keskiviikko 25. syyskuuta 2013

"Työmaa O/Y Kuitu"?

Tässä on tullut viime postauksien ajan pohdiskeltua urakoitsijoiden käyttöä jatkosodan linnoitustöissä. Ajatuksia olen lähtenyt kehittelemään muutaman lähteen kautta ja niitä tulkiten. Olen poiminut johtolankoja ja yhdistänyt asioita pääni sisällä ja tekstin muodossa. Sitä on historiantutkiminen! Kovin vakuuttavia päätelmiä ei tosin muutaman dokumentin pohjalta kannata tehdä, mutta tässä blogissa - miksipä ei. Mielestäni on hauskaa tuoda esille omia ajatusprosesseja, olkoon se sitten vaikka avoimuutta. Ja ehkä joku huomaa niistä jotain, mitä minä en. Saa kertoa.

No niin, tällä kertaa selatessani muistiinpanoja, osui silmiini Linnoitusosaston Lin.1 päällikön majuri Oskari Meriluodon kirje Kotijoukkojen Esikuntaan. Asiana oli Päämajan linnoitusosaston "alaisten tai perustamien linnoitusrakennusmuodostelmien vahvuus". Seuraavassa Meriluodon ilmoittamat luvut:
  • Päällystöä 618
  • Alipäällystöä 1 431
  • Miehistöä 17 197
  • Naisia 1 803
  • Yhteensä 21 049 
"Edellämainittuun lukuun eivät sisälly työvoiman täydennyspaikoissa olevat työvelvolliset, eikä myöskään Työmaa O/Y Kuidussa oleva henkilöstö."

Mikä oli Työmaa O/Y Kuitu ja missä? Kuulostaisiko tämä joltain yksityiseltä urakoitsijalta? Vai miksi kyseessä ollutta henkilöstöä ei ollut laskettu mukaan? Syy voi olla toki niinkin yksinkertainen, ettei työmaalta ollut lähetetty määrävahvuuksia.

Wikipedia kertoo, että Kuitu Oy sijaitsi talvisodan jälkeen luovutetulla alueella, ja että yhtiö olisi talvisodan aikana valmistanut mm. polttopulloja. Ehkä "Työmaa O/Y Kuitu" tarkoitti vain kyseisen firman kunnostamista tai jälleenrakentamista.

Lin.1 päällikkö majuri O. Meriluoto Kotijoukkojen esikunnalle, 2.12.1941,
15481/Lin.1/1h sal./12/SK2482, Kansallisarkisto.


Tämä nyt jää jälleen osastoon "selvitettävä" - siinä osastossa muuten on aika paljon asioita!

Lähteet:
Lin.1 päällikkö majuri O. Meriluoto Kotijoukkojen esikunnalle, 2.12.1941, 15481/Lin.1/1h sal./12/SK2482, Kansallisarkisto.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Historiallista spekulointia

"Lujasti siinä saa huiskia jos mieli saada urakan valmiiksi. Ja sen jälkeen odottavat taas uudet työt."
Summa 1943.03.13, SA-Kuva.
Viimeksi pohdiskelin urakoitsijoiden käyttöä linnoitustöissä ja sitä, oliko urakoitsijoita töissä jatkosodan sytyttyä. Sen sijaan se on selvä, että välirauhan Salpalinjatyömailla urakoitsijoita oli. Linnoitustoimistossa oli myös oma toimistonsa urakkatöille.

Mutta oliko urakoitsijoita linnoitustöissä jatkosodassa? No, en edelleenkään osaa kunnollista vastausta antaa, mutta seuraavassa yhteen (tai ehkä kahteen) dokumenttiin perustuvaa historiallista spekulointia.

10.4.1942 Linnoitusosaston päällikön eversti Otto Bonsdorffin allekirjoittama vastauskirje lähetettiin Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle. Kirjeestä käy ilmi, että Helsingin kaupungin työvoimalautakunta oli tehnyt aloitteen linnoitustyömaiden muuttamisesta urakkatyömaiksi. Työvelvollisten palkanmaksu perustui tuntipalkkoihin, ehkä aloite liittyi palkkakysymyksiin? No, työvoimakysymyksiin joka tapauksessa.

Bonsdorffin mukaan linnoitustyömailla käytettiin urakkatöitä niin paljon, kuin mahdollista.

"Työn laatu ja sodan aiheuttamat poikkeukselliset olosuhteet asettavat tässä suhteessa kuitenkin omat rajoituksensa."

Seuraavaksi Bonsdorff siirtyi käsittelemään yksityisiä urakoitsijoita ja tämä olikin mielenkiintoista! Bonsdorffia lainaten:

"Yksityisiä urakoitsijoita ei voida käyttää nykyisissä olosuhteissa sotatoimialueella olevilla työmailla. Urakoitsijoiden toiminnan edellytyksenä olevan kantahenkilökunnan irroittaminen muista tehtävistä tuottaisi myös vaikeuksia. Kokonaisuutta ajatellen ei ehdotetusta järjestelystä voisi koitua tällä hetkellä helpoitusta työvoimatilanteeseen. Mikäli olosuhteet sen sallivat, tullaan töitä antamaan myös yksityisten urakoitsijoiden suoritettavaksi."

Nyt olisi tietysti hauska lukea ehdotus kokonaisuudessaan. Se pitäisi etsiä aloitteen tehneen työvoimalautakunnan arkistosta, sillä kirje palautettiin Bonsdorffin vastauksen mukana. Olisi myös erittäin kiinnostavaa keksiä, millaiset ne olosuhteet olivat, jotka eivät sallineet yksityisten urakoitsijoiden käyttöä?

Nyt näiden kahden yksittäisen dokumentin kautta voi päätellä, että ainakaan keväällä -42 yksityisiä urakoitsijoita ei sotatoimialueella käytetty, ja että keväällä -44 urakoitsijoita kokeiltiin. Tästähän voisi myös päätellä, että urakoitsijoita ei käytetty jatkosodan alussakaan. Tälle päätelmälle pitää kuitenkin hankkia vielä todistusaineistoa ja kunnollista perustelua. Siihen asti näillä spekulaatioilla!

Lähteet:

Linnoitusosaston päällikön eversti O. Bonsdorffin kirje Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle, 10.4.1942, 11144/Lin.3/2/SK1986, Kansallisarkisto.

Linnoitusasiaintoimikunnan kokouksen pöytäkirja, 12.4.1944, 19251/Lin.1/Tmk/10/T12544, Kansallisarkisto.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Linnoitustöiden urakoitsijoista



Urakoitsijoiden käyttö linnoitustöissä kiinnostaa minua kovasti, tutkimuksellisesti ja muuten vain. Välirauhan aikana, kun Salpalinjaa rakennettiin, oli töissä useita urakoitsijoita. Tästä aiheesta olen tänne aiemmin kirjoittanut. Linnoitustoimisto myös tiedusteli urakoitsijoilta näiden halukkuutta työskennellä myös mahdollisen sodan aikana. Linnoitustoimiston rakennusosaston päällikkö insinööri H.A. Relander saattoikin 12.6.-41 ilmoittaa, että sodan aikana linnoitustöitä olivat halukkaita tekemään seuraavat urakoitsijat:

  •   Oy. Rakennustoimi
  •   Ins. A. Kiikka
  •  Kreuger & Toll Oy
  •  Otto Vuorio
  •  Oy. Constructor
  •  Oy. Tektor Ab
  • Yhtymä R. Sopanen, V. Heino ja V. Lindroth
  •   Ääri Oy. [1] 

-          Siitä en ole ottanut selvää, että olivatko urakoitsijat linnoitustöissä sodan aikana? Tämä vaatii selvittämistä.

On hyvin mahdollista, että heti jatkosodan alettua urakoitsijoita ei välttämättä sellaisenaan käytetty, tai jos käytettiin, hommat eivät ehkä toimineet. Voi myös olla, että tätä urakoitsijavaihtoehtoa ryhdyttiin kokeilemaan vasta vuonna -44!  Perustan tämän siihen, että 12.4.1944 pidetyn linnoitusasiaintoimikunnan kokouksessa kenraali E. Hanell pöytäkirjan mukaan totesi, ettei urakoitsijoiden käytöstä ollut saatu positiivista kokemusta:

Tuntuu siltä, että he lupaavat enemmän kuin mitä voivat täyttää[2]

Hanellin kommentti itsessään voisi olla tältäkin päivältä, vai mitä luulette?

Joka tapauksessa urakoitsijoiden käyttö linnoitustöissä kiinnostaa, niin välirauhan linnoitustöissä kuin jatkosodan aikana. Jäin miettimään seuraavalaista mahdollista historiaa. Vielä keväällä -41 linnoitusrakennusjoukkojen liikekannallepanon jälkeiset tehtävät olisivat olleet taaempien asemien parissa ja jopa niiden takana. Vaikuttaa mahdolliselta, että juuri tällaisia tehtäviä varten urakoitsijoilta tiedusteltiin halukkuutta toimia SA linnoitustöissä.

Tähän suhteutettuna tapahtuneet odotushorisontin ja toimintakentän muutokset hyökkäyssodassa voisi selittää sitä, jos urakoitsijoita ei otettukaan käyttöön heti. Tai sitten otettiin, mutta en ole siitä vielä tietoinen! Aihe vaatii tutkimusta ja tutkimusta varten on hyvä luoda ajatusmalleja tai teorioita mahdollisista historioista. Pitää olla pohjaa, jolta lähteä työtä tekemään. Mitä vahvempaa ja perustellumpaa, sen parempi, mutta ei mitään sellaista, jota ei ole valmis hylkäämään paremman tiedon valossa!

"Sepelisiiloja."
Huuhanmäki, Karjalan Kannas 1944.03.16. SA-kuva.
Kuvassa Pyramid –nimisen urakoitsijan auto. Sitä en sitten tiedä, että oliko se firman vai ”firman” käytössä! Kuvan vinkkaamisesta lähtee kiitos Armi Oinoselle Miehikkälään!


[1] Rakennusosaston päällikön insinööri H.A. Relanderin kirje Yleiselle osastolle, 12.6.1941, 346/Lkp./1c/sal/8/T12525, Kansallisarkisto.
[2] Linnoitusasiaintoimikunnan kokouksen pöytäkirja, 12.4.1944, 19251/Lin.1/Tmk/10/T12544, Kansallisarkisto.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Linnoitustöissä syyskuussa 1943

Mietin jälleen näitä sodan aikaisia linnoittamistöitä ja päätin katsella muistiinpanoistani, josko selviäisi mitä ukkini Veikko Mäkinen teki 70 vuotta sitten.

Gradua tehdessäni kävin lävitse kaikki Kunnossapito- ja tarkastustoimiston loma- ja komennustodistukset ja otin ylös kaikki, jotka koskivat ukkia. Vuonna 1943 KT-toimisto oli sijoitettu Myllykoskelle, mutta lokakuussa se siirrettiin Viipuriin. Toimistolla ukin ei kuitenkaan tarvinnut paljoa viettää aikaa, vaan tehtävät olivat "maastossa", kuten voisi sanoa.

Mikäli kaikki komennustodistukset ovat arkistoitu oikeaan paikkaan ja tiedot niissä pitävät paikkansa, oli sotilasvirkamies Mäkinen vuoden 1943 aikana komennuksilla 26 kertaa, yhteensä 253 vuorokautta. Keskimäärin yhden komennuksen pituus oli noin puolitoista viikkoa.

Syyskuun 2. päivä alkoi jälleen sotilasvirkamies Mäkisellä komennus, joka kesti 18.9. asti. Komennuksen syy oli komennustodistuken mukaan kovin ylimalkainen "järjestely ja tarkastus". Komennustodistus oikeutti liikkumaan Haminan, Virolahden, Miehikkälän, Ylämaan ja Luumäen alueilla. Noihin aikoihin ukki kävi läpi vanhan pääpuolustuslinjan rakentamisen aikana käytettyjä majoitusalueita. Parakkikyliä tarkistaminen, kartoittaminen ja kortiston tekeminen olivat hänen tehtäviään, ajoittain myös kunnostaminen.

"Parakkiyhdyskunnasta
Lemi 1941.06.25" SA-kuva.
Näissä hommissa siis, mitä ilmeisimmin! Jos tahtoo, niin tästä voi lukea tarkemmin gradustani Rakennustöitä jatkosodassa, joka löytyy sähköisenä tuolta. Saa myös kysyä, jos mitään kysyttävää ilmenee!


tiistai 10. syyskuuta 2013

Uudesta Marski-kirjasta lehdistön sivuilta

"Presidentti Mannerheim poistumassa Eduskuntatalosta." SA-kuva.
Mitenhän mahtaa olla tuon uusimman Marski-kirjan laita? Meinasin jo hetken, että voisi olla viihdyttävää lukemistoa, mutta ei kyllä ole tällä hetkellä ylimääräistä aikaa yli 800 sivun verran. Niinpä päädyin tässä selailemaan, mitä kirjasta on kirjoitettu mediassa.

Ja ihan mielenkiintoisia huomioita löytyikin.

Otetaan vaikka Aamulehden jutusta kiinni.

"Tapansa mukaan Juhani Suomi tulkitsee historiaa tarkoitushakuisesti, vaikka taitavasti peittääkin omat mielipiteensä virtuoosisen lähteidenkäyttötekniikan alle."

Kuulostaa aika hurjalta, vai mitä mieltä olette? Omien mielipiteiden peittäminen lähteiden alle?


Toinen huomio Hesarista:

"Tohtori Jukka Tarkka luonnehtii perjantain Helsingin Sanomissa ilmestyvässä kirja-arviossa, että 'Juhani Suomi kuuluu niihin tutkijoihin, joiden mielestä oikea historiallinen kuva syntyy kirjoittamalla kaikki selville saadut asiat peräkkäin paperille'."

Kuulostaa melkoisen lukijaystävälliseltä. Kyllä historia vaatii päättelyä ja analyysia, löytyyköhän sitä Suomen kirjasta?

Keskisuomalaisessa puolestaan näin:

"Professori Suomen koostaman, monilta osiltaan kiitettävän analyyttisen suurteoksen päähenkilö on vanheneva ja sairas marsalkka, joka aika ajoin vielä kykenee yltymään uuden ajan päätösten jarrumieheksi.

Kriittisen leiman kuvaukseen antaa Suomen tapa valita aineistostaan ne lausunnot, joissa Mannerheimin aiempaa sotilasuraa ja hänen henkisiä ominaisuuksiaan vähätellään ja hänen herraskaisia juoma- ja pukeutumistapojaan halveksitaan."

Tässä nyt vain muutama pointti. Aika mielenkiintoiselta vaikuttaa. Oliko sitten Suomen tarkoitus vain kirjoittaa "kriittinen" teos Mannerheimista? Tässä on myös otettava ero kriittisen ja "kriittisen" välille. Ehkä ensimmäinen tarkoittaa historiantutkimuksen peruslähtökohtaa, josta tekemisen pitäisi lähteä. Niin, kenen mielestä kriittinen: onko kriittinen yhtä kuin negatiivinen, vai sellainen joka ei ota kaikkea annettuna?

Toivon, että Agricolan arvosteluihin joku kirjoittaisi erittäin pätevän arvostelun kirjasta! Tai sitten vain odotan, että lukulistani tyhjenee (ei ole tapahtumassa) ja luen itse.