sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Säännöstelystä vuonna 1939

Toisen maailmansodan syttymisen jälkeen perustettiin Suomeen kansanhuoltominsteriö, jonka tärkein tehtävä oli niin sanotusti pitää kansa leivässä. Tyhjästä tätä ministeriötä ei nykäisty kasaan, vaan jo 30-luvun alkupuolella oli suunnittelutyö ollut käynnissä taloudellisen puolustusneuvoston toimesta. Tällöin suunniteltiin sekä keskusorganisaatio, että paikalliset osastot.

Kansanhuoltoministeriön mallia oli otettu paljon Ruotsista, jossa taloudellisen puolustusvalmiuden kehittämistyö oli aloitettu aiemmin kuin Suomessa. Mistään matkimisesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan taloudellisessa puolustusneuvostossa tarkasteltiin kysymyksiä suomalaisesta näkökulmasta ottaen huomioon maan elinkeinorakenne ja muut erityispiirteet.

Tärkein tuote, jota alusi ryhdyttiin säännöstelemään oli sokeri. Kuten nyt kaikki tietää, on sokerissa paljon energiaa, ja sitä piti saada myös kansalle. Paikalliset kansanhuoltopiirit antoivat sokerinostoluvat esimerkiksi kaupoille ja ravintoiloille. Kansanhuoltoministeriössä vedettiin korkeamman tason linjauksia ja määriteltiin hintoja sekä seurattiin tuontia. Oli tarpeen tietää, kuinka paljon esimerkiksi kauppalaivoissa oli tullattavaa sokeria tulossa maahan.

Toinen ensimmäisistä säännöstelyn kohteista oli kahvi. Näistä annettiin tarkat määräykset paahtimoittain, millaisia sekoituksia sai tehdä puhtaasta kahvista ja millaisilla suhteilla kahvia, josta tietty prosenttiosuus oli jotain korvikeainetta. Myös hinnat määrättiin.

Sokerista löytyi arkistosta mielenkiintoinen dokumentti. Ulkoasiainministeriö oli lähettänyt kirjeen kansanhuoltoministeriölle 21.11.1939, eli 9 päivää ennen talvisodan syttymistä.

"Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton täkäläinen lähetystö on jättänyt ulkoasianministeriölle anomuksen, että ministeri Derevianski'lle myönnettäisiin 40 kg ylimääräinen sokerierä edustustarkoituksia varten.

Ulkoasiainministeriö puoltaa tätä anomusta ja pyytää kunnioittaen Kansanhuoltoministeriötä ryhtymään asian aiheuttamiin toimenpiteisiin."

Mikä oli päätös? En muista enää. Mutta paljonko sokeria 40 kg oli tuon ajan meiningeissä "tavallisille ihmisille" tai diplomaateille?

Oheisessa kuvassa kenties itse Derevianski, saa korjata tai tarkentaa!


"Venäjän lähettiläs poistuu Suomesta. 1939.12.03" SA-Kuva.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Talvisota, #sota39 ja KTR8

Ylellä on käynnissä mielenkiintoinen projekti #sota39, tsekkaa twitter ja ylen nettisivut. Tämän  inspiroimana kaivoin jälleen esille isoäitini isän lähettämät kirjeet talvisodan ajalta. Tutkailin myös sota-arkistosta kopioituja kantakorttia ja sotilaspassia (ihan joka sivusta ei tullut ostettua kopiota, joten pitäisikin tilata uudestaan).

Olen tästä toki jo aiemminkin kirjoittanut, nimittäin pari vuotta sitten marraskuussa ja joulukuussa. Jo tuolta ajalta on peräisin viimeisin väärä tietoni. Olin nimittäin saanut päähäni, että Mauri palveli II/KTR 8, eli kahdeksannen kenttätykistörykmentin toisessa patteristossa. Pitkään myös ihmettelin, että eikö sitä tarkempaa yksikköä saanut kirjoitettua mihinkään, kun tuo patteristo on kuitenkin aika iso.

Mauri astui palvelkukseen 14.10.1939 ja yksikkönä oli I/KTR 8, joka oli kauhajokisista kokoonpantu. Ja kun lähdeaineistoa lukee, niin seuravassa kohdassa harhaannuin:

"Siirretty 2. ptriin."

Ptri tarkoittaa patteria. Koska patteristo merkittiin I ja patteri 2. eli yksikkö oli 2/I/KTR 8. Olin tuosta lukenut sen niin, että Mauri oli siirretty I pstosta II pstoon, mutta näinhän ei suinkaan ollut! Vaan ensimmäisen patteriston toiseen patteriin. Ja tehtävänä oli taistelulähetti. Huh, huh.

Mutta eipä mennyt taaskaan vanhojen papereiden selaaminen hukkaan!

Kuvassa KTR 8 ja oikea suunta (Kiviniemi), mutta eri patteri!


"Sakkola Kiviniemi. 4/KTR 8.Patteri asemia kaivannossa." SA-kuva.

maanantai 1. joulukuuta 2014

9. tutkimuskuukausi

Kulunut kuukausi oli hyvin intensiivisen kirjoittamisen kuukausi. Sen seurauksena uskon, että myös valtaosa maailmansotien välisen ajan jutuista on aikalailla kasassa. Tärkein tässä nyt näyttää olleen taloudellinen puolustusneuvosto ja sen tekemät suunnitelmat säännöstelyorgansiaatiosta ja työvoimakysymyksistä. Lisäksi jo vuosien 1924 ja 1926 sotatalouskomiteat olivat omalta osaltaan merkittäviä.

Ehkä yksi kiinnostavimmista asioista on se, että jo 30-luvun alkupuolella taloudellisen puolustusneuvoston toimistosta todettiin, että työvelvollisuuslain luonnos oli jo valmiina puolustusministeriössä. Samaan syssyyn todettiin myös se, että sitä ei ennen tarvetta edes aleta käsittelemään eduskunnassa. Tekstit ja asetukset olivat pöytälaatikossa!

Oliko lokakuussa 1938 sitten tilanne sellainen, jota suunniteltiin vuosikymmenen alussa vai todettiinko lain tarpeellisuus "muuten vaan"? Joka tapauksessa laki yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana vahvistettiin 16.6.1939 ja sen toimeenpanosta määrättiin jo 13.10.1939.

Olen myös jo ehtinyt aloittaa talvisodan ajan materiaalin keräämisen. Ensimmäisenä on vuorossa kansanhuoltoministeriö, jonka vastuulla oli säännöstelyn ohella työvelvollisuusasioiden toimeenpano.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Italialaista sotataloutta m/1930

Kaikenlaista löytyy, kun arkistoja kaivelee.

Nyt tuli vastaan jonkun suomalaisen upseerin kirjoittama selostus Italian Sotakorkeakoulun sotatalouden luentosarjalta 1930. Allekirjoitusta ei ole, mutta kai sen jostain saisi esille, kuka/ketkä tuolloin Italian sotakorkeakoulussa opiskelivat. Vaan eipä se nyt tässä ole tärkeintä.

Teksti itsessään pistää kyllä silmään kovin erilaisena suomalaiseen verrattuna. Otan tähän hieman lainauksia dokumentista. Heti alkuvaiheessa tehdään seuraava huomio:

"Äärimmäisyysvasemmistopuoleet ja pasifistiporvarit ovat harjoittanete laajaa propagandaa sotaa vastaan."

Hieno niputus, ei voi muuta sanoa. Kertonee jotain mentaliteeteista?

Luennoilla puhuttiin myös ensimmäisestä maailmansodasta ja esimerkiksi propagandasta.

"Ulkomaista propagandaa hoitivat aluksi lähettiläät ja konsulit ja annettiin sittemmin salkuttoman ministerin hoitoon, jonka onnistui vähitellen todistaa sotilaallinen ponnistuksemme, sotateollisuutemme ja meidän neroutemme."

Mitenkä Italia muuten pärjäsikään ensimmäisessä maailmansodassa?

Otetaan loppuun vielä katsaus keinoista, joita Italia selostuksen mukaan käytti aikana, jolloin työläisistä oli puutetta. Luonnollinen keino oli vapauttaa miehiä rintamapalveluksesta, sen lisäksi lapsille ja naisille otettiin käyttöön yötyö ja sunnuntaityö. Kolmanneksi työintoa "kiihdytettiin" palkinnoilla.

Neljäs keino, joka todella kiinnitti huomioni, pakkotyön käyttö. Tarkennuksena  "sotavangit, vanhukset, rangaistuvangit j.n.e."! Viidentenä keinona oli myöntää maataloutta varten lomia kylvöihin ja elonkerjuuta varten. Kuudentena ja viimeisenä mainittiin kovin epämääräinen keino luoda "spesialityövoimaa".

Että semmoista tällä kertaa.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Kirja-arvostelu, Viipuri menetetty!

Luin tuossa Ohto Mannisen ja Kyösti Rainilan kirjan Viipuri menetetty!

Kirjoitin siitä kirja-arvostelun Agricolaan. Suosittelen kyllä kaikille luettavaksi! Kirjaa ainakin, ja miksei arvosteluakin. http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=3636

Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota kuviin, jotka agricolan toimitus liitti arvosteluuni. Niistäkin kuvista puhutaan kyseissä kirjassa!

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

8. tutkimuskuukausi

Lokakuun varsinaisena teemana oli väitöstutkimukseni aikarajauksen "alittaminen". Tarkastelussa oli siis maailmansotien välinen aika ja se, miten tilanne muodostui sellaiseksi kuin se talvisodan alkaessa oli.

Pääpaino oli työvoiman suunnittelussa säännöstelyn näkökulmasta ja pääasiallinen toimija oli taloudellinen puolustusneuvosto. Taloudellinen puolustusneuvostokin on mielenkiintoinen toimija, jota on tutkittu kovin vähän. Suoranaisesti asiaan liittyy vain Ilkka Seppisen Ahdinkoajan varalle. Taloudellinen puolustusneuvosto ja puolustustaloudellinen suunnittelukunta huoltovarmuuden kehittäjänä 1929-1955-1995. Tässäkin taloudellinen puolustusneuvosto saa vain parisenkymmentä sivua osakseen.

Tätä ajanjakson tarkastelua varten kävin arkistossa läpi kaikki taloudellisen puolustusneuvoston asiakirjat, jotka löysin. Paljon mielenkiintoisia asioita löytyikin ja niistä monia on tullut jaettua esim. Twitterissä.

Nyt on hahmoteltuna jonkinlainen käsitys siitä kehityskulusta, joka tapahtui. Seuraavaksi onkin syytä tehdä paluu arkistoon ja ottaa käsittelyyn työvoiman sotilaallinen käyttö talvisodassa.




perjantai 31. lokakuuta 2014

Pioneerien hyökkäyshenkeä?

"Rakenteilla olevaa Syvärin siltaa. Voznesenja 18.3.1942." SA-kuva.

 Luin juuri vuonna 1931 kirjoitetun Pioneerin käsikirjan. Kyseessä oli opaskirja, joka oli tarkoitus jakaa kaikille pioneerikoulutukseen käsketyille varusmiehille.

Mielenkiintoista tässä on mm. jonkinasteinen hyökkäyksellisyys. On "pakko" laittaa tähän vähän pidempi lainaus suoraan kyseisestä kirjasta. Antaa hieman kuvaa siitä, mitä tarkoitan ja samalla saatte nähdä millaiseen lennokkaaseen tyyliin pioneerivarusmiehiä tahdottiin kouluttaa!

Tietöiden merkityksestä puhuttaessa seuraavasti:

”Tietöitä tulee tulevaisuuden sodassa pioneereille varmasti hyvin paljon. Ensinnäkin on meillä Suomessa rajaseuduilla samaten kuin rajojemme ulkopuolellakin tieverkko yleensä vähäinen.”

Entäs tämä:

”Jos jalkaväki, edetessään vihollista vastaan, kohtaa niin voimakasta vastarintaa, että se ei ryömienkään pääse eteenpäin, pysähtyy se. Kaikki hyökkääjät ovat tällöin maassa pitkänään, ja jos vähänkin yrittää nostaa päätä turpeesta, vingahtaa vihollisen kuula arveluttavan läheltä.

Tällöin saa komppania tavallisesti käskyn kaivautua maahan. Mutta tämä ei tapahdu siten, että me huutaisimme viholliselle, ettei se nyt ystävällisesti ampuisi meitä, koska me ryhdymme kaivautumaan maahan, ja kun vihollinen olisi myöntynyt pyyntöömme, me laittaisimme kiväärit yhteen, panisimme tupakaksi ja aloittaisimme ampumahautojen kaivamisen kuten rauhan päivinä ojatyöt!

Ei. Näin yksinkertaisesti työ ei käy, vaan siinä on monta mutkaa matkassa.”



"Suomalaiset pioneerit korjaavat huonoa tietä ryssän puolella.
Vasonvaara 1941.07.01" SA-kuva.


maanantai 27. lokakuuta 2014

... vai matka sittenkin?

Olen tässä seurannut jännityksellä vuonna 1926 asetetun sotatalouskomitean pöytäkirjoja. Pääsikö puheenjohtaja Wuolle matkaan? Esityksessä oli tiedonkeruu Tukholmaan ja Berliiniin, mutta aloite hylättiin.


Mutta katsokaapa tätä! 11.10.1926 pidetyssä kokouksessa

”Professori Wuolle kertoi äsken tekemältään matkalta saamistaan tiedoista, jotka koskevat komitean toimintaa."


 Listalla ovat Sveitsi, Saksa ja Ruotsi!


Annetaan jälleen pöytäkirjan kertoa. (en siis jaksa itse kirjoittaa...)

”Sveitsissä ei ole toistaiseksi mitään tehty sotavalmiuden hyväksi. Viljamonopoli on vielä olemassa.

Saksassa ei ainakaan virallinen ja sotilaallinen Saksa tiedä mitään tehdyksi sotavalmiuden hyväksi. Siviilihenkilöiltä sai tietää, ettei tiettävästi ole voitu mitään tehdä. Kuitenkin on myöhemmin luvattu antaa pieni promemoria, joka koskisi yksinomaan teollisuuden valmiutta.

Ruotsissa sanoi p.j. tavanneensa kenraali Hultcranzin y.m. sotilashenkilöitä, jotka johtavat Ruotsin sotavalmiustöitä, ja olivat he luvanneet, että jos täältä tulee virallisesti henkilöitä asioita tiedustelemaan, kenties voitaisiin antaa tietoja. Teollisuuden suhteen on tärkeintä, että Kommerskollegion pääjohtaja Fryxell sanoi olevansa valmis epävirallisesti hankkimaan ja antamaan tietoja siitä, mistä ja miten heiltä voisi saada sitä, mitä meiltä puuttuu.”


Aikamoista meininkiä!

torstai 23. lokakuuta 2014

Ei matkasta tullut mitään...

Edellisessä postauksessa kirjoitin sotatalouskomitean puheenjohtajan esityksestä. Tahtona oli suorittaa tutkimusmatka ainakin Tukholmaan ja vielä mahdollisesti Berliiniinkin asti.

Sinänsä molemmat kohteet ovat kovin ymmärrettäviä. Ruotsi oli lähellä ja Saksan suuntaan Suomella oli perinteisesti pitkät perinteet. Mutta silti Berliini! Tahtoisin tällä huudahduksella viitata Versailles'n rauhansopimukseen.

8.6.1926 pidettiin seuraava sotatalouskomitean kokous. Pöytäkirjan mukaan:



Puheenjohtaja ilmoitti, ettei edellisessä kokouksessa mainitusta matkasta Tukholmaan komitean asioissa tullut mitään, koska tänne oli Tukholmasta saapunut majuri Söderbom, ollakseen asiantuntijana täällä intendentuuria järjesteltäessä, ja hän myöskin on asiantuntijana useissa komitean käsiteltäväksi tulevissa asioissa, joten hänen apuaan mahdollisesti voidaan käyttää täällä. Saattaa kuitenkin vielä myöhemmin kysymykseen tulla tällainen matka.

Konkreettista pohjoismaista yhteistyötä siis oli ilmassa, kun ruotsalainen majuri saapui asiantuntijaksi. 

Olisi muuten sinänsä mielenkiintoista tietää, noudattiko Wuolle komitean esitystä Berliinin mukaan ottamisesta matkasuunnitelmaan. Ja jos otti, miten siihen reagoitiin.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Ruotsiin ja Saksaan?

Olen tässä viime aikoina tutkinut muun muassa vuonna 1926 asetettua sotatalouskomiteaa, jonka puheenjohtajan toimi Bernhard Wuolle.

Kokousten pöytäkirjat ovat itsessään aika suppeita, mutta joitain mielenkiintoisia seikkoja niistäkin löytää. Tässä seuraavaksi lainaus kokouksesta, joka pidettiin 5.5.1926 Teknillisen Korkeakoulun tiloissa. Läsnä olivat puheenjohtaja professori B. Wuolle ja jäsenet fil.tri K.T. Jutila, "agronoomi" S. Mattson, toimittaja O. Puro, everstiluutnantti Kurt Wallenius ja ylijohtaja V.M.J. Viljanen.



Puheenjohtaja ilmoitti ehdottaneensa puolustusministerille, että puheenjohtajalle annettaisiin tilaisuus tehdä matka Tukholmaan, voidakseen siellä käsin tutkia mihin käytännöllisiin tuloksiin Ruotsin sotatalouskomitean aikaisemmat työt olivat siellä johtaneet, siinä mielessä, että täten nopeammin saataisi käytännöllinen pohja komitean tulevalle työlle. Komitea kannatti ehdotusta yksimielisesti esittäen että matkaa kentiesi olisi jatkettava myös Berliiniin samassa tarkoituksessa.

Mielenkiintoista, mutta ei ehkä yllättävää! Vai mitä tuumisitte?

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

7. tutkimuskuukausi

Jälleen yksi kuukausi on takana päin. Onnekseni voin todeta kuitenkin sen, että työni edistyy. Nyt on vaiheessa perusteellinen tarkastelu siitä, miten työvoiman käytön kriisiajan suunnittelu eteni Suomessa maailmansotien välisenä aikana.

Tässä tarkasteluun tulevat mm. sotatalouskomiteat 1924 ja 1926 sekä suuremmissa määrin taloudellinen puolustusneuvosto, joka asetettiin 1929.

Suunnitelmia työvelvollisuudesta löytyy jo näistä sotatalouskomiteoista ja myös taloudellisen puolustusneuvoston muistioista. Eli jollain tasolla suunnitelmia tehtiin tähän liittyen jo huomattavasti ennen lain säätämisen "virallista" aloittamista Puhakan komiteassa lokakuussa 1938.

Tutkimuksen lisäksi kävin syyskuun alkupuolella Miehikkälän Salpalinja-museolla pitämässä luennon, joka noteerattiin jopa paikallislehdessä!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Linnoitustöiden Johtajan päiväkäsky 4/44

Seuraavassa kenraaliluutnantti Edvard Hanellin päiväkäsky tasan 70 vuoden takaa. Välirauhansopimus oli juuri allekirjoitettu ja oheisesta käskystä voi aistia jotain aikansa tunnelmista. Kannattaa miettiä!

Linnoitustöiden johtajan päiväkäsky n:o 4/44
21.9.1944



Jännityksellä odotettu välirauha on nyt tosiasia. Se on ankarampi kuin koskaan saatoimme kuvitella, sen seurauksia emme vielä voi nähdä.

Linnoitajat! Paljon on Teiltä vaadittu, paljon rakkaudella ja innolla suoritettua työtä on ainakin näennäisesti mennyt hukkaan.

Mutta me emme saa lannistua. Ennenkin on tässä maassa eletty kovia aikoja. Joskus historian mylly jauhaa hitaasti, joskus sellaisella kiireellä, että meidän on vaikea seurata tapahtumien kulkua.

Keskinäinen luottamus ja avuliaisuus sekä usko tulevaisuuteen on johdattava meidät tämänkin koettelemuksien ajanjakson läpi.
 

Linnoitustöiden johtaja kenraaliluutnantti E. Hanell

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Tuomiojan lisäys pöytäkirjaan ja lähdekritiikki

"What most affects the reliability of a source, however, is the intention and prejudices of the writer." (John Tosh: The Pursuit of History, 2010, 129.)

Selailin pitkästä aikaa John Toshin kirjaa The Pursuit of History, joka on mielestäni varsin kelvollinen opus antamaan kuvaa siitä, mitä historian tutkimus voisi olla.

Tässä jokin aika sitten oli uutisissa siitä, kuinka ulkoministeri Tuomioja kirjautti eriävän mielipiteensä historiankirjoitusta varten. Tästä esim. maikkarin nettisivuilla.

Laitoin linkin jakoon somessa ja kyselin, että mitenhän tähän pitäisi suhtautua. Eräs kaveri siihen kommentoi, että kai sitä nyt saa mielipiteensä ilmaista! Minä tietenkin olin tarttunut Tuomiojan kommenttiin siitä, että merkintä oli historiankirjoitusta varten, en niinkään ihmetellyt itse lisäystä.

"Historiankirjoittajat saavat aikanaan tehdä tästä oman tulkintansa."

Miten tuleva tutkimus voi käsitellä Tuomiojan lisäystä, jos otetaan lähtökohdaksi lähdekritiikki ja tuo ylläoleva sitaatti? Näitä huomaa miettivänsä jo ihan automaattisesti, liekö koulutuksella on vaikutusta asiaan... ;-)

"What most affects the reliability of a source, however, is the intention and prejudices of the writer."

perjantai 12. syyskuuta 2014

Työvelvollisuus Sveitsissä

12.9.1939 Geneven lähetystön lähetystösihteeri J. Nyyssönen lähetti kirjelmän koti-Suomeen ulkoministeriöön. Aiheena oli se, että Sveitsissä oli toimeenpantu yleinen työvelvollisuus.

Kirjelmässä todettiin seuraavasti:



Liittoneuvosto on saamansa valtuuden nojalla antanut asetuksen yleisen työvelvollisuuden voimaansaattamisesta siviiliväestölle. Tämän lain alaiset ovat poikkeuksetta kaikki Sveitsin kansalaiset, miehet 16–65 ikävuosina ja naiset 16–60 ikäisinä. Poikkeuksena ovat vain perheenemännät, virassa olevat papit ja vähäjärkiset.


Tarkoituksena on etupäässä sotapalvelukseen kutsuttujen korvaaminen, mikäli mahdollista kaikilla työaloila.”

Tämä seikka kiinnosti selvästi Suomessa, sillä paria kuukautta aikaisemmin oli työvelvollisuuslaki säädetty täälläkin. 

Myös kyseisen lain lakiteksti löytyi arkistosta, mutta saksani on sen verran ruosteessa, etten vielä saanut sitä aivan käännettyä. Joka tapauksessa on erittäin mielenkiintoista suorittaa vertailua siitä, miten työvelvollisuudesta säädettiin eri maissa. Ohessa muuten lehtileike, joka oli liitetty kirjelmän yhteyteen.

Ps. Aikamoinen listaus tuo, missä luetellaan ne, jotka eivät olleet lain alaisia...

tiistai 9. syyskuuta 2014

Linnoittajille tänä päivänä 1944

 Oheisena Linnoitustöiden johtajan puhelinsanoma kaikille linnoitajille, joka annettiin tänään 70 vuotta sitten. Tämä on mielestäni mielenkiintoinen teksti. Millaista kuvaa kenraaliluutnantti Hanell maalaa kyseisestä historiallisesta nykyhetkestä suhteessa menneeseen ja tulevaan?


Kenraali Hanell. SA-kuva.

Puh.sanoma piireille, Os.4:lle, erillisille muodostelmille ja laitoksille. Luettava linnoittajille ja linn.lotille.

Linnoittajat!

Meidän on ollut pakko koko nykyisen maailmansodan ajan taistella elämämme puolesta Tämä taistelu on vaatinut raskaita uhreja, mutta olemme kuitenkin toistaiseksi kyenneet selviytymään vaaroista paremmin kuin muut vastaavassa asemassa olevat kansat. Nyt on kansamme pyrkimässä rauhaan suursodan ykä ankarammiksi kiihtyvien taisteluiden keskeltä. Ratkaisevalle rauhantielle lähteminen ei kuitenkaan merkitse vaarojen ja vaikeuksien kertakaikkista voittamista. Jokainen päivä voi tuoda tullessaan arvaamattomia, meidän tahdostamme riippumattomia muutoksia. Tämä vaikuttaa myös meidän toimintaamme linnoittajina. Nyt ei voida laatia pitkälle etukäteen ulottuvia suunnitelma. Muutoksia työohjelmaamme täytyy pakostakin usein tehdä. Juuri sellainen tilanne kysyy johtajilta ja joukoilta kaikkia sotilaallisia hyveitä, ennen kaikkea palvelusalttiutta sekä sielullista ja ruumiillista kestävyyttä.

Olemme kulkeneet yhdessä raskaan sotataipaleen. Sen päätekohta jo häämöittää. Niin nyt, kuin taistelujenkin kestäessä on kansamme kohtalo niiden miesten varassa, joille velvollisuudentunto riittää kannustimeksi vaikeiden ja raskaiden tehtävien suorittamiseksi. Siitä, kuinka selviydymme juuri tämän ratkaisevan ajankohdan vaikeuksista, riippuu mitä suuremmassa määrässä kansamme tulevaisuus.

9.9.1944.

E. H A N E L L