Kirja Salpalinjasta

Luin tuossa hetki sitten kirjan nimeltä Hanaa, sanoi Hanell – Jees, betonia, vastasi kapteeni Arimo. Salpalinjan linnoitustyöt Etelä-Savossa. Kirja kiinnosti minua, aikalaisilmaisua käyttäen, sattuneestä syystä.

Kirjoitin siitä myös kirja-arvostelun agricolaan.

"Pajasalmen yli rakennettu ponttoonisilta
Pajasalmi 1941.06.24" SA-kuva.

Muutama asia jäi vaivaamaan: miksi otsikko oli tuo mikä se oli? Ja: miksi kirjasta oli tehty niin vaikean kokoinen?

Yksi hauska sattumakin tuossa lukemisen aikana kävi ilmi. Viime syksynä kävin pitämässä esitelmän Miehikkälän Salpalinja-museolla. Aihe oli jotain sellaista kuin Salpalinja 1941-44 ja miten reagoitiin kesällä -44 alkaneeseen puna-armeijan strategiseen iskuun. Halusin päästä käsiksi esim. siihen, mitä rakennusyksiköt tekivät.

Aikaisemmasta jo tiesin sen, että välirauhan aikaina rakennetun pääpuolustusaseman, nykyisin Salpalinjan, kaikkien töiden johto maaliskuusta 1942 kesään 1944 oli Kunnossapito- ja tarkastustoimiston (KT-toimisto) käsissä. KT-toimistolla oli alaisuudessaan erillisiä linnoitusrakennuskomppanioita, jotka oli kokoonpantu ns. "tärähtäneistä", eli toipilaista.

Päätin siis tarkastella luentoa (ja myös tutkimustani) varten jotain näistä erillisistä linnoitusrakennuskomppanioista ja täysin stetsonin menetelmällä yksiköksi valikoitui 24. Er.LinRK, jonka osalta tutkin käytännössä kaiken löydettävissä olleen arkistomateriaalin kansallisarkistosta. Ja kuinka sattuikaan, tämä komppania oli sellainen joka työskenteli Etelä-Savon alueella ja oli mukana tässä puheena olevassa kirjassa.

Sellaista tällä kertaa.

Linnoittamisen historiasta

"Isosaaren linnoitustyömaalta. Kuvattu todennäköisesti syyskuussa 1942" SA-kuva.

Tämä on sellainen asia jota aina välillä huomaan miettiväni: olisipa hauskaa, jos linnoittamisen historiaa olisi tutkittu enemmän. Linnoittaminen toisen maailmansodan aikana liittyy oleellisesti omaan tutkimustyöhöni, sillä linnoittaminen jos mikä vaati työvoimaa. Tämän hetkisen tietoni ymmärrykseni mukaan talvi- ja jatkosodan aikana puolustusvoimien linnoitustöissä oli yhteensä noin 100 000 työvelvollista. Se on kuitenkin aika hurja määrä.

Linnoittamisen historia voi kuitenkin kiinnostaa myös useammalta kantilta. Yksi on tietenkin sotilaallisesen kokonaisuuteen liittyvä, missä ja miksi linnoitettiin? Tätä keskustelua on toki käyty, mutta mielestäni lähinnä kirjojen sivuilla. Toisenlainen seikka, jonka tiedän ihmisiä kiinnostavan, on linnoittamisrakentamisen tekninen puoli. Siinähän oli kanssa aikamoiset hommat käynnissä siitäkin suunnasta katsottuna!

Minua itseäni kiinnostaisi erityisesti nyt linnoittamisen johtamisen tutkimus. Miten linnoitustöiden johto organisoitiiin, miten organisaatio toimi, jne jne yms? Lisäksi kiinnostaisi tehdä vaikka oma historiansa jostain jatkosodan linnoitusrakennuspataljoonasta. Tai vaikka muutamasta yhdessä. Sellainen avaisi oikeasti uuden näkökulman sotien historiaan.

Reino Arimon Suomen linnoittamisen historia on toki pakko mainita, mutta kaipaisin ehdottomasti tarkempaa tutkimusta. Arimo havittelee kokonaisuutta ja mielestäni tietyillä rajauksilla aiheesta saisi paljon kompaktimmankin tutkimuksen kasaan.

Jokin aika sitten tuli toki uusi kirja Salpalinjasta, jota en ole vielä selannut. Siitä lisää blogissa Salpalinjan salat.

Ehkä tässä on (taas yksi) post-doc aihe?

Linnoitustöiden Johtajan päiväkäsky 4/44

Seuraavassa kenraaliluutnantti Edvard Hanellin päiväkäsky tasan 70 vuoden takaa. Välirauhansopimus oli juuri allekirjoitettu ja oheisesta käskystä voi aistia jotain aikansa tunnelmista. Kannattaa miettiä!

Linnoitustöiden johtajan päiväkäsky n:o 4/44
21.9.1944

”Jännityksellä odotettu välirauha on nyt tosiasia. Se on ankarampi kuin koskaan saatoimme kuvitella, sen seurauksia emme vielä voi nähdä.

Linnoitajat! Paljon on Teiltä vaadittu, paljon rakkaudella ja innolla suoritettua työtä on ainakin näennäisesti mennyt hukkaan.

Mutta me emme saa lannistua. Ennenkin on tässä maassa eletty kovia aikoja. Joskus historian mylly jauhaa hitaasti, joskus sellaisella kiireellä, että meidän on vaikea seurata tapahtumien kulkua.

Keskinäinen luottamus ja avuliaisuus sekä usko tulevaisuuteen on johdattava meidät tämänkin koettelemuksien ajanjakson läpi. 

Linnoitustöiden johtaja kenraaliluutnantti E. Hanell”

Linnoittajille tänä päivänä 1944

 Oheisena Linnoitustöiden johtajan puhelinsanoma kaikille linnoitajille, joka annettiin tänään 70 vuotta sitten. Tämä on mielestäni mielenkiintoinen teksti. Millaista kuvaa kenraaliluutnantti Hanell maalaa kyseisestä historiallisesta nykyhetkestä suhteessa menneeseen ja tulevaan?

Kenraali Hanell. SA-kuva.

”Puh.sanoma piireille, Os.4:lle, erillisille muodostelmille ja laitoksille. Luettava linnoittajille ja linn.lotille.

Linnoittajat!

Meidän on ollut pakko koko nykyisen maailmansodan ajan taistella elämämme puolesta Tämä taistelu on vaatinut raskaita uhreja, mutta olemme kuitenkin toistaiseksi kyenneet selviytymään vaaroista paremmin kuin muut vastaavassa asemassa olevat kansat. Nyt on kansamme pyrkimässä rauhaan suursodan ykä ankarammiksi kiihtyvien taisteluiden keskeltä. Ratkaisevalle rauhantielle lähteminen ei kuitenkaan merkitse vaarojen ja vaikeuksien kertakaikkista voittamista. Jokainen päivä voi tuoda tullessaan arvaamattomia, meidän tahdostamme riippumattomia muutoksia. Tämä vaikuttaa myös meidän toimintaamme linnoittajina. Nyt ei voida laatia pitkälle etukäteen ulottuvia suunnitelma. Muutoksia työohjelmaamme täytyy pakostakin usein tehdä. Juuri sellainen tilanne kysyy johtajilta ja joukoilta kaikkia sotilaallisia hyveitä, ennen kaikkea palvelusalttiutta sekä sielullista ja ruumiillista kestävyyttä.

Olemme kulkeneet yhdessä raskaan sotataipaleen. Sen päätekohta jo häämöittää. Niin nyt, kuin taistelujenkin kestäessä on kansamme kohtalo niiden miesten varassa, joille velvollisuudentunto riittää kannustimeksi vaikeiden ja raskaiden tehtävien suorittamiseksi. Siitä, kuinka selviydymme juuri tämän ratkaisevan ajankohdan vaikeuksista, riippuu mitä suuremmassa määrässä kansamme tulevaisuus.

9.9.1944.

E. H A N E L L”

15.6.1944

15.6.1944

Linnoitusosaston puhelinsanoma KT-toimistolle

”Järjestäkää KT-tston muutto ennakolta määrättyyn paikkaan. …

Lähtö tapahtuu Starckin tekemän suunnitelman mukaan 16.6.44 klo 14.00 niin, että allekirjoittanut, Starck, Lavisto, Söderlund, Toimela, Nurminen, Kivisalo, Mäkinen, Kaulio, Sarparanta, Hanna ja Eronen seuraavat mukana. Loput jäävät jälkiselvittelyä tekemään. Tilatkaa auto suunnitelman mukaisesti ja sopikaa yksityiskohdista luutn. Euramaan kanssa. Saavun ensi yönä sinne autolla.

Insinöörimajuri V. Kärkkäinen”

Välirauhan aikaisten linnoitustöiden jäätyä kesken jatkosodan alkaessa, perustetiin vuoden 1942 alkupuolella Kunnossapito- ja tarkastustoimisto (KT-toimisto) hoitamaan linnoitteita. KT-toimiston johtajaksi tuli insinöörimajuri V. Kärkkäinen. Toimisto sijaitsi Myllykoskella.

Lokakuussa 1943 KT-toimisto kuitenkin siirrettiin Viipuriin. Syitä arvailtiin ja yhdeksi syyksi on esitetty toimiston liiallinen alkoholin kulutus. Matkaeväänä junamatkalla Myllykoski-Viipuri oli koko toimistolla isoisäni Veikko Mäkisen mukaan Alkosta hankittua matkaevästä.

KT-toimisto siis piti yllä toimintaansa Viipurissa, josta sitten seurasi lähtö. Evakuointikäskyn aikana Neuvostoliiton strateginen hyökkäys oli ollut käynnissä jo yli viikon.

15.6.1944 annettiin myös käsky töiden käynnistämisestä vanhalla pääpuolustuslinjalla, Salpalinjalla. KT-toimiston nimi muutettiin Os.4/Kärkkäiseksi ja ensimmäiset työt käynnistettiin Luumäen tasalla. Työvoimaksi määrättiin kaksi linnoitusrakennuspataljoonaa ja yksi erillinen linnoitusrakennuskomppania. Lisäksi mukaan laskettiin yhdeksän II luokan nostomiehistä perustettavaa työkomppaniaa, joita siis tuossa vaiheessa ei vielä ollut olemassakaan.

Vain neljä päivää KT-toimiston pääosien poistumisen jälkeen Viipuri menetettiin.

"Työmaa O/Y Kuitu"?

Tässä on tullut viime postauksien ajan pohdiskeltua urakoitsijoiden käyttöä jatkosodan linnoitustöissä. Ajatuksia olen lähtenyt kehittelemään muutaman lähteen kautta ja niitä tulkiten. Olen poiminut johtolankoja ja yhdistänyt asioita pääni sisällä ja tekstin muodossa. Sitä on historiantutkiminen! Kovin vakuuttavia päätelmiä ei tosin muutaman dokumentin pohjalta kannata tehdä, mutta tässä blogissa - miksipä ei. Mielestäni on hauskaa tuoda esille omia ajatusprosesseja, olkoon se sitten vaikka avoimuutta. Ja ehkä joku huomaa niistä jotain, mitä minä en. Saa kertoa.

No niin, tällä kertaa selatessani muistiinpanoja, osui silmiini Linnoitusosaston Lin.1 päällikön majuri Oskari Meriluodon kirje Kotijoukkojen Esikuntaan. Asiana oli Päämajan linnoitusosaston "alaisten tai perustamien linnoitusrakennusmuodostelmien vahvuus". Seuraavassa Meriluodon ilmoittamat luvut:

• Päällystöä 618
• Alipäällystöä 1 431
• Miehistöä 17 197
• Naisia 1 803
• Yhteensä 21 049 

"Edellämainittuun lukuun eivät sisälly työvoiman täydennyspaikoissa olevat työvelvolliset, eikä myöskään Työmaa O/Y Kuidussa oleva henkilöstö."

Mikä oli Työmaa O/Y Kuitu ja missä? Kuulostaisiko tämä joltain yksityiseltä urakoitsijalta? Vai miksi kyseessä ollutta henkilöstöä ei ollut laskettu mukaan? Syy voi olla toki niinkin yksinkertainen, ettei työmaalta ollut lähetetty määrävahvuuksia.

Wikipedia kertoo, että Kuitu Oy sijaitsi talvisodan jälkeen luovutetulla alueella, ja että yhtiö olisi talvisodan aikana valmistanut mm. polttopulloja. Ehkä "Työmaa O/Y Kuitu" tarkoitti vain kyseisen firman kunnostamista tai jälleenrakentamista.

Lin.1 päällikkö majuri O. Meriluoto Kotijoukkojen esikunnalle, 2.12.1941,
15481/Lin.1/1h sal./12/SK2482, Kansallisarkisto.

Tämä nyt jää jälleen osastoon "selvitettävä" - siinä osastossa muuten on aika paljon asioita!

Lähteet:
Lin.1 päällikkö majuri O. Meriluoto Kotijoukkojen esikunnalle, 2.12.1941, 15481/Lin.1/1h sal./12/SK2482, Kansallisarkisto.

Historiallista spekulointia

"Lujasti siinä saa huiskia jos mieli saada urakan valmiiksi. Ja sen jälkeen odottavat taas uudet työt."
Summa 1943.03.13, SA-Kuva.

Viimeksi pohdiskelin urakoitsijoiden käyttöä linnoitustöissä ja sitä, oliko urakoitsijoita töissä jatkosodan sytyttyä. Sen sijaan se on selvä, että välirauhan Salpalinjatyömailla urakoitsijoita oli. Linnoitustoimistossa oli myös oma toimistonsa urakkatöille.

Mutta oliko urakoitsijoita linnoitustöissä jatkosodassa? No, en edelleenkään osaa kunnollista vastausta antaa, mutta seuraavassa yhteen (tai ehkä kahteen) dokumenttiin perustuvaa historiallista spekulointia.

10.4.1942 Linnoitusosaston päällikön eversti Otto Bonsdorffin allekirjoittama vastauskirje lähetettiin Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle. Kirjeestä käy ilmi, että Helsingin kaupungin työvoimalautakunta oli tehnyt aloitteen linnoitustyömaiden muuttamisesta urakkatyömaiksi. Työvelvollisten palkanmaksu perustui tuntipalkkoihin, ehkä aloite liittyi palkkakysymyksiin? No, työvoimakysymyksiin joka tapauksessa.

Bonsdorffin mukaan linnoitustyömailla käytettiin urakkatöitä niin paljon, kuin mahdollista.

"Työn laatu ja sodan aiheuttamat poikkeukselliset olosuhteet asettavat tässä suhteessa kuitenkin omat rajoituksensa."

Seuraavaksi Bonsdorff siirtyi käsittelemään yksityisiä urakoitsijoita ja tämä olikin mielenkiintoista! Bonsdorffia lainaten:

"Yksityisiä urakoitsijoita ei voida käyttää nykyisissä olosuhteissa sotatoimialueella olevilla työmailla. Urakoitsijoiden toiminnan edellytyksenä olevan kantahenkilökunnan irroittaminen muista tehtävistä tuottaisi myös vaikeuksia. Kokonaisuutta ajatellen ei ehdotetusta järjestelystä voisi koitua tällä hetkellä helpoitusta työvoimatilanteeseen. Mikäli olosuhteet sen sallivat, tullaan töitä antamaan myös yksityisten urakoitsijoiden suoritettavaksi."

Nyt olisi tietysti hauska lukea ehdotus kokonaisuudessaan. Se pitäisi etsiä aloitteen tehneen työvoimalautakunnan arkistosta, sillä kirje palautettiin Bonsdorffin vastauksen mukana. Olisi myös erittäin kiinnostavaa keksiä, millaiset ne olosuhteet olivat, jotka eivät sallineet yksityisten urakoitsijoiden käyttöä?

Nyt näiden kahden yksittäisen dokumentin kautta voi päätellä, että ainakaan keväällä -42 yksityisiä urakoitsijoita ei sotatoimialueella käytetty, ja että keväällä -44 urakoitsijoita kokeiltiin. Tästähän voisi myös päätellä, että urakoitsijoita ei käytetty jatkosodan alussakaan. Tälle päätelmälle pitää kuitenkin hankkia vielä todistusaineistoa ja kunnollista perustelua. Siihen asti näillä spekulaatioilla!

Lähteet:

Linnoitusosaston päällikön eversti O. Bonsdorffin kirje Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle, 10.4.1942, 11144/Lin.3/2/SK1986, Kansallisarkisto.

Linnoitusasiaintoimikunnan kokouksen pöytäkirja, 12.4.1944, 19251/Lin.1/Tmk/10/T12544, Kansallisarkisto.

Linnoitustöiden urakoitsijoista

Urakoitsijoiden käyttö linnoitustöissä kiinnostaa minua kovasti, tutkimuksellisesti ja muuten vain. Välirauhan aikana, kun Salpalinjaa rakennettiin, oli töissä useita urakoitsijoita. Tästä aiheesta olen tänne aiemmin kirjoittanut. Linnoitustoimisto myös tiedusteli urakoitsijoilta näiden halukkuutta työskennellä myös mahdollisen sodan aikana. Linnoitustoimiston rakennusosaston päällikkö insinööri H.A. Relander saattoikin 12.6.-41 ilmoittaa, että sodan aikana linnoitustöitä olivat halukkaita tekemään seuraavat urakoitsijat:

•   Oy. Rakennustoimi
•   Ins. A. Kiikka
•  Kreuger & Toll Oy
•  Otto Vuorio
•  Oy. Constructor
•  Oy. Tektor Ab
• Yhtymä R. Sopanen, V. Heino ja V. Lindroth
•   Ääri Oy. ^[1] 
  

-          Siitä en ole ottanut selvää, että olivatko urakoitsijat linnoitustöissä sodan aikana? Tämä vaatii selvittämistä.

On hyvin mahdollista, että heti jatkosodan alettua urakoitsijoita ei välttämättä sellaisenaan käytetty, tai jos käytettiin, hommat eivät ehkä toimineet. Voi myös olla, että tätä urakoitsijavaihtoehtoa ryhdyttiin kokeilemaan vasta vuonna -44!  Perustan tämän siihen, että 12.4.1944 pidetyn linnoitusasiaintoimikunnan kokouksessa kenraali E. Hanell pöytäkirjan mukaan totesi, ettei urakoitsijoiden käytöstä ollut saatu positiivista kokemusta:

”Tuntuu siltä, että he lupaavat enemmän kuin mitä voivat täyttää”[2]

Hanellin kommentti itsessään voisi olla tältäkin päivältä, vai mitä luulette?

Joka tapauksessa urakoitsijoiden käyttö linnoitustöissä kiinnostaa, niin välirauhan linnoitustöissä kuin jatkosodan aikana. Jäin miettimään seuraavalaista mahdollista historiaa. Vielä keväällä -41 linnoitusrakennusjoukkojen liikekannallepanon jälkeiset tehtävät olisivat olleet taaempien asemien parissa ja jopa niiden takana. Vaikuttaa mahdolliselta, että juuri tällaisia tehtäviä varten urakoitsijoilta tiedusteltiin halukkuutta toimia SA linnoitustöissä.

Tähän suhteutettuna tapahtuneet odotushorisontin ja toimintakentän muutokset hyökkäyssodassa voisi selittää sitä, jos urakoitsijoita ei otettukaan käyttöön heti. Tai sitten otettiin, mutta en ole siitä vielä tietoinen! Aihe vaatii tutkimusta ja tutkimusta varten on hyvä luoda ajatusmalleja tai teorioita mahdollisista historioista. Pitää olla pohjaa, jolta lähteä työtä tekemään. Mitä vahvempaa ja perustellumpaa, sen parempi, mutta ei mitään sellaista, jota ei ole valmis hylkäämään paremman tiedon valossa!

"Sepelisiiloja."
Huuhanmäki, Karjalan Kannas 1944.03.16. SA-kuva.

Kuvassa Pyramid –nimisen urakoitsijan auto. Sitä en sitten tiedä, että oliko se firman vai ”firman” käytössä! Kuvan vinkkaamisesta lähtee kiitos Armi Oinoselle Miehikkälään!

---

[1] Rakennusosaston päällikön insinööri H.A. Relanderin kirje Yleiselle osastolle, 12.6.1941, 346/Lkp./1c/sal/8/T12525, Kansallisarkisto.

[2] Linnoitusasiaintoimikunnan kokouksen pöytäkirja, 12.4.1944, 19251/Lin.1/Tmk/10/T12544, Kansallisarkisto.

Kortisto linnoittajista

Kirjoitin eilen tänne työvelvollisuuskortistosta ja siitä, kuinka olisi hienoa, jos sen saisi sähköiseen muotoon. Hetki sitten tuli yhtä äkkiä muistiini toinenkin erittäin kiinnostava kortisto, nimittäin Päämajan linnoitusosaston henkilökortisto.

Sehän ei olekaan mikään ihan pieni kortisto, Tulonumero 13381-13382. Katso vaikka tuosta listasta itse! Yli 150 mappia kuponkeja. Samaa kokoluokkaa kuin työvelvollisuuskortiston kortit, eli niitä menee kansioon neljä pinoa.

Gradua tehdessäni kävin tarkisamassa Ukkini tiedot kyseisestä linnoitusosaston henkilökortistosta. Muistiinpanoni olivat seuraavanlaiset:

T 13382/81

Päämajan linnoitusosasto/ Henkilökortisto Mäkinen – Mäntymäki

Mäkinen Veikko Valdemar / 65317

sot. arvo: sot. virk. luutn Y3

Varusmies, reserviläinen, nostomies tai työvelvollinen: reservil.

otettu palv. 9.1.41.

työmaatod. No: 37935/189

erosi: 30.11.44, syy: kotiutettu

Tekisi mieleni ehdottaa, että tässä olisi vielä parempi hanke, kuin edellisessä mainitsemani: nimittäin sähköiseksi sekä kotijoukkojen esikunnan työvelovollisuukortisto että linnoitusosaston henkilökortisto! Siitä olisi iloa ja hyötyä varmasti monelle.