Ajoneuvot sotilastarkoituksiin 1939

Syyskuun 9. päivänä 1939 annettiin uudet puolustusministeriön määräykset moottoriajoneuvojen luovuttamisesta puolustusvoimien käytettäväksi sota-aikana. Ajoneuvot tarvittiin siviilimaailmasta, aivan samalla tavalla kuin sotilaatkin.

Puolustusministeri Juho Niukkasen allekirjoittamana ja sotatalouspäällikkö Leonard Grandellin allekirjoittama määräys selvitti perusteet siihen, miten homma hoituisi, jos sota syttyisi. Näillä määräyksillä korvattiin vanhat, jotka olivat vuodelta 1934. Merkittävää roolia pelasivat moottoriajoneuvojen katsastusmiehet, jotka määrittelivät oliko moottoriajoneuvo "sotilastarkoituksiin kelpoinen" vai kuuluiko se "moottoriajoneuvoreserviin".

Nämä piti merkitä katsastuskirjaan ja merkinnät tuli myös rekistereihin. Lisäksi rekisteriotteeseen piti liittää asianmukaiset ohjeet.

Sotilaspiireiltä tuli tarvittavat ajoneuvomäärät ja -tyypit, joita tarvittiin. Katsastusmiehen piti sijoittaa ajoneuvot näiden määräysten mukaisesti.

Määräyksen kolmas pykälä kokonaisuudessaan:

"Sotilastarkoituksiin kelpoisiksi tai moottoriajoneuvoreserviin merkittyjen moottoriajoneuvojen omistajat tai haltijat ovat velvolliset huolehtimaan siitä, että ajoneuvot sotatilan tultua julistetuksi tuodaan julkipantavissa kuulutuksissa tai henkilökohtaisissa kutsumääräyksissä sekä rekisteriotteen liitteenä olevissa ohjeissa annettuja määräyksiä noudattaen moottoriajoneuvo-ottolautakuntien tarkastettaviksi ja luovutettaviksi puolustusvoimien käyttöön."

Ihan kaikkia ajoneuvoja ei edes haluttu, vaan soveltuvuudet määriteltiin tarkoin. Otetaan vaikka esimerkiksi seitsemänkohtaisesta listasta numero neljä,

"että ajoneuvon koneosien kuluneisuus on arvosteltavissa siksi pieneksi, että todennäköisesti voidaan odottaa ajoneuvolla voitavan ajaa normaalisissa olosuhteissa ja ilman perusteellisia korjauksia vähintään 10.000 km".

Näistä sotilastarkoituksiin kelpoisista ja moottoriajoneuvoreserviin merkityistä moottoriajoneuvoista täytyi pitää totta kai kirjaa. Siihen vastuullisiksi määrättiin katsastusmiehet ja sotilaspiirien esikunnat. Luettelot oli pidettävä "korttijärjestelmän muodossa".

Jos sitten kävisi niin, että sotilastarkoituksiin kelpoisiksi merkittyjen moottoriajoneuvojen määrä ylittäisi sotislapiirin ilmoittamat määrät, oli vanhimpia ajoneuvoja siirrettävä moottoriajoneuvoreserviin. Myös moottoriajoneuvoreservistä voitiin ajoneuvo poistaa, jos sille ei enää nähty mitään käyttöä.

Tässä vaiheessa voi jättää täysin arvailujen varaan, kuinka paljon uudet syyskuun 9. päivänä 1939 annetut määräykset ehtivät vaikuttaa, ennen kuin miehiä ja ajoneuvoja tarvittiin.

Johtolankoja: puolustushallinto 1939-44

Johtolankojen etsiminen on historiantutkimuksen jännittävimpiä asioita, koskaan ei tiedä mitä löytyy ja mistä! No, onneksi näitä etsintöjä pystyy ja täytyykin rajata, tehdä olettamuksia ja arvioida mahdollisuuksia tietojensa perusteella.

Näin ollen tartuin kirjaan Tervasmäki, Vilho: Puolustushallinto sodan ja rauhan aikana 1939-1978. Kyseessä on toinen osa puolustusministeriön historiaan. Ensimmäinen osa arvatenkin käsittelee aikaa itsenäistymisestä talvisodan aattoon. Viittankin hieman tähän jo lukemaani aikaisemmassa postauksessa.

Luin tästä puolustushallinnon historiasta tosin vain toisen maailmansodan ajan. Tavoitteena oli kaivaa esille johtolankoja siitä, millaisessa roolissa puolustusministeriö oli työvoiman sotilaallisen käytön puitteissa. Se seikka sai vahvistuksen, että työvelvollisuuslaki valmisteltiin puolustusministeriössä. Toimeenpano kuitenkin jatkosodan aikana asetettiin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle. Mielestäni tässä on jotain pohtimisen arvoista.

Samalla yritin kaivaa esille mahdollisimman paljon Leonard Grandellista, joka toimi ennen sotaa sotatalouspäällikkönä ja sitten sotataloustarkastajana. Nämä muistiinpanot ovat vielä koostamatta, mutta jotain kyllä löytyi. Grandellin sijoituspaikka oli siis puolustusministeriö. Tekisi mieli kysyä kirjan kirjoittajalta Vilho Tervasmäeltä lisätietoja Grandellista, mutta se on vähän vaikeammin tehty. Tervasmäki kun on jo hetkiä sitten osallistunut viimeisen iltahuutoon.

Muutenkin sotatalous on alkanut kiinnostamaan entistä enemmän. Tähän pitää selvästi perehtyä lisää. Ja erityisesti sotatalouden valmisteluihin, joiden osaksi lasken myös työvelvollisuuslain valmistelun. Tässä mennään myös mukavasti tuntemattomille vesille, joten silmät täytyy pitää auki.

Tuntemattomia kenraaleja

Vuoden 2009 Sotahistoriallisessa aikakauskirjassa on Antti Juutilaisen artikkeli Tuntematon kenraali - Einar Nikolai Mäkisen tie puolustusvoimien kakkospaikalle. Huomasin tämän, kun selailin SSHS:n nettisivuilta Sotahistoriallisten aikakauskirjojen sisällysluetteloita. Samalla muistin, että kyseinen kirja löytyy myös hyllystäni!

Mutta miksi Einar Nikolai Mäkinen kiinnitti huomioni? Liittyykö hänen toimintansa toisen maailmansodan aikana tutkimusintresseihini? Kyllä.

Kenraali Einar Mäkinen nimittäin oli valtakunnan työvoimapäällikkö 2.8.1943-15.6.1944. Toimipaikkana oli Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö. Mitä työvoimapäällikön tehtäviin oikein kuuluikaan, sitä ei Juutilaisen artikkelissa käsitellä. On ehdottomasti otettava selvää tästä työvoimapäälliköstä ja hänen toimistaan.

"Kenraalimajuri Mäkinen kulkulaitosministeriössä.
Helsinki 1943.08.25" SA-Kuva.

Tähän lyhyen postauksen loppuun vielä lainaus Juutilaisen artikkeli alusta (SHaik, 28/2009, 160).

"[...] on unohtumassa tuntemattomuuteen omien alojensa johdossa vaikuttavan elämäntyön tehneitä jääkärikenraaleja: Grandell, Hanell, Lundqvist ja Mäkinen."

Kun oman tutkimuksen kannalta on tutkittava Grandellin, Mäkisen ja Hanellin toimintaa, niin... välillä toivoisi, että edes jonkinlaisia elämäkertoja olisi tehty! Ehkäpä allekirjoittaneen täytyy tulevaisuudessa korjata asia.

Jaa niin, tuon Juutilaisen luoman otsikon Tuntematon kenraali -osan jälkeen voisi tosiaan laittaa niin Grandellin, Hanellin kuin Lundqvistinkin.

Johtolankoja puolustusministeriöstä

Luin tuossa kirjan nimeltä "Talvisodan puolustusministeri kertoo" - eli Juho Niukkasen vastauksen Väinö Tannerin muistelmiin. Lukemisen motiivi minulla oli tietenkin löytää johtolankoja työvelvollisuuslainsäädännön puitteista. Ja löytyihän niitä joitakin, samoin mainintoja ja mielipiteitä linnoittamisesta. Paikoin teksin lukeminen oli viihdyttävää kirjallisen tappelun seuraamista, joskus taas parhain päin selittämistä.

Kirjan lukemisessa täytyi käyttää melkoisia suodattamia: se ei toki ole mikään yllätys muistelmien suhteen. Muistelmien arvo historian tutkimuksessa minulle onkin ehkä jokin muu kuin tarkkojen "faktojen" hakeminen. Kuten yllä sanoin, tavoitteeni oli etsiä johtolankoja ja nähdä jollain tapaa tekstin taakse ja 1930-luvun lopun tunnelmiin.

Ja samalla myös tahdoin ymmärtää lisää puolustusministeriöstä ja tottahan toki Niukkanen puolustusministerinä kirjoitti muistelmiinsa myös puolustusministeriöstä. Viime aikaisiin  lukemisiin lukeutui myös puolustusministeriön historian ensimmäinen osa: "Puolustushallinnon perustamis- ja rakentamisvuodet". Tästä kirjasta sain vahvistuksen sille, että työvelvollisuuslain aikaansaamisessa on aloitteen lähes tulkoon täytynyt tulla sotatalouspäällikkö Leonard Grandellilta.

"Pl.M:n luolia Meilahdessa. Istum.min. Kotilainen ja kenr. Grandell.
Meilahti 1940.03.01" SA-kuva.

Nyt täytyy jälleen jäsentää ajatuksia ja hieman analysoidan muistiinpanoja. Mutta Grandellin hahmo näyttäytyy hetki hetkeltä tärkeämmältä tutkimukseni kannalta. Ei vissiin ole Grandellista kirjoitettu elämäkertaa, eikä edes Niukkasesta? 

Seuraavassa kuitenkin Niukkanen ja Grandell wikipediassa.