What is History koostuu kuudesta luennosta, jotka käsittelevät eri historian teemoja. En nyt niitä tähän jaksa kirjoittaa auki, vaan nostan muutaman asian ensimmäisestä luennosta, otsikolla "Historian and his facts". 
Mitä historia on ja mitä ovat historialliset faktat, ja mitä ovat historioitsijan faktat?
Carr hakee vauhtia 1830 luvulta ja rankelaisesta mallista (wie es eigentlich gewesen). Ja antaa sille aika kovaa kritiikkiä. Sivulla 9 Carr kirjoittaa näin:
"Three generations of German, British, and even French historians marched into battle intoning the magic words ‘Wie es eigentlich gewesen’ like an incantation - designed, like most incantations, to save them from the tiresome obligation to think for themselves.”
Että pelkkä miten se oikein oli, ei ehkä riitäkään. Historioitsija valitsee aineiston, mitä tutkii ja miten niitä tulkitsee.
Historialliset faktat ovat perusrakennusainetta tutkimukselle. Ja niiden tietysti on syytä olla oikein, mutta ei sen vielä pitäisi aiheuttaa suuria aplodeja. Historiallisten faktojen on tietenkin oltava oikein. Carr kirjoittaa sivuilla 10-11.
"I am reminded of Housman’s remark that ‘accuracy is a duty, not a virtue’. To praise a historian for his accuracy is like praising an architect for using well-seasoned timber or properly mixed concrete in his building. It is a necessary condition of his work, but not his essential function.”
Perusfaktat on samat kaikille. Mutta faktat tulevat merkityksellisille vasta historioitsijan päätöksellä: tämän historiallisen tosiasian sisällän analyysiini. Historioitsija päättää, mikä muuttuu tärkeäksi. Kaikki menneet tapahtumat eivät muutu tärkeiksi tapahtumiksi, vaikka olisivat kuinka tositapahtumia menneisyydessä.
Historiallinen asiakirja kertoo Carrin mukaan suoraan vain sen, mitä sen paperin kirjoittaja on siihen kirjannut. Itsessään se on "vain paperia". Historioitsijan täytyy keriä auki merkitykset ja prosessoida nekin faktat, jotka asiakirjasta löytyy.
Monen muun asian lisäksi Carr kirjoittaa myös kirjoittamisen merkityksestä. Historiantutkimuksessa lukeminen (aikaisemman tutkimuksen, kirjallisuuden, lähteiden) ja kirjoittaminen ovat samanaikaisia prosessin osia, jotka limittyvät toisiinsa. Lukeminen vaikuttaa kirjoittamiseen, kirjoittaminen lukemiseen, ajatukset muotoutuvat suhteessa menneeseen, siitä aiemmin kirjoitettuun ja nykyhetkeen, jossa kirjoitetaan. Olen samaa mieltä.
Kirjoittamalla Carr selvitti itselleen, mitä oli tiedossa, mitä piti vielä löytää. Saman aikaisesti tämä loi kontekstia kysymyksen asetteluun: mikä on relevanttia suhteessa kysymyksiin, lähteisiin ja kirjoittamiseen? Ensin on jokin peruslähdeaineisto, jota ryhdytään tutkimaan. Aineistot ja kysymykset voivat prosessin aikana muuttua, hienovaraisesti tai väkivaltaisesti.
Carr kirjoittaa loppuun ensimmäisen vastauksensa kysymykseen, mitä historia on, seuraavasti (s. 30).
“My first answer therefore to the question ‘What is history?’ is that it is a continuous process of interaction between the historian and his facts, an unending dialogue between the present and the past.”
Tämä nyt riittäköön tähän blogipostaukseen. Palaan mahdollisesti asiaan myöhemmin, sillä historian teoriat, metodologiat ja filosofiat ovat kiinnostavia!
Tekstit
