Saksalainen vaikutus?

(Clues, bei Syke, Syker Fotograf, Wikimedia Commons)

Olen tutkiskellut perusteita, jotka ovat vaikuttaneet - tai pikemmin saattaneet vaikuttaa - työvoiman sotilaalliseen käyttöön toisessa maailmansodassa. Koska tutkimuskohteeni on sotilaallisesti käytetty työvoima, on otettava lukuun sotalaitoksen-puolustuslaitoksen-puolustusvoimien historiallinen kehitys ja koetettava löytää sieltä mahdollisia johtolankoja.

Viimeisimpänä luin Terä - Tervasmäen Puolustusministeriön historian ykkösosan (tästä vielä joskus enemmän) ja Puolustuslaitos 1918-1939 kirjajärkälettä olen lukenut useasti. Samoin motiivein luin myös Arimon puolustussuunnitelmat. Johtolankoja on löytynyt, mutta myös muita kuin täysin omaa aihettani koskettelevia.

Yksi tällainen on saksalainen vaikutus armeijan luomisessa. Nyt en tarkoita jääkäreitä, vaan niitä saksalaisia upseereita, jotka kutsuttiin laittamaan putiikki kuntoon. Tämän on mainittu olleen myös viimeinen tikki Mannerheimin erolle.

Lopulta sotaväki, sotaministeriö ja yleisesikunta järjestettiin saksalaiseen (pitäiskikö sanoa preussilaiseen) malliin. Ja kyseisen yleisesikunnan de facto päällikkönä oli saksalainen eversit von Redern, joka toimi tehtävässään 13.12.1918 asti. Silloin saksalaiset poistuivat.

Tämä pitää tietenkin asettaa kontekstiinsa; Suomi oli erittäin vahvasta saksalaisiin päin. Kuningas saksasta, ye-päällikkö saksasta... Tämä suuntaushan toki loppui Saksan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa. 

Tästä kaikesta nousee jälleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mutta sehän vain kuuluu asiaan, kun historiantutkimus on kyseessä. Eli: Olikohan tällä saksalaisella influenssilla vaikutusta työvoiman käyttöön? Tai oliko jääkäritaustalla millainen vaikutus linnoitustöiden johtajan Edvard Hanellin näkemyksiin linnoitustöiden johdossa?

Puolustussuunnitelmista 1919-24

Huom: blogini osoite on nykyään otonkirja.blogspot.fi mutta myös .com näyttää toimivan.

Luin tuossa toisenkin osan R Arimon puolustussuunnitelmien sarjasta. Kyseisessä opuksessa oli tarkastelussa "Enckellin aika". Viitaten edelliseen postaukseen, myös tässä osassa oli paljon poliittista historiaa, joskin suhteessa vähemmän kuin ensimmäisessä. Ja toisessa osassa myös päästiin paljon paremmin kiinni puolustussuunnitelmiin.

Yksi mielenkiintoinen nosto voisi olla paikallaan. Nimittäin se, että otsikossa näkyvän aikarajauksen puitteissa puolustussuunnitelmiin kuului myös Ruotsi keskitys, R.K. Tarkoittaa siis sitä, että yksi puolustussuunnitelmista oli Ruotsin hyökkäyksen torjumiseksi. Pääpaino oli kuitenkin V.K. -suunnitelmissa. Näissä V tulee luonnollisesti venäjästä.

Jossain vaiheessa R.K. jäi kuitenkin pois aktiivisesta suunnittelusta ja kehittelystä. Arimo kuitenkin nostaa ylös sen, ettei R.K:ta koskaan kumottu. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa mieleen Ruotsin vaatimukset Ahvenanmaasta, ja näiden vaatimusten myötä oli hyökkäyksenkin mahdollisuus olemassa - ainakin jollain tasolla. Ahvenanmaan -kysymys lie malliesimerkki siitä, kuinka muinoinen Kansanliitto ratkaisi kiistakysymyksiä.Taisipa myös olla ainoa kunnollinen ratkaisu, jonka kyseinen liitto sai aikaan.

Muuten tuossa Arimon kirjassa on samat ongelmat, kuin ensimmäisessä osassa. Tyyli on pitkälti suoriin lainauksiin perustuva. Lähdeviitteet ovat kuitenkin paikallaan. Kovin usein tekstissä aikamuoto heittelee preesensin ja imperfektin välillä, jopa kappaleiden sisällä.

Joka tapauksessa tästäkin kirjasta löytyi paljon muistiin merkittävää.