Vuosia takaperin ostin paikallisen citymarketin alennushyllystä Hugh Ambrosen The Pacificin, joka kannen mukaan on samannimisen HBO:n sarjan virallinen kirjaversio. Ennen ostamista olin katsonut "Tyynenmeren taistelutoverit" televisiosta. Kaupassa nopeasti silmäilin lehtiä ja totesin, että jonkinlainen viiteapparaatti oli liitetty mukaan.
Yksi historian tutkimuksen luonteeseen kuuluva seikka on se, että mitä enemmän lukee, sitä enemmän tietää luettavaa vielä olevan. Hetki sitten luin erittäin mielenkiintoisen tutkimuksen, Paul Kennedyn The Engineers of Victory, jonka luettuani teki mieli lukea Tyynenmeren sotanäyttämöstä. Sitten muistin hyllystä löytyvän kirjan olemassaolon.
Ja kyllähän sen luki, kun tiedosti lukevansa hyvin popularisoitua tv-sarjan virallista kirjaa, joka kuitenkin perustuu selvästi vankkaan tutkimustyöhön. Vaihteeksi ihan hauska yhdistelmä itseasiassa. Hieman samankaltainen kuin Peter Englundin Sodan kauneus ja kauheus, nimittäin tässäkin seurataan sotaa läpi tiettyjen henkilöiden kautta. Positiivista oli se, että kirjan ja tv-sarjan hahmot eivät olleet yksi yhteen esillä kirjassa.
Rakenteeltaan The Pacific muodostui monen monesta lyhyestä pätkästä, joissa päähenkilöiden kautta kuljetettiin tarinaa eteenpäin. Sehän on sitten makuasia pitääkö lyhyistä pätkistä vai toivoisiko pidempiä ja perusteellisempia lukuja. Loppua kohden kyllä tuli sellainen tunne, että hieman lyhyemmäksi olisi varmasti kirjan saanut sisällön juurikaan kärsimättä. Nythän tuo laajuus oli vajaa 600 sivua (ja pokkarina ja vähän liian pienellä kirjaisinkoolla).
Erityisen kiinnostaviakin kohtia löytyi. Näistä mainitsen lyhyesti kaksi erilaista, nimittäin sodan psykologisen kestämiskyvyn huomioon ottamisen. Ei ole pelkkää sankaritarinaa vaan myös merijalkaväen taistelijat saattoivat "tärähtää". Toisena (tai ehkä järjestyksessä ensimmäisenä) oli maininnat US Navy SeaBees yksiköistä.
Ei siis mennyt luettu aika hukkaan, ehkäpä sen takia, ettei suuria odotuksia ollutkaan.
ps. olikohan tämä allaoleva kuva syy siihen, miksi kirja oli ale-laarissa? ;-)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste SeaBees. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste SeaBees. Näytä kaikki tekstit
torstai 9. huhtikuuta 2015
lauantai 4. huhtikuuta 2015
Liittoutuneiden voiton avaimia
The Engineers of Victory - The problem solvers who turned the tide in the Second World War. Paul Kennedyn erittäin kiinnostsva tutkimus, siitä miten liittoutuneet lopulta voittivat toisen maailmansodan. Hän lähtee liikkeelle realistisesta lähtökohdasta: ei ollut yhtä tekijää, joka sodan lopputuloksen ratkaisi. Vaan oli useita faktoreita, jotka lopulta paransivat mahdollisuuksia.
Varsinainen startti alkaa Casablancasta ja Saksan ehdottoman antautumisen päätöksestä. Keskipisteessä on ongelmanratkaisun historia! Kovin usein sotahistoriassa esitetään ylimmän johdon käsky - ja sitten suorittavan portaan suoritus. Kennedy ottaa tarkasteluun keskitason, jossa suunnittelu ja kehitystyö tehtiin. Pidän tästä näkökulmasta!
Ensimmäisessä käsittelyluvussa kohteena on merikuljetukset Britanniaan ja taistelu Saksan sukellusveneitä vastaan. Miten kuljetukset saataisiin perille ilman järkyttäviä tonnistojen menetyksiä? Tuossa vaiheessa esimerkiksi hävittäjien toimintasäde ei riittänyt kattamaan koko matkaa Amerikasta Brittein saarille.
Kaikkiaan lukuja on viisi, joiden otsikot:
1. How to Get Convoys Safely Across the Atlantic
2. How to Win Command of the Air
3. How to Stop a Blitzkrieg
4. How to Seize an Enemy-Held Shore
5. How to Defeat the "Tyranny of Distance"
Esimerkiksi lukujen 1, 2 ja 4 ongelmanratkaisuja tarvittiin Normandian maihinnousua ajatellen. Laivojen piti päästä Amerikasta Britanniaan, josta suuri maihinnousu suoritettaisiin. Onnistumista ajatellen ehtona piti olla myös ilmanherruus, jotta maihinnousu olisi mahdollinen.
Viitos-luvussa tarkastelussa on Tyynimeri ja sota Japania vastaan. Tässä yhteydessä esittelyyn yhtenä voiton avaimena tulevat merivoimien rakennusyksiköt, joiden nimeksi tuli SeaBees. Nämähän olivat siis jenkkislangilla Construction Battalions, CB, SeaBees.
Tätä kirjaa suosittelen varauksetta kaikille toisen maailmansodan historiasta kiinnostuneille, kunhan sen muistaa lukea niin kuin tutkimuksia kuuluukin - kaikkea ei saa ottaa annettuna.
Varsinainen startti alkaa Casablancasta ja Saksan ehdottoman antautumisen päätöksestä. Keskipisteessä on ongelmanratkaisun historia! Kovin usein sotahistoriassa esitetään ylimmän johdon käsky - ja sitten suorittavan portaan suoritus. Kennedy ottaa tarkasteluun keskitason, jossa suunnittelu ja kehitystyö tehtiin. Pidän tästä näkökulmasta!
Ensimmäisessä käsittelyluvussa kohteena on merikuljetukset Britanniaan ja taistelu Saksan sukellusveneitä vastaan. Miten kuljetukset saataisiin perille ilman järkyttäviä tonnistojen menetyksiä? Tuossa vaiheessa esimerkiksi hävittäjien toimintasäde ei riittänyt kattamaan koko matkaa Amerikasta Brittein saarille.
Kaikkiaan lukuja on viisi, joiden otsikot:
1. How to Get Convoys Safely Across the Atlantic
2. How to Win Command of the Air
3. How to Stop a Blitzkrieg
4. How to Seize an Enemy-Held Shore
5. How to Defeat the "Tyranny of Distance"
Esimerkiksi lukujen 1, 2 ja 4 ongelmanratkaisuja tarvittiin Normandian maihinnousua ajatellen. Laivojen piti päästä Amerikasta Britanniaan, josta suuri maihinnousu suoritettaisiin. Onnistumista ajatellen ehtona piti olla myös ilmanherruus, jotta maihinnousu olisi mahdollinen.
Viitos-luvussa tarkastelussa on Tyynimeri ja sota Japania vastaan. Tässä yhteydessä esittelyyn yhtenä voiton avaimena tulevat merivoimien rakennusyksiköt, joiden nimeksi tuli SeaBees. Nämähän olivat siis jenkkislangilla Construction Battalions, CB, SeaBees.
Tätä kirjaa suosittelen varauksetta kaikille toisen maailmansodan historiasta kiinnostuneille, kunhan sen muistaa lukea niin kuin tutkimuksia kuuluukin - kaikkea ei saa ottaa annettuna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

