja O. Puro, everstiluutnantti Kurt Wallenius ja ylijohtaja V.M.J. Viljanen.

”Puheenjohtaja ilmoitti ehdottaneensa puolustusministerille, että puheenjohtajalle annettaisiin tilaisuus tehdä matka Tukholmaan, voidakseen siellä käsin tutkia mihin käytännöllisiin tuloksiin Ruotsin sotatalouskomitean aikaisemmat työt olivat siellä johtaneet, siinä mielessä, että täten nopeammin saataisi käytännöllinen pohja komitean tulevalle työlle. Komitea kannatti ehdotusta yksimielisesti esittäen että matkaa kentiesi olisi jatkettava myös Berliiniin samassa tarkoituksessa.”

Mielenkiintoista, mutta ei ehkä yllättävää! Vai mitä tuumisitte?

Taloudellinen puolustusneuvosto, ja ajatus sen funktiosta

Jäin miettimään tätä taloudellista puolustusneuvostoa, joka asetettiin 1929. Kari Selén kirjoitti tutkimuksessaan
C.G.E. Mannerheim ja hänen puolustusneuvostonsa 1931–1939 taloudellisesta puolustusneuvostosta seuraavasti:

”Puolustusneuvosto sai rinnalleen valtioneuvoston päätöksellä 1929 taloudellisen puolustusneuvoston. Se työskenteli sotatalouden alalla päämääränään sota-aikana aineellisesti toimeentuleva Suomi. Se oli laaja, jaostoihin jakautunut elin, jonka piirissä vaikutti moni talouselämän johtomies. Taloudellinen puolustusneuvostokaan ei ollut toimeenpaneva elin, eikä sillä ollut mahdollisuuksia ulottaa työtään kaikille tarpeelliseksi katsottaville aloille. Sen toimintaa haittasi yhteyksien puute, eikä se erillisenä toimikuntana saavuttanutkaan mainittavampia aikaansaannoksia.”

Jäin miettimään, että mikä sitten olisi ollut mainittavampi aikaansaannos? Vai toistaako Selen vain Väinö Tanneria, joka kritisoi taloudellisen puolustusneuvoston aikaansaannoksia (vaikka Tanner oli itsekin neuvoston jäsen)? Kansanhuoltoministeriö muuten pistettiin pystyyn neuvoston laatiman suunnitelman mukaan.

Sain tästä alustavan ajatuksen mahdollisesta tulkinnasta. Entä jos taloudellisen puolustusneuvoston tärkein funktio olisikin ollut siinä, että se kokosi taloudellisen eliitin ja loi sitä kautta yhteyksiä ja avauksia taloudellisen puolustusvalmiuden saralla? Aion seurata tätä linjaa ja katsoa, josko siinä olisi jotain järkeä.

Varsinaisten jäsenten lista vuonna 1929 oli mielestäni aika vakuuttava (ja pitkä, pahoitteluni):

toimitusjohtaja Kaarlo R. Heinonen,

professori, fil tri K.T. Jutila,

johtaja, insinööri Einar Kahelin,

Suomen Pankin johtokunnan jäsen Kyösti Kallio,

toimitusjohtaja, insinööri Magnus Lavonius,

tilanomistaja, fil.maist. Lauri Palojärvi,

toimitusjohtaja, hovioik. ausk. Väinö Tanner,

toimitusjohtaja, insinööri V.M.J. Viljanen,

Kauppa- ja teollisuusministerin edustajana teollisuusneuvos Ilmari Killinen,

Sosialiministeriön edustajana ministeriön kansliapäällikkö, esittelijäneuvos Niilo A. Mannio,

Yleisesikunnan päällikkö, Kurt Martti Wallenius,

Puolustusministeriön keskusosaston päällikkö eversti Oiva Olenius,

Maataloushallituksen ylijohtaja fil.tri. Juho Emil Sunila,

Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtaja, lakit.kand. Risto Ryti

Henkilöjäsenten lisäksi taloudellisen puolustusneuvoston ylimääräisinä jäseniniä olivat
ulkoasiainministeriön, sisäasiainministeriön, valtiovarainministeriön ja maatalousministeriön edustajat, puolustusministeriön sota-asiainosaston, teknillisen osaston, taisteluvälineosaston, intendenttiosaston, lääkintäosaston ja meriosaston päälliköt, meripuolustuksen päällikkö, ilmavoimien komentaja sekä rautatiehallituksen, lääkintähallituksen, posti- ja lennätinhallituksen ja tie- ja vesirakennushallituksen pääjohtajat.

Plus vielä edustajat seuraavista taloudellisista järjstöistä:

Suomen teollisuusliitto,

Suomen puunjalostusteollisuuden keskusliitto,

Keskuskauppakamari,

Suomen pankkiyhdistys,

Suomen metalliteollisuusyhdistys,

Suomen tukkukauppiaiden liitto,

Suomen osuuskauppojen keskuskunta,

Kulutusosuuskuntien keskusliitto,

Maataloustuottajien keskusliitto