Jälleen yksi kuukausi on takana päin. Onnekseni voin todeta kuitenkin sen, että työni edistyy. Nyt on vaiheessa perusteellinen tarkastelu siitä, miten työvoiman käytön kriisiajan suunnittelu eteni Suomessa maailmansotien välisenä aikana.
Tässä tarkasteluun tulevat mm. sotatalouskomiteat 1924 ja 1926 sekä suuremmissa määrin taloudellinen puolustusneuvosto, joka asetettiin 1929.
Suunnitelmia työvelvollisuudesta löytyy jo näistä sotatalouskomiteoista ja myös taloudellisen puolustusneuvoston muistioista. Eli jollain tasolla suunnitelmia tehtiin tähän liittyen jo huomattavasti ennen lain säätämisen "virallista" aloittamista Puhakan komiteassa lokakuussa 1938.
Tutkimuksen lisäksi kävin syyskuun alkupuolella Miehikkälän Salpalinja-museolla pitämässä luennon, joka noteerattiin jopa paikallislehdessä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ensimmäinen maailmansota. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ensimmäinen maailmansota. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Itsenäisyyden alkuvaiheesta
Luin juuri Reino Arimon tutkimuksen Suomen puolustussuunnitelmat 1918-1939 ensimmäisen osan Ensimmäiset vuodet 1918-1919. Tutkimus on vuodelta 1986, jos sattuu kiinnostamaan. Teoksen otsikko ja sisältö eivät kohtaa sataprosenttisesti, sillä sisällä on paljon-paljon muutakin kuin puolustussuunnitelmia. Vahvasti tulee esille poliittinen historia ja sotahistoria. Tämä on kyllä varsin hyvä asia. Ja toisin kuin Arimo "Ärrän" opus magnumissa Suomen linnoittamisen historia 1918-1944, tässä käsillä olevassa teoksessa on lähdeviitteet ruksailtu nootteihin.
Ensimmäisiin vuosiinhan mahtuu aika paljon sekamelskaa, jos näin sallitaan sanoa. Valkoisesta armeijasta tulee valtion viralliset sotajoukot, jonka ylipäällikkönä on kenraali Mannerheim. Valkoiset vastaan punaiset tappelu päättyy valkoisten voitoksi höystettynä molemmin puolisena terrorina. Ensin oli vuorossa punaiset, sitten valkoiset. Seurauksena valtava määrä punaisia vankileireillä ja kansakunnan sisäisiä arpia pitkälle tulevaan. Arimo kirjoittaa vapaussodasta ja kapinasta, joiden seurauksena tuli veljessota tai kansalaissota.
Niin, ja se Saksan apu. Tästähän kirjoitin jo taannoin jonkin verran blogini aivan alkuvaiheessa. Nimittäin Helsinki ja vuosi 1918 oli otsikkona. Saksan apu ei rajoittunut tosiaan vain sotatoimiin. Käytännössä koko sotalaitoksen järjestely luotettiin saksalaisten käsiin. Ja olihan Suomeen lopulta tulossa saksalainen prinssi kuninkaaksi. Silloisen yleisesikunnan todellisena päällikkönä oli saksalainen eversti von Redern.
Saksalaiskausi kesti Saksan antautumiseen asti ja ehkä vähän sen päälle. Mutta siis keväästä loppuvuoteen 1918 Suomen sotalaitos oli saksalaisten johdossa. Tässä on mielenkiintoinen asia, joka on syytä muistaa ja yrittää pohtia tuon ajan tilannetta. Ja muutenkin, mukana on Suomen saksalaissuuntautuminen ja jääkäriliike, nämä vaikuttivat myöhemminkin.
Mutta Mannerheim ei tunnetusti pitänyt saksalaissuuntauksesta ja otti eron, mutta kuitenkin palasi kun hänet pyydettiin valtionhoitajaksi. Täytyy sanoa, että tämä Mannerheimin valtionhoitajakausi on myös erittäin kiinnostava asia, josta tekisi mieli lukea lisää.
Sanottakoon vielä, että Arimon lähteet ovat pääsääntöisesti luotettavia alkuperäislähteitä, mutta mukaan mahtuu myös nippu muistelmia. Esimerkiksi Mannerheimin muistelmat. Muistelmien lähdearvosta tulee käydä melko tarkkaa lähdekriittistä tarkastelua, eikä Arimo sellaisesta ainakaan tekstissään kirjoita.
Ensimmäisiin vuosiinhan mahtuu aika paljon sekamelskaa, jos näin sallitaan sanoa. Valkoisesta armeijasta tulee valtion viralliset sotajoukot, jonka ylipäällikkönä on kenraali Mannerheim. Valkoiset vastaan punaiset tappelu päättyy valkoisten voitoksi höystettynä molemmin puolisena terrorina. Ensin oli vuorossa punaiset, sitten valkoiset. Seurauksena valtava määrä punaisia vankileireillä ja kansakunnan sisäisiä arpia pitkälle tulevaan. Arimo kirjoittaa vapaussodasta ja kapinasta, joiden seurauksena tuli veljessota tai kansalaissota.
Niin, ja se Saksan apu. Tästähän kirjoitin jo taannoin jonkin verran blogini aivan alkuvaiheessa. Nimittäin Helsinki ja vuosi 1918 oli otsikkona. Saksan apu ei rajoittunut tosiaan vain sotatoimiin. Käytännössä koko sotalaitoksen järjestely luotettiin saksalaisten käsiin. Ja olihan Suomeen lopulta tulossa saksalainen prinssi kuninkaaksi. Silloisen yleisesikunnan todellisena päällikkönä oli saksalainen eversti von Redern.
Saksalaiskausi kesti Saksan antautumiseen asti ja ehkä vähän sen päälle. Mutta siis keväästä loppuvuoteen 1918 Suomen sotalaitos oli saksalaisten johdossa. Tässä on mielenkiintoinen asia, joka on syytä muistaa ja yrittää pohtia tuon ajan tilannetta. Ja muutenkin, mukana on Suomen saksalaissuuntautuminen ja jääkäriliike, nämä vaikuttivat myöhemminkin.
Mutta Mannerheim ei tunnetusti pitänyt saksalaissuuntauksesta ja otti eron, mutta kuitenkin palasi kun hänet pyydettiin valtionhoitajaksi. Täytyy sanoa, että tämä Mannerheimin valtionhoitajakausi on myös erittäin kiinnostava asia, josta tekisi mieli lukea lisää.
Sanottakoon vielä, että Arimon lähteet ovat pääsääntöisesti luotettavia alkuperäislähteitä, mutta mukaan mahtuu myös nippu muistelmia. Esimerkiksi Mannerheimin muistelmat. Muistelmien lähdearvosta tulee käydä melko tarkkaa lähdekriittistä tarkastelua, eikä Arimo sellaisesta ainakaan tekstissään kirjoita.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Ensimmäisestä maailmansodasta
Luin taannoin Peter Englundin teoksen Sodan kauneus ja kauheus. Kirjahyllyni historia-osiota tuijotellessa katseeni kohdistui uudemman kerran kyseiseen opukseen, joten otin kirjan käteeni - tämän voisin lukea uudestaan.
Kuten Englund itse toteaa, kyseessä on "215 lyhyttä lukua ensimmäisestä maailmansodasta". Englund kuljettaa muutaman sivun mittaisilla luvuilla sodan läpi, tuoden eteen 19 erilaista ihimiskohtaloa. Tyyli on proosallinen, dramatisoitu, mutta kaikki "perustuu näiden henkilöiden jälkeensä jättämiin erilaisiin dokumentteihin", kuten Englund itse johdannossa (s. 6) toteaa. Eikä tätä lie syytä olla uskomatta, kaikki löytyvät lopun lähde- ja kirjallisuusluettelosta - lähdeviittaukset tosin puuttuvat.
En tässä kerro enempiä, suosittelen vahvasti luettavaksi!
Omassa historian tuntemuksessani ensimmäinen maailmansota muodostaa melko hämärän alueen. Olen yrittänyt paikkailla tietämystäni, mutta suomenkielistä perusteosta en syystä tai toisesta ole saanut luettua. Enhän edes tiedä mikä se on, vai onko sellaista? Lisäksi lukemistoni painottuu edelleen vahvasti toisen maailmansodan aikoihin.
Ensimmäisen maailmansodan mylleryksistä olisi syytä tietää enemmän. Itsenäistyihän Suomikin kyseisen maailmanpalon pyörteissä.
Kuten Englund itse toteaa, kyseessä on "215 lyhyttä lukua ensimmäisestä maailmansodasta". Englund kuljettaa muutaman sivun mittaisilla luvuilla sodan läpi, tuoden eteen 19 erilaista ihimiskohtaloa. Tyyli on proosallinen, dramatisoitu, mutta kaikki "perustuu näiden henkilöiden jälkeensä jättämiin erilaisiin dokumentteihin", kuten Englund itse johdannossa (s. 6) toteaa. Eikä tätä lie syytä olla uskomatta, kaikki löytyvät lopun lähde- ja kirjallisuusluettelosta - lähdeviittaukset tosin puuttuvat.
En tässä kerro enempiä, suosittelen vahvasti luettavaksi!
Omassa historian tuntemuksessani ensimmäinen maailmansota muodostaa melko hämärän alueen. Olen yrittänyt paikkailla tietämystäni, mutta suomenkielistä perusteosta en syystä tai toisesta ole saanut luettua. Enhän edes tiedä mikä se on, vai onko sellaista? Lisäksi lukemistoni painottuu edelleen vahvasti toisen maailmansodan aikoihin.
Ensimmäisen maailmansodan mylleryksistä olisi syytä tietää enemmän. Itsenäistyihän Suomikin kyseisen maailmanpalon pyörteissä.
torstai 6. toukokuuta 2010
Kaikenlaista
Morjens vaan, eipä ole ollut hetkeen mitään kirjoitettavaa.
Mutta mielenkiintoisia asioita on kuitenkin taas ilmassa! Tai ehkä päässä, kirjoissa, ym ym. Luen omasta mielenkiinnosta Peter Englundin Sodan kauneus ja kauheus nimistä teosta. Ensimmäisen maailmansodan mentaalihistoriaa. Erittäin mielenkiintoista kuvausta ajasta dramatisoituna. Melkein kuin kaunokirjallisuutta lukisi.
Englund esittelee ensimmäisen maailmansodan ajalta lyhyitä päiväkirjamaisia merkintöjä nipusta "päähenkilöitä". Lähteinä hän käyttää mm. päiväkirjoja ja kirjeitä mielenkiintoisella tavalla.
Jostain syystä ensimmäisen maailmansodan tietämykseni on jäänyt aika matalalle tasolle, mutta lukiessa se ei kuitenkaan haittaa. Mikäli henkilöt ovat olleet osallisina merkittävissä taisteluissa, siitä on maininnat. Muutenkin tärkeimpiä taisteluita ynnä muita on merkitty alaviitteisiin.
Juuri tällä hetkellä kuitenkin valmistaudun tilastotieteiden johdannon tenttiin sekä ruotsin tenttiin. (eikä mene ehkä niin mainiosti, kuin voisi)
Ja tänään paistoi aurinko! Parvekkeella oli erittäin mukava lukea edellä mainittua kirjaa ja juoda kahvia. Huomenna kahvin juominenkin on kivempaa, ostin vihdoin uuden kahvinkeittimen rikkoutuneen tilalle.
Mutta mielenkiintoisia asioita on kuitenkin taas ilmassa! Tai ehkä päässä, kirjoissa, ym ym. Luen omasta mielenkiinnosta Peter Englundin Sodan kauneus ja kauheus nimistä teosta. Ensimmäisen maailmansodan mentaalihistoriaa. Erittäin mielenkiintoista kuvausta ajasta dramatisoituna. Melkein kuin kaunokirjallisuutta lukisi.
Englund esittelee ensimmäisen maailmansodan ajalta lyhyitä päiväkirjamaisia merkintöjä nipusta "päähenkilöitä". Lähteinä hän käyttää mm. päiväkirjoja ja kirjeitä mielenkiintoisella tavalla.
Jostain syystä ensimmäisen maailmansodan tietämykseni on jäänyt aika matalalle tasolle, mutta lukiessa se ei kuitenkaan haittaa. Mikäli henkilöt ovat olleet osallisina merkittävissä taisteluissa, siitä on maininnat. Muutenkin tärkeimpiä taisteluita ynnä muita on merkitty alaviitteisiin.
Juuri tällä hetkellä kuitenkin valmistaudun tilastotieteiden johdannon tenttiin sekä ruotsin tenttiin. (eikä mene ehkä niin mainiosti, kuin voisi)
Ja tänään paistoi aurinko! Parvekkeella oli erittäin mukava lukea edellä mainittua kirjaa ja juoda kahvia. Huomenna kahvin juominenkin on kivempaa, ostin vihdoin uuden kahvinkeittimen rikkoutuneen tilalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
