Digitointihommista, taas

Viimeisin digitaalinen toimitus alkoi saatesanoilla:

"Tilaamanne arkistoyksikkö on tutkittavissa Kansallisarkiston tutkijasalien asiakaspäätekoneilla ilman tunnistautumista Astian verkkopalveluun. Aineisto on julkisesta, mutta henkilötietoja sisältävää tietoaineistosta. Tämän takia sitä ei voida näyttää vapaasti tietoverkossa. Sen käyttö ei vaadi henkilökohtaista käyttöoikeutta, mutta sitä voi tutkia ainoastaan Kansallisarkiston tutkijasalien sisäverkon asiakaspäätekoneilta."

Jatkan siis operaatiota, jossa digitaalisen toimittamisen puitteissa yritän saada tutkimusainehistoa, Hämeenlinnan kohta entisestä toimipisteestä, Hämeen läänin kansanhuoltopiirin materiaalista. Nyt mennään yhdeksässä toimitetussa, joista kaksi julkista, kuusi "henkilörekisteriä" ja yksi "arkaluontoinen". 

No juu, jatkan tätä siis. 

Kansallisarkiston kotisivuilla digitaalisesta toimittamisesta lausutaan näin juhlallisesti!

"Aineistojen käytöstä yhä saavutettavampaa

Digitaaliseen toimittamiseen siirtymisen taustalla on ennen kaikkea asiakaskäyttäytymisen muutos. Tutkijasalissa asiointi on yhä harvemmin asiakkaalle mielekäs tai mahdollinen asiointimuoto esimerkiksi aukioloaikojen tai pitkien etäisyyksien vuoksi.

Tietoaineistojen käytön painopiste on viime vuosina siirtynyt yhä enemmän digitaalisiin aineistoihin. Niiden käyttöä tehostavat uudet teknologiat kuten koneellinen tekstintunnistus.

Digitaalinen toimittaminen mahdollistaa aineiston aika- ja paikkariippumattoman käytön. Arkistolöydöt voi halutessaan helposti jakaa verkkoyhteisöissä muiden aiheesta kiinnostuneiden kanssa.

Fyysisen käsittelyn väheneminen edesauttaa myös ainutkertaisten alkuperäisaineistojen säilymistä."

Käydäänpäs läpi tätä hieman. Ensimmäisenä on asiakaskäytöksen muutos. Tämä on viimeisen vuosikymmenen suosikkilaulu, entistä enemmän digitaalisten välineiden kautta jne. Mutta edelleenkään ei kaikki. Ja tähän nyt on pakko jo kommentoida, että miten näiden kanssa, joista tulee rajoitettuja digitoitaessa ja pitää suorittaa itsensä joka tapauksessa Kansallisarkiston tutkijasalin tietokoneelle! Entä tämä suhteessa paikkojen sulkemiseen?

Toisena: joo, koneellinen tekstintunnistus on jees varsinkin vanhoissa käsialoissa. 

Otetaan seuraava ihan kokonaan uudelleen tähän - "Digitaalinen toimittaminen mahdollistaa aineiston aika- ja paikkariippumattoman käytön. Arkistolöydöt voi halutessaan helposti jakaa verkkoyhteisöissä muiden aiheesta kiinnostuneiden kanssa." Mutta kun ei mahdollista eikä voi jakaa. Tämä on kaunis haavekuva, jonka toki mieluusti näkisin tulevan toteen. 

Neljäs on sinänsä hyvin validi pointti asiakirjojen säilymisen kannalta. Joskus KA:n riveissä ollessani ehdotin, että digitoisivat kaikki itsenäisyyden ensimmäisen muutaman vuoden paperit. Ne on tarpeeksi vanhoja + se paperi tuhoutuu käsiteltäessä.

Loppuun ehdotus!

Helsingin tutkijasalin ollessa väistössä, olisi erinomaista ottaa käyttöön digitaalinen toimittaminen yksittäisten tilausten tekijöille. Ei väkisin vaan vaihtoehtona. Siinähän saisi säästettyä tutkijasalin penkkejä ja arkistomappien roudaamista. (Jos vaikka sitten vain niitä yli satavuotiaita...)

Jos nimittäin luette Kansallisarkiston tilinpäätöstä vuodelta 2025 ja katsotte Helsingin asiakas ja toimitusmääriä. Sieltä tulee laskennallisesti 40 asiakasta per aukiolopäivä ja 125 toimitettua lainaa per aukiolopäivä. Siinä on aikamoista urakointia vielä tiedossa... 

Toinen ehdotus, kun tuli mieleen. Kaikki kartat ja piirustukset voisi toimittaa suoralta kädeltä digitaalisena. Niissä ei edes pitäs mitään syytä olla rajoittamiseen. Ottaen vielä huomioon sen, että KA:n mukaan niitä ei ole mahdollista välttämättä toimittaa väistöhommien aikana.

Paitsi tässä: https://astia.narc.fi/uusiastia/kortti_aineisto.html?id=9735776138 

Kertokaa taas, jos käsitätte. 

Majuri Peura tutkii joukkueen sotapäiväkirjaa. SA-kuva

Digitaalista hommaa

Tekeepä mieleni kirjoittaa muutama sana Kansallisarkiston digitaalisesta toimittamisesta, joka on nyt ollut Hämeenlinnan toimipaikan aineistojen ensisijainen toimitustapa. 

Kansallisarkiston sivuilla digitaalisesta toimittamisesta todetaan seuraavaa:   

Digitaalinen toimittaminen on Kansallisarkiston tarjoama palvelu, jolla saat tilaamasi tietoaineiston sähköisesti Astia-palveluun, yleensä noin kahden viikon kuluessa tilauksesta.

Digitaalisen toimittamisen puitteissa voi tilata yhden arkistoyksikön kerrallaan. Kaikki, jotka ovat aineistolähtöistä tutkimusta tehneet, tietävät, ettei tämä riitä niin sanotusti mihinkään. Paitsi toki joskus tosi hyvällä tuurilla.. No, yksi kerrallaan siis.

Tämän takia aloin ennakoimaan todella rankasti! 

Jotka ovat juttujani lukeneet tietävät ehkä, että kansanhuoltoministeriön tekemiset ovat kiinnostaneet minua. Hämeenlinnassa on säilössä  Hämeen läänin kansanhuoltopiirin arkisto, joten siihen tartuin. Jotta voisi "joskus 2040-luvulla tms" tutkia vaikka digitaalisena Hämeen läänin kansanhuoltopiirin materiaalien avulla kyseistä järjestelmää, niin olen nyt tilannut digitaalisena sarjaa E Saapuneet asiakirjat. Olen nyt saanut tilatuksi ja toimitetuksi arkistoyksiköt Ea:1-8! Hurraa.

Ensimmäinen oli "great success", eli se digitoitiin ja alla olevasta linkistä voi ihastella viranomaisen kirjeenvaihtoa vuodelta 1939! Seuraavaa putkeen! 

Ea:1 Kansanhuoltoministeriöltä ja lääninhallitukselta saapuneet kirjeet

Mutta mitäs sitten tapahtui. Ea:2 Kansanhuoltoministeriöltä saapunet kirjeet

Aineistolla on käyttörajoitus. 

Rajoituksen peruste

Sisältää viranomaisen henkilörekisterin, jonka sähköinen käyttö tai kopion vastaanottaminen edellyttää käyttäjältä henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaista oikeutta tietojen käyttöön. (JulkL 16 § 3 mom)

Rajoituksesta seuraa

Kopioiminen kielletty

Mahdolliset digitaaliset ilmentymät ovat nähtävissä vain valvotuissa olosuhteissa

Käyttörajoituksen voimassaoloaika

31.12.1940 - 01.01.2041

Asia selvä? Viranomaisen, eli kansanhuoltoministeriön, alaiselleen viranomaiselle lähettämää viranomaiskirjeenvaihtoa. Näissä ei ole mitään hakemistoa henkilöihin, koska se on diaarissa jotka on sarjassa A Diaarit. Henkilötiedot siis ovat viransuorituksessa tehtyjä allekirjoituksia. Ehkä en vain ymmärrä, kertokaa.

Operaatio jatkuu. Ea:3, sama homma. Ea:4, jossa myös saapuneet kirjeet ovat viranomaisen henkilörekisteri. 

Mutta sitten! Saman sarjan tismalleen samaa kamaa sisältävä Ea:5 onkin julkisesti saatavissa. Hip hei!

Loogisesti Ea:6 ja Ea:7 jatkavat elämäänsä henkilörekisterinä. Puolestaan Ea:8 vaikuttaa aivan paljon järkevämmin rajoitetulta.

Siis kyllähän näihin metamorfoosin kokeneiden saapuneiden asiakirjojen äärelle pääsee "valvoituissa olosuhteissa" eli Kansallisarkiston sisäverkossa. Minua hämmästyttää tässä myös se, että paperisena nämä eivät olleet käyttörajoitettuja.

Mutta nyt hei, Kansallisarkiston päärakennus menee remonttiin ja palvelut siellä kiinni tänä päivänä, kun tätä kirjoitan eli 27.2.2026. Hämeenlinna suljetaan, Turku siirtyy digitaaliseen toimittamiseen, Jyväskylä sama juttu. Että mihinkä sitten pitäis mennä, kun omalta koneelta kirjautuminen ei riitä? 

14. tutkimuskuukausi

Huhtikuun teemana oli kirjoittaminen, kirjoittaminen ja kirjoittaminen. Tai no, taisin kyllä lukeakin jotain, mutta arkistossa en pölyttynyt.

Kuluneeseen neljänteentoista tutkimuskuukauteen mahtui kaksi erilaista työvaihetta, jotka olivat: vähemmän hyvä ja hyvä. Yksi viikko meni todella heikolla tekstintuotolla, varsinkin kun kirjoittaminen oli tavoitteena. Syy oli tulkintani mukaan se, että pään sisällä työ ei ollut aivan valmis, vaan jotain lankoja piti saada vielä kiinni. Toinen ongelma, jonka ymmärsin, oli se, että lähdin liian isosti liikkeelle. Yritin heti saada kokonaisuutta haltuun, kun olisi pitänyt vain kiltisti ottaa käsittelyyn vain kansanhuoltoministeriön työvoimatoimisto. No, niin sitten tein, ja edistyin erittäin hyvin.

Mutta oli siinä kirjoittamisen tuskassa jotain positiivista. Päätin nimittäin lukea kaunokirjallisuutta ja valinta osui Jaroslal Hasekiin ja Kunnon sotamies Sveijkiin. Aivan huikea! Se on aina hauskaa, kun junassa työmatkalla yhtäkkiä rupeaa hirnumaan kirjalle. Saa kanssamatkustajat sitten mietä, että miksi! Klassikko, ehdottomasti. Lopussa tuntui pahasti siltä, että kirja jäi kesken. Ja niinhän se jäikin, kun kirjailija kuoli kesken kaiken. Todella harmi!

Tutkimuksellisesti tämä nyt alkanut kuukausi jatkaa samaa linjaa kuin edellinen. Toivottavasti ilman suurempia jumituksia. Kansanhuoltoministeriön työvoimatoimiston talvisodan aikainen toiminta on ns. paketissa ja nyt tarkastelussa on Päämajan työvoimatoimisto. Ajallinen rajaus pitäisi vielä päättää. Vähän tuntuu siltä, että se tässä talvisotaa käsittelevässä luvussa alkaa syyskuun lopulta 39, jolloin kansanhuoltoministeriö perustettiin ja päättyy huhtikuun loppuun 40, jolloin suoritettiin demobilisaatio. Katsotaan kuinka käy!

Työvelvollisia naisia Viipurista

Kirjoitan juuri lukua työvelvollisuuslain toimeenpanosta talvisodan aikana. Tai tarkemmin, ylimääräisten harjoitusten ajoilta lähtien. Työvelvollisuuslaki nimittäin saatettiin voimaan 13.10.1939. Samalla käskettiin perustamaan kaikkiin kuntiin työvelvollisuuslautakunnat hoitamaan paikallista työtä. Alueellinen vastuu puolestaan oli kansanhuoltopiireillä, jotka menivät läänijaon mukaisesti.

Aineistoa olen kerännyt erityisesti kansanhuoltoministeriön arkistosta, jota löytyy Kansallisarkistosta. Valitettavasti oman aiheeni kannalta ei löytynyt mitään "mukavia" kokonaisuuksia, vaan ihan perinteiseen arkistotyöhön sai uppoutua - johtolanka sieltä ja toinen tuolta.

Yksi mitä jäin toivomaan, että olisikohan jossain ollut tilastot tai kortistot kaikista talvisodan työvelvollisista. Nämä tiedot toki käskettiin keräämään, ja niitä piti myös lähettää kansanhuoltoministeriöön, mutta en ole sellaisia löytänyt. Syitähän voi olla kaksi, joko niitä ei ole, tai en vain ole niitä löytänyt.

Yksi erityisen mielenkiintoinen kirje on otettava tässä esille. Sen lähetti työvoimatoimiston toimistopäällikkö Kaltio Viipurin kansanhuoltopiiriin 15.11.1939. Kirjeessä oli listaus 34:sta viipurilaisesta naisesta, jotka oli työvelvollisuuslain suomin mahdollisuuksin lähetetty erääseen tuotantolaitokseen, joka suoritti puolustuslaitoksen tilauksia. Miksi tämä kirje ylipäänsä lähetettiin, kun yhtään toista vastaava en löytänyt koko talvisodan kirjeenvaihdosta? No, alla olevasta kaaviosta näkee millainen oli näiden naisten ikäjakauma. Nuorimmat olivat syntyneet vuonna 1920 ja vanhin 1882.







ps. Jos jotain kiinnostaa, onko joku viipurilainen sukulaisnainen ollut listalla, niin minulta voi kysyä.

12. tutkimuskuukausi

Helmikuun päättyessä tuli täyteen ensimmäinen apurahakausi. Toinen alkoi 1.3. kuluvaa vuotta.

Helmikuun aikana pääpaino oli ehdottomasti kansanhuoltoministeriön arkistoaineksen analyysissa. Muutamia erittäin mielenkiintoisia juttuja löytyi. Myös muutamia yllättäviä. Työvelvollisuuslain soveltamisen osalta uskon jälleen ymmärtäväni enemmän kuin aiemmin. Arkistoaineistossa oli muutama loistava kansanhuoltoministeriön yleisen osaston työvoimatoimiston asiakirjanippu, joista löytyi aika mukavasti juttua.

Myös kirjallisuutta tuli luettua - tehtävä joka ei lopu. Mainittakoon esimerkiksi Kirsi-Maria Hytösen väitöskirja "Ei elämääni lomia mahtunut", joka oli omalta osaltaan hyvin valaiseva. Samalla sain vahvistusta sille, että työvelvollisuutta sotien aikana pitää tutkia.

Helmikuun viimeisenä torstaina kävin Kansallisarkistossa tilaamassa Päämajan työvoimatoimiston paperit käpälöitäviksi. Sitten olisiko seuraavana Päämajan "rakennustoimisto", joka pioneerikomentajan alaisuudessa taisi toimia. Lisäksi ehdottomasti otettava jokin talvisodan aikainen linnoitusrakennusmuodostelma tarkasteluun.

Muuten on tämä(kin) vuosi kulunut kamalaa vauhtia ja välillä on tuntunut siltä, ettei ole tehnyt tarpeeksi. Aina voisi tehdä vähän enemmän ja vähän paremmin! No, selatessa muistiinpanoja arkistoista ja kirjoista sekä kirjallisia tuotoksia, niin edistyminen on itse asiassa ihan mallillaan. Tästä on hyvä aloittaa 13. tutkimuskuukausi!

"Suomen kansahan on kahvinjuojakansaa"

Jostain syystä kahvin säännöstely kiinnostaa meikäläistä. Ja syy on tietenkin se, että pidän kahvista ja kahvin juomisesta. Näin kahvin historiallinen säännöstely saa minusta suorastaan henkilökohtaisen otteen. 

Mutta miksi kahvin säännöstely aloitettiin Suomessa talvisodan alla? Tähän yhden vastauksen antoi kansanhuoltoministeriön osastopäällikkö Toivonen kansanhuoltoministeriön neuvottelukunnan kokouksessa 9.11.1939, jolloin käsittelyssä oli tärkeimmät KHM:n hommat. Otetaan tähän lainaus alkujaan pikakirjoituksella pidetystä kokouspöytäkirjasta, joka sentään oli kirjoitettu puhtaaksi.

”Toinen säännöstelynalaiseksi joutunut tavara on kahvi, niin kuin tässä seurassa tiedetään. Kahviakin ryhdyttiin säännöstelemään nimenomaan valuuttasyistä. Me olemme vuosittain käyttäneet kahviin n. pari sataa milj. markkaa. Oli välttämätöntä supistaa valuutan käyttämistä tähänkin tarvikkeeseen ja päämääränä tässäkin oli, että kahvin kulutus maassa olisi saatava noin puoleen entisestään. Kulutus maassamme on ollut n. 6 kiloa päätä ja vuotta kohden ja säännöstelyssä alenivat kahviannokset sellaiseen määrään, että nyt tulee 3.250 kg päätä kohden. Tämä on herättänyt tyytymättömyyttä. Suomen kansanhan on kahvinjuojakansaa.”

Syy oli siis valuutassa, jonka määrä oli rajallinen ja riippuvainen viennistä ja tuonnista.

Kuinkahan monta kiloa sitä tulee itse päätä ja vuotta kohden kulutettua kahvia...

Korvikkeet olivat yksi keino kulutuksen säännöstelyyn. Menetelmä oli tuossa vaiheessa sellainen, että korvikkeesta 25 % oli oikeaa kahvia ja loput viljaa. Kuitenkin päätettiin myös antaa mahdollisuus hankkia puhdasta kahvia hyvin korkealla verolla. Tätä kutsuttiin sitten verokahviksi.

Osastopäällikkö Toivonen jatkoi vielä aiheesta ja totesi mediasta seuraavaa:

”Kahviannosten väheneminen on herättänyt sanomalehdistössä arvostelua, mutta niinhän asianlaita tahtoo aina olla, että tällaiset epämukavuudet, joita meidän olosuhteiden pakosta tulee vastaanottaa, herättävät tyytymättömyyttä.”

 Säännöstelystä kirjoittelin jo vähäsen viime vuoden puolella.

11. tutkimuskuukausi

Aika kulkee ja nyt päätin näppäillä tammikuun raportin tänne. Tammikuu oli siis otsikon mukaisesti yhdestoista kuukausi rahoitettua tutkimusta, nice!

Valitettavasti päällimmäisenä mieleen tästä kuukaudesta tällä kirjottamishetkellä tulee influenssa. Huh, en suosittele. Tänään perjantaina sentään olen jo sellaisessa kunnossa, että pystyy istumaan tietokoneella ja jopa avata tiedostoja tahi kirjoja. Tiistai ja keskiviikko meni aivan pihalla ollessa ja torstaikin puoliksi.

Ennen tätä episodia kuitenkin sain jonkin verran aikaan arkistomateriaalin parissa ja löysin varsin mielenkiintoisia asioita kansanhuoltoministeriöstä työvelvollisuuslain toimeenpanijana. Kunhan nyt ei enää mikään pöpö iske, niin kohtapuoliin on kansanhuoltoministeriö ns. hallussa ja analysoitu. Sitten voikin siirtyä talvisodan aikaiseen linnoittamiseen ja tuijotella niitä arkistossa.

Ajatus on, että ottaisin jonkin linnoitusrakennusmuodostelman case-tyyliin ja tarkastelisin työvoimaa siten. Kaksi muuta organisaatiotasoa, joita pitää tutkia löytyykin päämajasta: työvoimatoimisto ja rakennustoimisto (vai mikähän sen nimi nyt tarkalleen oli).

Näillä mennään!

"iskujoukko, vähän Saksan tyyliin"

Jälleen kerran arkistosta löytyi erittäin mielenkiintoinen dokumentti. Tällä kertaa kyseessä oli selostus kansanhuoltopiirien toimistonjohtajain neuvottelukokouksesta, joka pidettiin Helsingissä 17.-18.4.1940.

Osallistujia olivat kansanhuoltoministeriön virkamiesten ja kutsuttujen alustajien lisäksi

"tri Nils Westermack (Uudenmaanl.), agr. Einari Karvetti (Turun ja Porin l.), fil.maist. Tauno Aarnio (Hämeen l.), agr. Joh. Virolainen (Viipurin l.), agr. Veikko Leivo (Mikkelin l.), maanviljelysneuvos Tatu Nissinen (Kuopion l.), agr. Paavo Pohjola (Seinäjoen l.), agr. Eero Syrjänen (Oulun l.) ja agr. I. Lampio (Lapin l.)."

Keskusteluja käytiin kuudessa istunnossa ja puhetta johti myös kansanhuoltoministerinä toiminut Tanner.

Näistä keskusteluista muutama kiehtoi muuten vaan ja osa tutkimukseni kannalta, sillä niissä sivuttiin työvoimaa. Kansanhuoltoministeriön työvoimatoimiston päällikkö agronomi Kaltio piti myös oman esitelmän tulevan maatalouskamppailun järjestelyistä. Sisältö valitettavasti jäi pimentoon:


"Koska siinä esiintyi enimmäkseen tietoa, jotka on salaisiksi leimattava, ei tässä niitä selosteta."

Mutta tuo otsikon lainaus se vasta silmään pistikin! Neuvottelukokouksen loppukeskustelussa puhetta johti agronomi Kaltio. Kaupunkiväestöä pitäisi käyttää maataloudessa, mutta siinä oli ongelmansa.

"... jos voitaisiin antaa yhtä perusteellinen valmennus kuin Saksassa, jossa se kestää vuoden, olisi asia kokonaan toinen: olisi ehkä luotava joku organisatio, iskujoukko, vähän Saksan tyyliin. Aivan vapaaehtoisena yrityksenä se ei mene."

Saksassa oli siis pakollinen arbeitsdienst, työpalvelu, jonka organisaationa oli RAD, Reichsarbeitsdienst. Siitäkin olen joskus jotain tänne kirjoittanut.