Rauhankatu, Vanha tutkijasali

 

Eilen oli viimeinen päivä, jolloin Kansallisarkiston vanhaan tutkijasaliin pääsi asiakkaan sisälle. Siellähän alkaa nimittäin täysi remontti. Se kyllä kuulostaa sellaiselta hommalta, että puh huijaa. Vanha osahan on vuodelta 1890, lisäosia 1920-luvulta, uudempi puoli 1970-luvulta. Kerroksia löytyy, olikohan nollasta kahdeksaan. Päärakennuksen historiasta voi lukea täältä lisää.

Oma tutkijanurani alkoi toki taannoin (eli noin 20 vuotta sitten ... ) Kalasataman vieressä, Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteessä. Siellä puuhailin kandin työn arkistohommat. Ja varmaan kyllä gradunkin valtaosin. Sitten kun siellä lakkasi asiakaspalvelu, niin tietenkin siirryin minäkin Rauhankadulle.

Ja se oli just vanha tutkijasali, joka sitten lopulta vakiintui omakseni. Ja kuvassa oleva pöytä nro 19 oli se paras! Syy tähän oli valaistus, ikkunat jne. ja mahdollisimman pieneksi muodostuva varjo kuvattuun asiakirjaan. Varsinkin väitöstutkimusta tehdessä tuli kyllä istuttua päivä jos toinenkin tutkijasalissa. Silloin muistelen, että vakiintui aika lailla työajoiksi 9-14. Sen jälkeen oli nähnyt niin paljon papereita, ettei mitään enää tajunnutkaan. Väittäriprosessista voi lukea tästä blogista kaikenlaista. Ja väitöskirja tietenkin internetissä!

Väittelyn jälkeenhän pääsin töihin Kansallisarkistoon ja muutaman pätkän jälkeen ihan virkamieheksi. Se oli kyllä hauskaa, kun pääsi katsomaan tekemistä toiselta puolelta. Ja aineiston parissa siellä hyvää työtä kyllä tehdäänkin! 

Nythän olen taas ollut asiakkaan roolissa vajaa kaksi vuotta ja sekin on ollut taas antoisaa. Alkuperäisaineistojen parissa työskentely on sellaista mistä nyt vaan jostain syystä tykkään. Tutkimuksiani voi sanoa hyvällä omatunnolla aineistolähtöisiksi. Pitäisi muuten tässä saada pari artikkeliakin taas kirjoitettua.... niistä lisää toiste.

Eilen vanhassa tutkijasalissa oli paljon vieraita ja paljon tuttuja, niin entisiä kollegoita arkistolta kuin tuttuja tutkijasalista. Kahden kuukauden paussi tulee väkisin ja toukokuussa palvelu jatkuu väistötiloissa seuraavat noin 2,5 vuotta. 

Toivottavasti sen jälkeen saan palata asiakkaana vanhan tutkijasaliin pöytään nro 19. 

Digitaalista hommaa

Tekeepä mieleni kirjoittaa muutama sana Kansallisarkiston digitaalisesta toimittamisesta, joka on nyt ollut Hämeenlinnan toimipaikan aineistojen ensisijainen toimitustapa. 

Kansallisarkiston sivuilla digitaalisesta toimittamisesta todetaan seuraavaa:   

Digitaalinen toimittaminen on Kansallisarkiston tarjoama palvelu, jolla saat tilaamasi tietoaineiston sähköisesti Astia-palveluun, yleensä noin kahden viikon kuluessa tilauksesta.

Digitaalisen toimittamisen puitteissa voi tilata yhden arkistoyksikön kerrallaan. Kaikki, jotka ovat aineistolähtöistä tutkimusta tehneet, tietävät, ettei tämä riitä niin sanotusti mihinkään. Paitsi toki joskus tosi hyvällä tuurilla.. No, yksi kerrallaan siis.

Tämän takia aloin ennakoimaan todella rankasti! 

Jotka ovat juttujani lukeneet tietävät ehkä, että kansanhuoltoministeriön tekemiset ovat kiinnostaneet minua. Hämeenlinnassa on säilössä  Hämeen läänin kansanhuoltopiirin arkisto, joten siihen tartuin. Jotta voisi "joskus 2040-luvulla tms" tutkia vaikka digitaalisena Hämeen läänin kansanhuoltopiirin materiaalien avulla kyseistä järjestelmää, niin olen nyt tilannut digitaalisena sarjaa E Saapuneet asiakirjat. Olen nyt saanut tilatuksi ja toimitetuksi arkistoyksiköt Ea:1-8! Hurraa.

Ensimmäinen oli "great success", eli se digitoitiin ja alla olevasta linkistä voi ihastella viranomaisen kirjeenvaihtoa vuodelta 1939! Seuraavaa putkeen! 

Ea:1 Kansanhuoltoministeriöltä ja lääninhallitukselta saapuneet kirjeet

Mutta mitäs sitten tapahtui. Ea:2 Kansanhuoltoministeriöltä saapunet kirjeet

Aineistolla on käyttörajoitus. 

Rajoituksen peruste

Sisältää viranomaisen henkilörekisterin, jonka sähköinen käyttö tai kopion vastaanottaminen edellyttää käyttäjältä henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaista oikeutta tietojen käyttöön. (JulkL 16 § 3 mom)

Rajoituksesta seuraa

Kopioiminen kielletty

Mahdolliset digitaaliset ilmentymät ovat nähtävissä vain valvotuissa olosuhteissa

Käyttörajoituksen voimassaoloaika

31.12.1940 - 01.01.2041

Asia selvä? Viranomaisen, eli kansanhuoltoministeriön, alaiselleen viranomaiselle lähettämää viranomaiskirjeenvaihtoa. Näissä ei ole mitään hakemistoa henkilöihin, koska se on diaarissa jotka on sarjassa A Diaarit. Henkilötiedot siis ovat viransuorituksessa tehtyjä allekirjoituksia. Ehkä en vain ymmärrä, kertokaa.

Operaatio jatkuu. Ea:3, sama homma. Ea:4, jossa myös saapuneet kirjeet ovat viranomaisen henkilörekisteri. 

Mutta sitten! Saman sarjan tismalleen samaa kamaa sisältävä Ea:5 onkin julkisesti saatavissa. Hip hei!

Loogisesti Ea:6 ja Ea:7 jatkavat elämäänsä henkilörekisterinä. Puolestaan Ea:8 vaikuttaa aivan paljon järkevämmin rajoitetulta.

Siis kyllähän näihin metamorfoosin kokeneiden saapuneiden asiakirjojen äärelle pääsee "valvoituissa olosuhteissa" eli Kansallisarkiston sisäverkossa. Minua hämmästyttää tässä myös se, että paperisena nämä eivät olleet käyttörajoitettuja.

Mutta nyt hei, Kansallisarkiston päärakennus menee remonttiin ja palvelut siellä kiinni tänä päivänä, kun tätä kirjoitan eli 27.2.2026. Hämeenlinna suljetaan, Turku siirtyy digitaaliseen toimittamiseen, Jyväskylä sama juttu. Että mihinkä sitten pitäis mennä, kun omalta koneelta kirjautuminen ei riitä? 

Työskentelyn aloittaminen ja tavoitteet

Rakentaminen on aina aloitettava taktillisesta heikoimmilla kohdilla eikä työskentelyn suhteen mukavimmilla paikoilla.

• Kenttätyöohjesääntö II (1931)

Yllä oleva sitaattihan on tarkoitettu nimenomaan rakentamisen aloittamiseen, kun puheena on vaikkapa kenttälinnoitettu puolustusaseman tai vastaavan osa. Kun vihollisen tulivaikutus uhkaa, on silloin aloitettava uhanalaisimmasta paikasta. Ei siitä, missä työskentely on helpointa. 

Mielestäni tämän sitaatin voi myös yleistää aika moneenkin työskentelyyn, eikä vain kenttälinnoitteiden rakentamiseen. Kuinka paljon mukavampaa onkaan aloittaa urakka jostain muusta, kuin "taktillisesti heikoimmasta" kohdasta? 

Pätee myös historian tutkimiseen. Vähän kärjistäen, liikutaanko tutkimusongelman liepeillä, vai käydäänkö syvään ytimeen kiinni. 

Samaan kategoriaan pääsee myös Clausewitz (tai ehkäpä tässä pikemminkin todettava niin, että suomalainen ohjesäännön laatija oli Clausewitzinsä lukenut):

Lähellä olevan tavoitteen tosin saavuttaa helpommin kuin etäisen; mutta jos lähellä oleva tavoite ei meitä tyydytä, tästä ei vielä seuraa, että keskeytys, väliaikainen lepo, auttaisi meitä juoksemaan matkan jälkipuoliskon nopeammin. Lyhyt hyppy on helpompi kuin pitkä, mutta kukaan leveän ojan yli pyrkivä ei silti loikkaa ensin puolella voimalla ojaan

• Carl von Clausewitz

No niin, se siitä. Itsehän juuri en totellut näistä kumpaakaan ja päätin lounastauolla hypätä puolella vauhdilla blogosfääriin.

Blogin elvytys

 Järjestin lähes tieteellisen äänestyksen sosiaalisessa mediassa: pitäisikö aloittaa uudelleen tämän blogin täyttäminen? Vastausprosentti toki jäi pieneksi, eikä kukaan kehdannut sanoa ei. Niin että aloitetaan nyt tämän elvyttäminen sitten! 

Tilastot kertoo, että vuosina 2010-2017 on tullut kirjoitettua 244 tekstiä. Sisältää kyllä sinänsä mielenkiintoisen yksittäisen väitöskirjatutkijan muistitietokokoelman, sillä tuolta voi kaivaa kuukausittaiset "raportit" siitä miten on kolmen vuoden rahhoituksen ajan hutkittu. Hauskaa myös sinänsä, että hakukoneista tulee edelleen viikoittain osumia vanhoihin teksteihin. Katsotaan nyt sitten, miten uusien tekstien laita tulee olemaan.

Säännöllisiä aikatauluja en lupaa. Mutta teemana varmaankin aikalailla joko arkistosta löytyneet jännät paperit tai sitten kiehtovat kirjat, joita on tullut luettua. 

Kuvassa pataljoonakeiton ohje; määrät per syöjä! Ei muuta kuin kokkaamaan.