Uudenvuoden juhlat m/1941

Sotilasvirkamies Veikko Mäkisen kohdalla uusi vuosi vaihtui uudenvuoden juhlissa LinRP 211:n esikuntatalossa, Äänislinnassa. Muistelmatekstissä esikuntatalon osoitteeksi on kirjoitettu Toukokuun 1. päivän viertotie, kun taas virallisessa kirjeenvaihdossa ilmoitettiin tapahtumapaikaksi ”Punalaivastolaisenkadun varrella” [1] sijainnut esikuntatalo. Niin tai näin, jos joku osaa kertoa mitkä noiden katujen oikeat, eli venäläiset nimet olivat, niin kertokoon. Yritin googlettaa, mutta osumat eivät hivelleet silmiä.

Mutta takaisin siis jatkosodan ensimmäisiin uudenvuodenjuhliin, joita sot.virk. Mäkinen ja muut linnoitusrakennuspataljoona 211:n kaverit viettivät.

 V.V. Mäkinen muisteli, että juhlijoita oli parisen kymmentä ja alkoholijuomat maistuivat.

”Ruokailun jälkeen jatkui yleinen seurustelu ja puheensorina vilkkaana, alkoholin antaessa lisää virikettä kielten kantimille. Kellon lähestyessä puolta yötä siirryimme pihamaalle ja jokainen, jolla oli ase mukanaan, paukautti taivaalle muutaman laukauksen uuden vuoden kunniaksi. Sinne päästelin minäkin sarjan puoliautomaattisella kiväärilläni. Pauketta kuului ympäri kaupunkia, joten samalla tavalla näyttivät muutkin yksiköt ottavan vastaan uuden vuoden.”[2]

Äänislinnan komendantti ei pitänyt moisesta juhlistamisesta, esitutkinta aloitettiin ja syyllisiä vaadittiin rangaistavaksi.

Virallisessa vastauskirjeessään Äänislinnan komendantille LinRP 211:n komentaja Arvo Rissanen vakuutti asiasta hieman toisin, kuin mitä Mäkinen todisti muistelmissaan. Rissasen mukaan viittä minuuttia yli puolenyön

”yhtyi osa sanotusta henkilöstöstä yleiseen ammuntaan, ollen sen tarkoituksena vain ’juhlia’ uuden vuoden alkamista. Tällöin ammuttiin 25 – 30 laukausta kivääreillä ja pistooleilla. Ampuminen tapahtui yhtäjaksoisesti, kestäen 4 á 5 minuuttia.

Ammuntaan osallistuneet valittavat tapausta ja selittävät sen johtuneen ajattelemattomuudesta, pääasiassa esimerkin vaikuttamana.”[3]

Rangaistukseksi määrättiin Mäkiselle ja kahdelle muulle päällystöön kuuluvalle 3 vuorokautta yksinkertaista arestia ja kahdelle muulle kaksi vuorokautta lieventävien ”asianhaarojen vallitessa aiheutetun epäjärjestyksen johdosta”.[4] Rangaistuksen suoritusta ei vaadittu välittömästi.

Mainittakoon vielä, että sotapäiväkirjan mukaan Tokarissa olleet LinRP 211:n miehet ottivat uutta vuotta vastaan ”kuunnellen radiota klo 24:än.”[5]

***

Tämä toimii myös pienenä opettavaisena tarinana lähdekritiikistä ja sen merkityksestä.

Hyvää uutta vuotta 2013!

---

[1] LinRP 211:n  komentajan luutnantti A. Rissasen kirje Äänislinnan komendantinvirastolle, 17.1.1942, 123/D/Arkistolaatikko 1/T9003, KA.

[2] Mäkinen, 192.

[3] LinRP 211:n  komentajan luutnantti A. Rissasen kirje Äänislinnan komendantinvirastolle, 17.1.1942, 123/D/Arkistolaatikko 1/T9003, KA.

[4] LinRP 211:n  komentajan luutnantti A. Rissasen kirje Äänislinnan komendantinvirastolle, 17.1.1942, 123/D/Arkistolaatikko 1/T9003, KA.

[5]Linnoitusrakennuspataljoona 211:n sotapäiväkirja, 31.12.1941, SPK 18314, KA.

Petroskoista, Äänislinnasta, vai mikä se oli?

Yksi kiinnostava kappale suomalaista historiaa on Petroskoin miehitys jatkosodan aikana. Petroskoi joutui suomalaisen hyökkäysarmeijan haltuun lokakuussa 1941. Jukka Kulomäki on tehnyt aiheesta kiinnostavan tutkimuksen vuonna 1989: Äänislinna. Petroskoin suomalaismiehityksen vuodet 1941–44. 

Linnoitusrakennuspataljoona 211:n sotapäiväkirjaan merkittiin 1.10.1941: ”Petroskoi-Äänislinna on vallattu.”  Kaupungin nimi vaihdettiin hetimmiten suomalaiseen mielenmaisemaan paljon sopivammaksi – Petroskoista tuli Äänislinna. Tästä oli päätetty jo aiemmin. Äänislinna nimen käyttäminen oli tietoista suomalaistamispolitiikka miehitetyllä alueella.  Aihetta tuli myös pohdittua gradua tehdessä, käyttääkö nimenä Äänislinnaa vai Petroskoita? Päädyin Äänislinnaan, sillä se sopi paremmin tekstini tyyliin.

Äänislinnasta tuli tärkeä piste Suomen armeijalle. Kaupunkiin keskitettiin paljon joukkoja. Sanotaan esimerkiksi Linnoitusrakennuspataljoonan esikunta sijaitsi Äänislinnassa lähes koko miehityksen ajan. Tämä koko juttu Äänislinnasta tuli mieleen oheisesta kuvasta, jonka olen ottanut arkistossa. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin Äänislinnan sotilaskodin oma kirjepaperi. Minkäänlaista muistiinpanoa siitä, kenen lähettämä kirje oli ja kenelle, ei tullut ylöspantua. Mutta on aika hieno kuva! Oli mukavaa, että virallisten papereiden joukosta löytyi kyseisellä kuvalla varustetulle paperille kirjoitettu kirje.

Sitä olisi kiinnostavaa ryhtyä miettimään, mitä kaikkea tuolla sotilaskodissa aikoinaan puhuttiin…

Äänislinnasta oli junayhteys koti-Suomeen. Kyyti tuohon aikaan ei ollut aivan yhtä nopeata, kuin tänä päivänä. Kuvassa aikatauluja tammikuusta -42. Näihin kun lisää vielä sodan aiheuttamat mahdolliset viivästykset, niin voi olla varma että junamatkassa Äänislinnasta Helsinkiin kesti hieman.