Liittoutuneiden voiton avaimia

The Engineers of Victory - The problem solvers who turned the tide in the Second World War. Paul Kennedyn erittäin kiinnostsva tutkimus, siitä miten liittoutuneet lopulta voittivat toisen maailmansodan. Hän lähtee liikkeelle realistisesta lähtökohdasta: ei ollut yhtä tekijää, joka sodan lopputuloksen ratkaisi. Vaan oli useita faktoreita, jotka lopulta paransivat mahdollisuuksia.

Varsinainen startti alkaa Casablancasta ja Saksan ehdottoman antautumisen päätöksestä. Keskipisteessä on ongelmanratkaisun historia! Kovin usein sotahistoriassa esitetään ylimmän johdon käsky - ja sitten suorittavan portaan suoritus. Kennedy ottaa tarkasteluun keskitason, jossa suunnittelu ja kehitystyö tehtiin. Pidän tästä näkökulmasta!

Ensimmäisessä käsittelyluvussa kohteena on merikuljetukset Britanniaan ja taistelu Saksan sukellusveneitä vastaan. Miten kuljetukset saataisiin perille ilman järkyttäviä tonnistojen menetyksiä? Tuossa vaiheessa esimerkiksi hävittäjien toimintasäde ei riittänyt kattamaan koko matkaa Amerikasta Brittein saarille.

Kaikkiaan lukuja on viisi, joiden otsikot:

1. How to Get Convoys Safely Across the Atlantic
2. How to Win Command of the Air
3. How to Stop a Blitzkrieg
4. How to Seize an Enemy-Held Shore
5. How to Defeat the "Tyranny of Distance"

Esimerkiksi lukujen 1, 2 ja 4 ongelmanratkaisuja tarvittiin Normandian maihinnousua ajatellen. Laivojen piti päästä Amerikasta Britanniaan, josta suuri maihinnousu suoritettaisiin. Onnistumista ajatellen ehtona piti olla myös ilmanherruus, jotta maihinnousu olisi mahdollinen.

Viitos-luvussa tarkastelussa on Tyynimeri ja sota Japania vastaan. Tässä yhteydessä esittelyyn yhtenä voiton avaimena tulevat merivoimien rakennusyksiköt, joiden nimeksi tuli SeaBees. Nämähän olivat siis jenkkislangilla Construction Battalions, CB, SeaBees.

Tätä kirjaa suosittelen varauksetta kaikille toisen maailmansodan historiasta kiinnostuneille, kunhan sen muistaa lukea niin kuin tutkimuksia kuuluukin - kaikkea ei saa ottaa annettuna.

Pieni huomio sotahistorian kirjoittamisesta

Mietinpä tuossa hetkenä eräänä. Perinteistä sotahistoriaa lukiessa lukijan eteen lyödään divisioona toisensa perään, armeijakuntia tuonna ja kokonaisia armeijoita tänne. Mutta mikä vaikutus tällä on? Se vaikuttaa suoraan sodan inhimmillisen puolen näkymään. Siinä missä puhutaan divisioonista, on kyseessä tuhansia miehiä.

Yksiköitä heitetään tuleen ja toisia murskataan. Kenties näin, mutta mistä nämä yksiköt pohjimmiltaan koostuvat? Ihmisistä.

Tämä puhetapa vie mielestäni katsetta pois tappioista, siitä että yksiköt muodostuivat "elävästä voimasta". Vielä ahdistavampaa olisikin lukea miesmäärän tarkkuudella, kuin epämääräisesti yksikköinä ilmaistuna.

Nyt lueskelen Beevorin Normandia 1944 teosta. Tästähän tämä ajatus lähti liikkeelle. Oman hämäryytensä asiaan tietysti tuo vielä sodan osapuolien erilaiset kokoonpanot, eri aselajien määrävahvuudet ja niin edelleen.

Ei sen puoleen, en tiedä miten yksiköiden liikkeitä sitten pitäisi kuvata. Ehkä  vastaus olisikin paremmassa pohjustamisessa: brittein joukkojen määrävahvuudet... Amerikkalaisten... Wehrmachtin, SS:n.. Ymmärsitte varmaan, mitä tarkoitan.