"Rakenteilla olevaa Syvärin siltaa. Voznesenja 18.3.1942." SA-kuva.
|
Luin juuri vuonna 1931 kirjoitetun Pioneerin käsikirjan. Kyseessä oli opaskirja, joka oli tarkoitus jakaa kaikille pioneerikoulutukseen käsketyille varusmiehille.
Mielenkiintoista tässä on mm. jonkinasteinen hyökkäyksellisyys. On "pakko" laittaa tähän vähän pidempi lainaus suoraan kyseisestä kirjasta. Antaa hieman kuvaa siitä, mitä tarkoitan ja samalla saatte nähdä millaiseen lennokkaaseen tyyliin pioneerivarusmiehiä tahdottiin kouluttaa!
Tietöiden merkityksestä puhuttaessa seuraavasti:
”Tietöitä tulee tulevaisuuden sodassa pioneereille varmasti hyvin paljon. Ensinnäkin on meillä Suomessa rajaseuduilla samaten kuin rajojemme ulkopuolellakin tieverkko yleensä vähäinen.”
Entäs tämä:
”Jos jalkaväki, edetessään vihollista vastaan, kohtaa niin voimakasta vastarintaa, että se ei ryömienkään pääse eteenpäin, pysähtyy se. Kaikki hyökkääjät ovat tällöin maassa pitkänään, ja jos vähänkin yrittää nostaa päätä turpeesta, vingahtaa vihollisen kuula arveluttavan läheltä.
Tällöin saa komppania tavallisesti käskyn kaivautua maahan. Mutta tämä ei tapahdu siten, että me huutaisimme viholliselle, ettei se nyt ystävällisesti ampuisi meitä, koska me ryhdymme kaivautumaan maahan, ja kun vihollinen olisi myöntynyt pyyntöömme, me laittaisimme kiväärit yhteen, panisimme tupakaksi ja aloittaisimme ampumahautojen kaivamisen kuten rauhan päivinä ojatyöt!
Ei. Näin yksinkertaisesti työ ei käy, vaan siinä on monta mutkaa matkassa.”
"Suomalaiset pioneerit korjaavat huonoa tietä ryssän puolella. Vasonvaara 1941.07.01" SA-kuva. |