Työvelvollisia ja lääkärintodistuksia 1942

 Maaliskuun 12. päivänä 1942 Luvian työvoimalautakunnan puheenjohtaja Reino Homeri otti ja kirjoitti kirjelmän osoittaen sen Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle. Oli havaittu ongelmia työvelvollisten suhteen. Tämä ongelma muodustui siitä, että Homerin arvion mukaan käytännössä kuka tahansa kotirintamalainen saisi lääkärintodistuksen, jolla todistettaisiin työkyvyttömyys. Luvian työvoimalautakunnalla oli tästä omakohtaista kokemusta,

Metsätyöt olivat tärkeitä ja niiden suorittamiseen piti saada tarvittava työvoima. Kaikkia ei kuitenkaan hommat kiinnostaneet. Homeri kirjoitti vastaan tulleen kolme "metsätyövelvollisuuden laiminlyöjää" joilla kaikilla oli ollut lääkärintodistus.

”Yhdellä miehistä oli sellainen todistus, että on oltava sisällä. Kuitenkin tämä sama mies ajaa seuraavina päivinä huviajelua hevosella kovassa tuulessa ja pakkasessa ikään kuin meitä uhmaten. Tätä terveys tuntui kyllä kestävän, mutta mahdollisesti se olisi ollut terveydelle turmiollista, jos tässä reessä olisi ollut halkokuorma.”

”Toisella miehellä taas oli sellainen todistus, että on huonon sydämensä vuoksi työhön kykenemätön. Sama sydän kestää kuitenkin yhtämittaista juopottelua ja valvomista vuosimääriä.”

Kolmas todistuksen saanut sentään meni "jälkeenpäin metsähommiin omin päin".

Tällaisella Homeri katsoi olleen vakavia vaikutuksia kotirintaman mielialaan ja työvelvollisuuslain asemaan kansan silmissä, kun "tällaiset miehet saavat juopotella ja maleksia yleisillä paikoilla".

Vielä Homeri tahtoi ottaa yhden esimerkin eräästä nuoresta miehestä, "jolla kyllä on tuberkeli selässä, mutta joka siitä huolimatta on tehnyt säännöllisesti työtä".

”Annamme hänelle määräyksen mennä hevosmieheksi erään rintamamiehen viljapellolle. Sinne ei kuitenkaan mennä, sillä selkä on kipeä ja siitä on todistus. Heti jälkeenpäin mies menee kuitenkin samaan työhön naapuritalon pellolle. Tätä peltoa selkä kai kesti paremmin.”

Homeri päätyi siihen tulokseen, että kaikki sairaatkin olisi tehtävä työvelvollisiksi. Ja ainakin kaikki työkykyiset sairaat olisi lähetettävä puolustusvoimien työmuodostelmiin, tai muuten kuri katoaisi kokonaan,  "kun ammattijuopot saavat pysyä työstä syrjässä".

 

Työvelvollisten lukumäärä talvisodassa?

Tässä on yksi kysymys, jota on tullut ihmeteltyä: kuinka paljon työvelvollisia käskettiin puolustuslaitoksen töihin talvisodan aikana?

Kysymys on jännä siksi, kun siitä ei oikein ole ollut mitään summaa missään. Ei kansanhuoltoministeriön työvoimatoimiston arkistoissa tai edes päämajan työvoimatoimiston. Nämä kaksi kuitenkin olivat ne, jotka talvisodan aikana tämän homman niin sanotusti hoitivat.

Erilaisia lukumääriä tosin olin löytänyt, joista tässä muutamia. Tässä ensin yhdistelmä KHM:n ja PM:n työvoimatoimistojen lähetetyistä työvelvollisista.

Lähde: Kertomus Päämajan työvoimatoimiston toiminnasta ajalla 22/1-25/4 1940,

liite n:o 10 Eri kunnista puolustuslaitoksen töihin lähetettyjen työvelvollisten lukumäärä,

Perus-721/1, KA.

Tässä kuitenkin on selviä puutteita, kuten esim. Viipurin läänin saldo. Asiakirjoissa todetaan, että Viipurin läänistä otettiin kansanhuoltoviranomaisten ilmoitusten mukaan noin 3 500 miestä ja Päämajan työvoimatoimiston mukaan maaherran käskyllä noin 7 000 miestä linnoitustöihin. Puuttuu siis noin 10 000.

Laki yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana säädettiin 16.6.1939 ja toimeenpanoasetus annettiin 13.10.1939. Näiden perusteella

Toinen tilasto, jota voi katsoa on työmaiden vahvuusilmoituksista koottu tilasto huhtikuun ensimmäiseltä päivältä 1940.

Lähde: Kertomus Päämajan työvoimatoimiston toiminnasta ajalla 22/1-25/4 1940,

liite n:o 20 Työmaiden vahvuusilmoitukset 1/4-1940, Perus-721/1, KA.

Onko tässäkään kaikki? Mahdotonta sanoa muuta, kuin että koko talvisodan ajan vahvuusilmoitusten lähettämisessä oli suuria vaikeuksia ja tämä 1.4. koottu ilmeisesti täydellisin.

Näistä vedin johtopäätöksiä ja kirjoitin väitöskirjani talvisotaa käsittelevään lukuun (siis luvun käsikirjoitukseen), että työvelvollisten määrä oli noin 45 000.

Nyt sitten, välirauhan aikaisia asioita tutkiessani, löytyi "virallinen luku"!

Maaliskuussa 1941 asetettiin toimikunta laatimaan selvitystä työvelvollisuuden soveltamisesta sodan aikana. Puheenjohtajana toimi Yrjö W. Laaksonen, joka oli ollut Päämajan työvoimatoimistossa hommissa. Edellisen sodan aikana puolustuslaitoksen töihin oli otettu työvelvollisina 45016 miestä. Pidän tätä lukua uskottavana.

Lähde: Mietintö työvelvollisuuden käytäntöön soveltamisesta sodan aikana, I osa, 15.4.1941,

Liite 5. Sotilaslääneittäin tehty yhteenveto sodan aikana käytettävissä olevien ja viime

sodan aikana puolustuslaitoksen töihin otettujen työvelvollisten lukumäärästä.

Hi:2.2 Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön I arkisto, KA

Työvelvollisten ottaminen talvisodassa

Laki yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana säädettiin 16.6.1939. Sen perusteella jokainen suomalainen (ja tietyin edellytyksin Suomessa asuva ulkomaan kansalainen) kahdeksantoista vaan ei kuusikymmentä vuotta täyttänyt, oli velvollinen tekemään maanpuolustuksen etua välittömästi tai välillisesti tarkoittavaa työtä. Tämä teksti löytyy Kansallisarkiston digi-arkistosta valtioneuvoston pöytkirjoista täältä

Sitten 13.10.1939 annettiin aiheeseen liittyen kaksi asetusta ja yksi valtioneuvoston päätös, jotka löytyy myöskin digi-arkistosta. Asetus yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana annetun lain soveltamisesta, asetus yleisen työvelvollisuuden voimaansaattamisesta ja Valtioneuvoston päätös työstä, johon työvelvollisuutta voidaan soveltaa.

Sanonnan mukaan näillä mentiin!

Tammikuussa 1940 kuitenkin tilanne muuttui. Puolustusvoimat tarvitsi enemmän väkeä. Myös linnoittaminen oli käynnissä. Työvoiman suhteen tultiin sellaiseen johtopäätökseen, ettei voimassa ollut kansanhuoltoministeriön johtama järjestelmä ollut ajan tasalla. Päämajaan perustettiin työvoimatoimisto 22.1.1940 johtamaan puolustuslaitoksen tarvitseman työvoiman ottamista.

Nyt päädyttiin sotatilalain mukaiseen toimintaan, jossa määriteltiin mahdollisuus pakko-ottaa työvoimaa kiireisiin töihin, mutta maksimissaan 24 vuorokaudeksi. Näin sitten toimittiin. Kun näytti siltä, että 24 vuorokautta oli täyttymässä, Päämajan työvoimatoimiston päällikkö Eljas Kahra antoi yleisen kuulutuksen, jonka perusteella kaikki linnoitustyöimailla olleet työvelvollisuuslain alaiset julistettiin työvelvollisiksi. Kuulutus uusittiin kerran.

Ja näin sitten mentiin talvisodan loppuun. Työvelvollisten ottamiseen tehtiin muutos, mutta lopputulos pysyi samana. Seuraavassa postauksessa sitten hieman lukuja talvisodan työvelvollisten määrästä.

Työvelvolliset sodassa - aineistokuulutus

Työvelvolliset talvi- ja jatkosodassa, siinä on yksi erittäin merkittävä kokonaisuus väitöskirjatutkimustani. Onko sinulla, sukulaisillasi tai jollain tutulla jotain työvelvollisten mahdollisesti tuottamaa muistia, kirjeitä, päiväkirjoja, dokumentteja?

Vai peräti työvelvollisena maataan palvellutta, joka haluaisia muistella asioita? Jos on jotain tai mitään, ota yhteyttä minuun! Myös kaikki linnoittamiseen liittyvä kiinnostaa niin talvisodan, salpalinjan kuin jatkosodan osalta. Sähköpostia voi laittaa osoitteeseen otto.aura@gmail.com

"Ahkerasti miehet kärräävätkin valumuotteihin betonia, josta sitten kehittyy tukevia pesäkkeitä.
Ahijärvi 1942.08.07" SA-Kuva.

Huomasin nimitätin juuri, että Jussi Jalonen laittoi blogiinsa julkisen aineistopyynnön koskien Summan taistelua. Tämä herätti muistini siltä osin, että olin samanlaista ajatusta pyöritellyt joskus nukkumaanmenoaikaan ja unohtanut sen sitten toteuttaa. Nytpä minäkin sen sain aikaiseksi, kiitos Jussi!

Tutkimukseni pääkohteena on miten työvoimaa käytettiin sotilaallisiin tarkoituksiin Suomessa toisen maailmansodan aikana. Kaiken kaikkiaan yksi merkittävä osa tästä oli linnoitustyöt, joihin käskettiin arviolta jopa 100 000 suomalaista työvelvollista. Edelleen hämmästyttää ja kummastuttaa, miksei asia ole pahemmin tutkijoita kiinnostanut. No, minua kiinnostaa!

Saa jakaa!

Talvisota, Työryhmä Janhunen ja työvelvolliset

Talvisodan aikana voimassa olleen työvelvollisuuslain mukaan jokainen suomalainen joka oli täyttänyt 18 vaan ei 60 vuotta oli velvollinen tekemään maanpuolustuksen etua tarkoittavaa työtä. Hauska ilmaus muuten tuo 18 vaan ei 60.

Jos taas mietitään asevelvollisuutta ja kenttäarmeijaa, niin reservistä otettiin pääosin 20-40 vuotta täyttäneitä miehiä. Näin ollen olisi helppo päätellä, että valtaosa työvelvollisuuslain perusteella työvelvollisiksi määrätyt linnoitustöissä olleet miehet olisivat olleet siinä 40 ja 60 välillä. Tätä itse asiassa on perinteisesti toistettu esimerkiksi aikalaislähteissä.

Käydessäni läpi talvisodan aikaisen linnoitustöissä olleen ja työvelvollisista kootun Työryhmä Janhusen arkistoa, tuli ensimmäistä kertaa vastaan työvelvollisten työkirjoja. Näitä oli kaksi nippua, jotka näkyvät tuossa kuvassa alla.

Yhteensä näitä oli 260 kpl, eli ei missään nimessä kaikista Työryhmän työvelvollisista. Epäilen, että syynä saattaa olla tammikuussa 1940 tapahtunut organisaatio muutos, Päämajan työvoimatoimiston perustaminen ja se, että silloin ryhdyttiin ottamaan työvoimaa sotatilalain nojalla. En nimittäin ole nyt varma, että kuinka tunnollisesti työkirjoja täytettiin. Yhtä todennäköistä on, että loput työkirjat ovat yksinkertaisesti "jossain muualla".

Mutta palataan työvelvollisten ikään! Tämä tieto luonnollisesti löytyi työkirjoista. Alla olevassa kuvassa tulos.



Yksinkertaisella matematiikalla saadaan seuraavanlainen tulos.



Tässä tapauksessa niitä vanhempia olikin vähemmän!

Tämä on tietysti vain yksi vaatimattoman pieni esimerkki, eikä tästä voi mitään suurempia johtopäätöksiä vielä vetää. Pelkästään talvisodan aikana työvelvollisia oli linnoitustöissä ainakin yli 30 000. Mutta mielestäni tämä osoittaa, että aihetta on syytä tutkia hieman myös tältä kannalta.

Talvisodan virtuaalinen tietokeskus ja työvelvollisuus

Jostain sain oppia, että talvisodan päättymisen vuosipäivänä avattiin talvisota.fi -sivusto. Tämä sanoo olevansa talvisodan virtuaalinen tietokeskus. Mikä ettei! Mielestäni tiedon jakaminen on tärkeätä. Sivuilta selviää sen verran, että kyseisen sivuston tilaajana on Talvisotayhdistys ry. Päätoimittajan on Ari Raunio, joka on varmasti tuttu nimi sotahistorian harrastajille.

Siirryn yleisseilailuun ja sivusto näyttää aika hienolta. Sisällön puolesta nopea selailu aiheutti yhden vakavan huomautuksen. Nimittäin perinteistä sotahistoriallista tutkimustraditiota noudattaen puuttuu kaikki maininnat työvelvollisista ja heidän suorittamista linnoitustöistä.

Arkistotutkimuksen tuottamien tulosten myötä, hieman lähteistä riippuen, oli talvisodassa työvelvollisina linnoitustöissä työskennelleiden määrä jopa lähes 50 000 miestä. Se on huomattava määrä. Asevelvollisuuden ja työvelvollisuuden merkitys suomalaiseen työvoimakysymykseen oli myös valtava.

Työvoimakysmystä kuitenkin sivutaan , mutta vain toteatavasti: "Ylimääräiset harjoitukset ja evakuoinnit johtivat työvoimapulaan."

Vai enkö vain löytänyt mitään muuta?

Tämä nyt kiinnitti huomioni tietysti sen takia, että tutkimukseni on juuri talvisodan työvelvollisuuden tutkimuksen vaiheessa. :-)

Pari huomiota Päämajan työvoimatoimistosta

Arkistotyö eteni jälleen yhden pykälän kun sain käpisteltyä Päämajan työvoimatoimiston paperit läpi. Tällä kertaa kyseessä oli aika pieni kokonaisuus, vain kuusi kotelollista. Mutta kyseinen byroo olikin toiminnassa vain 22.1.-25.4.1940.

Heti ensimmäisessä kotelossa oli toimintakertomus. Tätä kun tuijottelin, tajusin, että se on muuten myös digiarkistossa! Joten jos kiinnostaa millaista matskua tällä kertaa olen tuijotellut, niin suuntaa tänne.

Kyseessä oli varsin mielenkiintoinen juttu, sillä koko toimisto muodostettiin virkamiehistä. Päällikkönä oli mies, jonka nimi on tutkimukseni edetessä toistunut ja toistunut ja toistunut - Eljas Kahra. Hänet siis määrättiin johtoon ja samalla myös jatkoi Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ylimääräisenä esittelijänä. Hänen lisäksi oli kaksi toimistosihteeriä ja käsittääkseni yksi toimistyöntekijä.

Kahralle myönnettiin oikeudet päättää henkilötasolla työvelvollisuuslain suorittamisestai. Sama oikeus muuten myönnettiin kansanhuoltoministeriön vastaavan toimiston bossille, agronomi Johannes Kaltiolle. Kahralla oli käsissään armeijan tarvitsemat työvelvolliset, Kaltiolla siviilimaailman vastaavat.

Arkisto itsessään muodostui pitkälti kahdenlaisista dokumenteista. Ensin oli vapautusanomuksia. Sitten talvisodan jo päätyttyä kyselyitä maksamattomista palkoista. Näitä kahta oli muuten paljon.

Onneksi joukosta löytyi jälleen myös erittäin mielenkiintoisia juttuja. Sen on huomannut, että yhtään paperia ei niin sanotusti voi jättää kääntämättä. Jos niin tekee, ei koskaan tiedä mitä jää huomaamatta.

Tähän työvoimatoimistoon muuten palaan aivan varmasti vielä myöhmminkin, sen verran mielenkiintoinen oli työvoiman pakko-oton järjestely talvisodassa.

12. tutkimuskuukausi

Helmikuun päättyessä tuli täyteen ensimmäinen apurahakausi. Toinen alkoi 1.3. kuluvaa vuotta.

Helmikuun aikana pääpaino oli ehdottomasti kansanhuoltoministeriön arkistoaineksen analyysissa. Muutamia erittäin mielenkiintoisia juttuja löytyi. Myös muutamia yllättäviä. Työvelvollisuuslain soveltamisen osalta uskon jälleen ymmärtäväni enemmän kuin aiemmin. Arkistoaineistossa oli muutama loistava kansanhuoltoministeriön yleisen osaston työvoimatoimiston asiakirjanippu, joista löytyi aika mukavasti juttua.

Myös kirjallisuutta tuli luettua - tehtävä joka ei lopu. Mainittakoon esimerkiksi Kirsi-Maria Hytösen väitöskirja "Ei elämääni lomia mahtunut", joka oli omalta osaltaan hyvin valaiseva. Samalla sain vahvistusta sille, että työvelvollisuutta sotien aikana pitää tutkia.

Helmikuun viimeisenä torstaina kävin Kansallisarkistossa tilaamassa Päämajan työvoimatoimiston paperit käpälöitäviksi. Sitten olisiko seuraavana Päämajan "rakennustoimisto", joka pioneerikomentajan alaisuudessa taisi toimia. Lisäksi ehdottomasti otettava jokin talvisodan aikainen linnoitusrakennusmuodostelma tarkasteluun.

Muuten on tämä(kin) vuosi kulunut kamalaa vauhtia ja välillä on tuntunut siltä, ettei ole tehnyt tarpeeksi. Aina voisi tehdä vähän enemmän ja vähän paremmin! No, selatessa muistiinpanoja arkistoista ja kirjoista sekä kirjallisia tuotoksia, niin edistyminen on itse asiassa ihan mallillaan. Tästä on hyvä aloittaa 13. tutkimuskuukausi!

11. tutkimuskuukausi

Aika kulkee ja nyt päätin näppäillä tammikuun raportin tänne. Tammikuu oli siis otsikon mukaisesti yhdestoista kuukausi rahoitettua tutkimusta, nice!

Valitettavasti päällimmäisenä mieleen tästä kuukaudesta tällä kirjottamishetkellä tulee influenssa. Huh, en suosittele. Tänään perjantaina sentään olen jo sellaisessa kunnossa, että pystyy istumaan tietokoneella ja jopa avata tiedostoja tahi kirjoja. Tiistai ja keskiviikko meni aivan pihalla ollessa ja torstaikin puoliksi.

Ennen tätä episodia kuitenkin sain jonkin verran aikaan arkistomateriaalin parissa ja löysin varsin mielenkiintoisia asioita kansanhuoltoministeriöstä työvelvollisuuslain toimeenpanijana. Kunhan nyt ei enää mikään pöpö iske, niin kohtapuoliin on kansanhuoltoministeriö ns. hallussa ja analysoitu. Sitten voikin siirtyä talvisodan aikaiseen linnoittamiseen ja tuijotella niitä arkistossa.

Ajatus on, että ottaisin jonkin linnoitusrakennusmuodostelman case-tyyliin ja tarkastelisin työvoimaa siten. Kaksi muuta organisaatiotasoa, joita pitää tutkia löytyykin päämajasta: työvoimatoimisto ja rakennustoimisto (vai mikähän sen nimi nyt tarkalleen oli).

Näillä mennään!

9. tutkimuskuukausi

Kulunut kuukausi oli hyvin intensiivisen kirjoittamisen kuukausi. Sen seurauksena uskon, että myös valtaosa maailmansotien välisen ajan jutuista on aikalailla kasassa. Tärkein tässä nyt näyttää olleen taloudellinen puolustusneuvosto ja sen tekemät suunnitelmat säännöstelyorgansiaatiosta ja työvoimakysymyksistä. Lisäksi jo vuosien 1924 ja 1926 sotatalouskomiteat olivat omalta osaltaan merkittäviä.

Ehkä yksi kiinnostavimmista asioista on se, että jo 30-luvun alkupuolella taloudellisen puolustusneuvoston toimistosta todettiin, että työvelvollisuuslain luonnos oli jo valmiina puolustusministeriössä. Samaan syssyyn todettiin myös se, että sitä ei ennen tarvetta edes aleta käsittelemään eduskunnassa. Tekstit ja asetukset olivat pöytälaatikossa!

Oliko lokakuussa 1938 sitten tilanne sellainen, jota suunniteltiin vuosikymmenen alussa vai todettiinko lain tarpeellisuus "muuten vaan"? Joka tapauksessa laki yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana vahvistettiin 16.6.1939 ja sen toimeenpanosta määrättiin jo 13.10.1939.

Olen myös jo ehtinyt aloittaa talvisodan ajan materiaalin keräämisen. Ensimmäisenä on vuorossa kansanhuoltoministeriö, jonka vastuulla oli säännöstelyn ohella työvelvollisuusasioiden toimeenpano.

Työvelvollisuus Sveitsissä

12.9.1939 Geneven lähetystön lähetystösihteeri J. Nyyssönen lähetti kirjelmän koti-Suomeen ulkoministeriöön. Aiheena oli se, että Sveitsissä oli toimeenpantu yleinen työvelvollisuus.

Kirjelmässä todettiin seuraavasti:

”Liittoneuvosto on saamansa valtuuden nojalla antanut asetuksen yleisen työvelvollisuuden voimaansaattamisesta siviiliväestölle. Tämän lain alaiset ovat poikkeuksetta kaikki Sveitsin kansalaiset, miehet 16–65 ikävuosina ja naiset 16–60 ikäisinä. Poikkeuksena ovat vain perheenemännät, virassa olevat papit ja vähäjärkiset.

Tarkoituksena on etupäässä sotapalvelukseen kutsuttujen korvaaminen, mikäli mahdollista kaikilla työaloila.”

Tämä seikka kiinnosti selvästi Suomessa, sillä paria kuukautta aikaisemmin oli työvelvollisuuslaki säädetty täälläkin. 

Myös kyseisen lain lakiteksti löytyi arkistosta, mutta saksani on sen verran ruosteessa, etten vielä saanut sitä aivan käännettyä. Joka tapauksessa on erittäin mielenkiintoista suorittaa vertailua siitä, miten työvelvollisuudesta säädettiin eri maissa. Ohessa muuten lehtileike, joka oli liitetty kirjelmän yhteyteen.

Ps. Aikamoinen listaus tuo, missä luetellaan ne, jotka eivät olleet lain alaisia...

Työvelvollisten palkat jatkosodan linnoitustöissä, paljon vai vähän?

Jatkosodan aikaisissa linnoitustöissä olleet miehet olivat pääsääntöisesti työvelvollisia. Heidät oli määrätty työvelvollisuutta suorittamaan tiettyyn paikkaan ja siihen ei voinut vaikuttaa. Työvelvollisille kuitenkin maksettiin palkkaa taulukoitujen normien mukaisesti.

Oliko palkat sitten paljon vai vähän, en osaa sanoa, mutta alla olevista kuvista voi jokainen itse katsoa normeja 1.6.1942 alkaen:

3. tutkimuskuukausi

Toukokuu paineli vasemmalta ohi, eli kovin pikaista vauhtia tuntui menevän. Kuluneen kuukauden aikana oleskelin paljon vähemmän arkistossa, kuin kahtena edellisenä kuukautena. Nyt oli painopiste kokonaiskuvan hahmottamisessa ja muistiinpanojen kirjoittamisessa. Sekä myös lukemisessa! Lista ei muuten edelleenkään ole lyhentynyt.

Edelleen painin ajassa ennen toista maailmansotaa ja hahmottelen sotilaallisesti käytetyn työvoiman perusteita, jotka olisi ennen sotia luotu. Työvelvollisuuslaki on pääkohteeni.

Täytyy sanoa, että onneksi päätin katsoa, mitä taloudellisen puolustusneuvoston arkistoista löytyy! Taloudellisen puolustusneuvoston ensimmäisessä kokouksessa (17.9.1929) teollisuusneuvos Killinen piti esitelmän Suomessa aikaisemmin tehdystä taloudellisesta puolustusvalmiustyöstä.

Vuonna 1924 asetettiin ensimmäinen n.s. Sotatalouskomitea, joka viimeisessä mietinnössään toukokuussa 1925 oli käsitellyt sodan aikaisia työmarkkinoita ja tullut siihen lopputulokseen, että "valtioneuvostolle olisi tehtävä mahdolliseksi sotatilassa säätää yleinen työvelvollisuus". Oho, ajattelin - noin aikaisin!

Sitten vuonna 1926 asettiin uusi komitea pohtimaan sotatalousasioita. Tämän komitean

"Mietintö X selvittelee työvelvollisuuden ja työväenkysymyksen edeltäpäin järjestämistä puolustusvalmiuden kannalta, ja on komitea tullut sellaiseen lopputulokseen, että tällaisella edeltäpäin järjestelyllä on mahdollisuus saattaa asiat sellaiselle kannalle, että vaaran sattuessa ei tarvitse syntyä mitään huomattavampaa työnpuutetta eikä muutakaan kurjuutta ja hätää, kun vaan kaikki on edeltäpäin tarkoin suunniteltu ja kaikki tietävät tehtävänsä."

Kesäkuulle on yksi tarkennettu tehtävä siis selvä: etsiä näiden komiteain mietinnöt ja katsoa, mitä niistä löytyy tarkalleen!

Taloudellinen puolustusneuvosto

Joku kaunis päivä arkistossa tuli vastaan taloudellisen puolustusneuvoston paperi, jossa mainittiin työvelvollisuuslaki. Koin tämän vahvana johtolankana. Taloudellisen puolustusneuvoston papereita olisi syytä etsiä ja mahdollisesti tutkia!

Ilokseni taloudellisen puolustusneuvoston kokouspöytäkirjat liitteineen on lähes kaikki vuoden 1935 loppuun tallessa samoissa mapeissa. Lisäksi jopa kokouksissa käsitellyt liitteet on liitetty pöytäkirjojen joukkoon. Erittäin mukavaa!

Toimintansa taloudellinen puolustusneuvos aloitti toimintansa vuonna 1929. Tarkemmin sanottuna, ensimmäinen varsinainen kokous pidettiin 17.9.1929.

”Pöytäkirja, tehty taloudellisen puolustusneuvoston ensimmäisessä yhteisessä istunnossa syyskuun 17 päivänä 1929 klo 19 neuvoston toimiston huoneistossa Kasarminkatu 25. Puhetta johti neuvoston puheenjohtaja Ramsay. Läsnä olivat seuraavat jäsenet: Heinonen, Jutila, Kahelin, Lavonius, Palojärvi, Tanner, Viljanen, Suomen Pankin pääjohtaja Ryti, yleisesikunnan päällikkö Wallenius, puolustusministeriön keskusosaston päällikkö Olenius, kauppa- ja teollisuusministeriön edustaja Killinen, sosialiministeriön edustaja Mannio, neuvoston v.t. toimistopäällikkö v. Wright ja pöytäkirjan pitäjänä neuvoston apulaistoimistopäällikkö Lehtinen.”

Puheenjohtajaksi oli valittu Henrik Ramsay. Päätin, että tarvitsen lisää tietoa hänestä, joten ryhdyin lukemaan Erkki Maasalon väitöstä Sir Henrik saa tehtävän.

 Avauspuheenvuorossaan puheenjohtaja Ramsay sanoi seuraavaa:

”Tässä asiassa esiintyviä kysymyksiä käsitellessään tulee neuvosto varmasti kohtaamaan huomattavia vaikeuksia. Tohdin tässä esittää muutamia näkökohtia työn kulusta. Saavuttaaksemme kouriin tuntuvia tuloksia on meidän varottava uppoamasta tilaston suohon ja ylenmääräisiin kiertokyselyihin, joiden käsittely muodostuisi työvoimillemme ylivoimaiseksi tehtäväksi. Meidän on etsittävä hyvä suunta yksityiskohtien Scyllan ja pintapuolisten johtopäätösten Charybdin välillä. Edelleen on meidän aina muistettava, että rauhan aika on yhteiskunta- ja elinkeinoelämän normaalinen kehys, minkä tähden ne vaatimukset, jotka epänormaalinen tilanne asettaa, eivät luonnottoman suuressa määrässä saa rajoittaa normaalisen talouselämän edellytyksiä.”

"Ministeri Henrik Ramsay.
Helsinki 1941.10.29" SA-kuva.