Rakentajat linnoitustyömailla

Yksi asia, joka on tässä päätäni vaivannut viime aikoina liittyy linnoitusten ja linnoittamisten historiaan. Lukulistalla on mm. ollut "Forts & Fortifications  of Europe 1815-1945"" (Kaufmann & Kaufmann).

Nimittäin työvoima ei juuri koskaan saa mainintaa. Ketkä rakensivat linnoituksia?

Kovin usein todetaan, että tämä ja tämä linnoitus rakennettiin sinä ja sinä vuonna. Maininta saattaa löytyä siitä, mikä organisaatio työstä oli vastuussa.

wikimedia commons

Toinen vaihtoehto on, että linnoitteiden suunnittelija oli hän sitten insinööri, kenraali tai marsalkka saa rakentamisen omiin nimiinsä.

Kuten tässä lainauksessa Jussi Lappalaisen kirjasta Aseet ja taistelut:

”Piirityksessä Vauban omaksui hollantilaiselta koulukunnalta mutkittelevat lähestymishaudat, rakensi niiden väliin yhdyshaudat ja päähän valleilla suojatut patterit.”

(ks Vauban wikipediassa)

Mainitsemani "Forts & Fortifications of Europe 1815-1945" on oikeastaan kaksiosainen kirja, jossa toinen käsittelee aihetta alaotsikolla The Neutral States ja toinen The Central States. Näistä ensimmäisenä osui käteeni Neutral States.

Ensimmäinen maininta työvoimasta liittyi siihen, kun jokin Alankomaiden tai Belgian linnoite ei valmistunut ajallaan - kun ammattitaitoisesta työvoimasta oli puute!

”Kuka rakensi seitsenporttisen Teeban?” kysyi jo Brechtin ”lukeva työläinenkin”. Lähteissä ei mainita sanallakaan näitä nimettömiä muurareita, mutta kysymys on pysynyt aivan yhtä tärkeänä.[1]

---

[1] Ginzburg, Carlo: Juusto ja madot. 1500-luvun myllärin maailmankuva. Gaudeamus, Helsinki 2007, 25.

35. tutkimuskuukausi

"Työkuvia pioneereista ja työvelvollisista." 15.8.1941. SA-Kuva.

Kiitos Kulttuurirahaston, olen saanut tehdä täyspäiväistä tutkimusta nyt kolme vuotta. Ilman rahoitusta olisi tämänkin tutkimuksen tekeminen huomattavasti haastavampaa ja hitaampaa. Aikaa vievin osuus on arkistomateriaalin pöllyttäminen analysoitavaksi. Se puolestaan on ensimmäisestä osastaan sidottu arkistojen aukioloihin, jotka ovat supistuneet käytännössä koko ajan.

Työ on edennyt hyvin ja suunnitelman mukaisesti. Jäljellä on vielä viimeinen kokonaisuus: jatkosodan aikaisen työvoiman sotilaallisen käytön mikrohistoriallinen tarkastelu. Vastaa omalta osaltaan tiukasti pääkysymykseeni miten työvoimaa käytettiin sotilaallisiin tarkoituksiin?

Kaatuneiden muistosäätiöltä sain pienen avustuksen, jonka avulla voin jatkaa työtä siihen asti, kunnes seuraavat rahoituspäätökset tulevat, suuri kiitos siitä! Niitä hakemuksiahan on nyt sisällä neljä, vai peräti viisi. Thumbs ups, niin sanotusti.

Vuoden rahoitus ja vuoden työ, sitten väitöskirja valmistuu ensi vuoden toisella neljänneksellä!

Ensi viikolla takaisin arkistoon!

Asevelvollinen työvoima jatkosodan aikana

Mitä tarkoitti jatkosodan aikainen ly-määräys? Entä tyl?

Tässä on kyse sodan aikaisesta asevelvollisesta työvoimasta, joka jatkosodan ajalta voidaan jakaa useampaan kategoriaan.

Helmikuussa 1944 yleisesikunnan päällikkö kenraali Heinrichs allekirjoitti ohjeet koskien sodanaikaista miestyövoimaa. Tämän esityksen mukaan asevelvollinen työvoima voi olla:

1) asepalveluksessa
2) ikänsä perusteella asepalvelukseen kutsumatonta
3) sairauden tms perusteella asepalveluksesta vapautettua
4) asepalveluksesta kotiutettua
5) asepalveluksesta asetuksen perusteella vapautettua
6) joko toistaiseksi tai määräajaksi lomautettua.

Asetuksen perusteella vapauteut saivat vapautusmääräyksen. Tämä perustui asetusteksteihin ja koski tiettyjä virkamiehiä ja eräitä muita. Nämä virat ja toimet oli määritelty  9.5.1941 annetussa asetuksessa. Tämä oli tietynlainen automaatio.

Mutta nyt päästään mielenkiintoiseen kohtaan, nimittäin lykkäysmääräykseen, joka lyhenteenä kulki ly-määräyksenä.

Heinrichsin käskyssä asia määriteltiin seuraavalla tavalla:

”Lykkäysmääräys annetaan talouselämän palvelukseen, nimeltä mainittuun yritykseen ja määrättyyn erikoistehtävään tulevalle asevelvolliselle. Lykkäysmääräys annetaan joko toistaiseksi tai määräajaksi.”

”Lykkäysmääräys on voimassa vain siinä paikassa ja tehtävässä, johon asianomainen on lykkäysmääräyksen saanut. Hänen siitä poistuttuaan on hänet rinnastettava muihin asevelvollisiin.”

Tyl, eli työlomatodistus puolestaan annettiin myös "hallinnolliseen toimeen tai talouselämän palvelukseen, nimeltä mainittuun yritykseen ja määrättyyn erikoistehtävään yhtä kuukautta pitemmäksi ajaksi tulevalle asevelvolliselle". Eroa edelliseen ei ole paljon, mutta tämä oli hieman kevyempi ratkaisu.

Useimmat (eivät silti kaikki) ly-miehet olivat sotatarviketeollisuuden palveluksessa. Esim. loppuvuodesta 1941 ly-määräyksellä työskenteli sotateollisuudessa reilut 11 000 asevelvollista. Sekä tyl- että ly-miehiä tavattiin myös linnoitustöissä ja mitä erilaisemmissa tehtävissä. Aikalaiset toimijat hieman valittivat, että lykkäys- ja lomahakemusten käsittelyyn meni huomattava määrä aikaa...

Kuukauden ja sen alle menneet työlomat myönnettiin harkittaessa pelkällä lomatodistuksella.

"Teollisuus toiminnassa kotirintamalla (Lokomo Tampere)
Tampere 1941.07.28" SA-Kuva.

Mistä sotatalouden mallia vuonna 1925?

Vuonna 1924 asetettiin Kaarlo Castrénin johdolla sotatalouskomitea selvittämään sitä, miten sotatalous tulisi Suomessa järjestää.

Olen kyseisen komitean osalta tutkinut erityisesti sen tuottamaa kuudetta mietintöä "Työmarkkinoista sodan aikana". Tämä 29 sivuinen salainen mietintö valmistui toukokuussa 1925. Maailmansodasta ei vielä ollut pitkääkään aikaa ja sen sodan kokemuksista lähdettiin liikkeelle käytännössä jokaisessa asiassa - siis tässä mietinnössä.

Suomella oli joitain omia kokemuksia, joista saattoi olla iloa. Suuriruhtinaskunta oli saanut osansa sotaa tukevan teollisuuden tilauksista ja myös omia kokemuksia elintarvikepulasta. Varsinaiset sotatoimet rajoittuivat sisällissotaan. Mutta kokemuksista lähdettiin liikkeelle. Ja jos ei ollut omia kokemuksia, pyrittiin ottamaan oppia toisten kokemuksista. Tässä työmarkkinamietinnössä oli viisi valtiota, joihin Castrénin komitea kiinnitti huomionsa: Saksa, Englanti, Ranska, Italia ja Ruotsi.

Tämä on mielestäni varsin kiinnostava yhdistelmä, jossa on mukana voittajat ja häviäjät sekä sodassa sivussa pysynyt läntinen naapuri. Mietinnön tekstin sävy on melko neutraali, eikä siinä suoraan eritellä eri ratkaisujen paremmuutta. Pikemmin asioita perustellaan sillä, että jokaisessa em. maassa tehtiin samankaltaisia ratkaisuja, esimerkiksi sotateollisuuden työvoiman paikallaan pysyttämiseksi tai jonkinlaisen työvelvollisuuden tai vastaavaan aikaasaamiseksi.

No, tämä vuosien 1924-1925 sotatalousasioista!

Kaarlo Castrénin arkisto, #sotatalouskomitea @Kansallisarkist kaikki mietinnöt, joita ei meinannut mistään löytyä! pic.twitter.com/cQ2DBdzL2j

— Otto Aura (@auraotto) July 31, 2015

Työvoimaa Salpalinjalla

Olen tässä viime aikoina muun muassa tutkinut työvoimaa Salpalinjan rakennustyömailla, eli välirauhan aikaisissa linnoitustöissä. Silloinhan ei mistään Salpalinjasta nimenä tiedetty mitään, vaan puhuttiin esimerkiksi Moskovan rauhan pääpuolustusasemasta. Mutta sillä nyt ei ole varsinaista merkitystä työvoiman suhteen.

Kirjoitin näistä vahvuuksista jo aikaisemmin tänne!

Nyt tuli arkistosta vastaan linnoitustoimiston suunnitelma työvoiman vaihtelusta 1940-1941. Tästä kuva tuossa alla.

Loka-marraskuussa olisi työmaat olleet vahvimmillaan noin 18 000. Arvio meni ns. metsään. Syyskuun lopulla vahvuus oli jo noin 23 000 ja vuodenvaihteessa noin 28 000. Pieni notkahdus tammikuussa taisi vahvuuksissa käydä (tai sitten syy oli puutteellisissa ilmoituksissa), mutta kevään vahvuus pyöri noin 28 000 luokassa.

Esimerkiksi Arimon Linnoittamisen historiassa on käppyrä, jossa maaliskuun kohdalla vahvuus on noin 35 000, joka luku summautuu "omista työläisistä" ja urakoitsijoista. Tässä käyrässä omien työläisten vahvuus menee samoja linjoja, joita itsekin olen löytänyt. Hyvä kysymys siis suhteessa arkistosta löytyneisiin vahvuuslukuihin on: ketkä kaikki summaan on sisällytetty?

Keskinäinen kurinpito

Parhaillaan on tutkimuksen kohteena "Päämajan Pioneerikomentajan linnoitusosaston alaiset linnoitus- ja muut rakennusteknilliset työt itä-Suomessa 1939-1940".

Ihan mielenkiintoinen asiakirja ja myös tutkimuksellisesti kiinnostava. Sanavalinnoista kyllä huomaa tiettyjä painotuksia ja paremmin päin selittelyjä ynnä muita, mutta nehän kuuluvat asiaan. Tämä "taistelukertomus" tai ehkä paremmin historiikki, on Päämajan pioneerikomentajan linnoitustosaston rakennustoimiston päällikön, professori Arvo Lönnrothin, käsialaa. Ainakin pääpiirteiltään ja suurimmilta osin.

Tästä voisi kirjoittaa useammankin stoorin tänne, ja ehkäpä vielä kirjoitankin, mutta nyt tyydyn vain lataamaan allaolevan kuvan historiikin sivulta 28.

Tällainen "epäluotettava aines" on jännä osa sodan aikaisen työvoiman käytön problematiikkaa. Viimeinen virke tuosta on sitävastoin aika mielenkiintoinen! Vai mitäpä mieltä olette?

17. tutkimuskuukausi

Heinäkuun kutsuminen tutkimuskuukaudeksi on kyllä lievää liioittelua. Se nimittäin meni valtaosin lapsenvahtihommissa, sillä lapset olivat vielä heinäkuun kesälomalla päiväkodista ja vaimoni loma puolestaan loppui jo juhannukseen. Kutsutaanko sitä nyt sitten kesälomaksi vai miksi...

No jotain kuitenkin sain tutkimuksenkin kannalta tehtyä, nimittäin sellaista jota on helppo tehdä kaikkialla. Luin tutkimuskirjallisuutta!

Kaksi ansaitsee erityisesti maininnan.

Koistinen, Paul A.C.: Planning war, pursuing peace. The political economy of American warfare, 1920-1939. Series: Modern War Studies. University Press of Kansas, Kansas 1998.

Idea tulee selville otsikosta. Erittäin hyödyllinen ja mielenkiintoinen tutkimus. Valitettavasti työvoiman suunnittelua ei analysoitu, mutta sentään mainittiin. Hauskaa sinänsä, mikäli hauska nyt jälleen on oikea termi, oli huomata, että monet sotaan varautumisen ongelmat olivat hyvin samanlaisia niin USA:ssa kuin Suomessa. Tietysti kokoluokka oli aivan erilainen.

Månsson, Olle: Industriell beredskap. Om ekonomisk försvarsplanering inför andra världskriget. LiberFörlag, Stockholm 1976.

Puolestaan käsiteltiin nimensä mukaisesti Ruotsia ja erityisesti teollisuuden sotavalmiutta. Työvoimasta mainittiin tasan se, että tutkimuksen keskiössä olleen Rikskommission för ekonomisk försvarsberedskap'in aloitteesta omanlaisensa versio työvelvollisuudesta. Månsson kirjoitti:

”Kommissionen förberedde arbetskraftsresurserna fördelning och utnyttjande. Ett resultat av dess verksamhet var förslaget till allmän tjänsteplikt, dvs en tvångarbetslag som gav staten rätt att disponera över arbetsföra medborgare mellan 15 och 70 år.”

Tuosta Ruotsin allmän tjänstepliktistä pitää saada lisää selkoa, jos joku törmää jossain mainintoihin, saa kertoa!

Nyt elokuulta odotan paluuta arkeen ja siihen, että pääsee myös kirjoittamaan. Kesän aikana olen kokenut turhautumisen hetkiä siitä syystä, että on tuntunut ettei mitään saa aikaan. Tajuttuani turhautumiseni, ärsyynnyin siitä - sillä koko ajanhan sain aikaiseksi lukemalla tutkimuskirjallisuutta!

Ai niin, päätin myös lukaista yhden sotakirjan, nimittäin Esa Anttalan kirjan Aavepartio. Mistähän se edes oli hyllyyni joutunut? Omistuskirjoitus vuodelta 1971 kertoo, että kyseinen kirja kuuluu oikeasti isälleni. Kaukopartioista kertonut kirja ei ollut mikään perinteinen sankaritarina.