15. tutkimuskuukausi

Toukokuu meni pääosin ankaran kirjoittamisen parissa. Jopa niin ankaran, ettei jaksanut tänne enää mitään kirjoittaa!

Kuukauden viimeisen kolmanneksen aikana palasin vanhoihin juttuihin, eli taloudelliseen puolustusvalmiuteen ja sen kehittämiseen ennen toista maailmansotaa. Löysin uutta lukemista, joista osa on aivan merkittäviä. Jännää miten ei aikaisemmat haut ole tuottaneet näitä tuloksia!

Esimerkiksi Kansallisarkistosta löytyy Kaarlo Castrénin kokoelma ja sieltä yksi mapillinen vuoden 1924 sotatalouskomiteaan liittyviä papereita. Kyseisen komitean pj oli juuri Castrén. Miksi se ei jäänyt hakujeni verkkoihin syksyllä? Mutta kuten sanotaan, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Säännöstelystä vuonna 1939

Toisen maailmansodan syttymisen jälkeen perustettiin Suomeen kansanhuoltominsteriö, jonka tärkein tehtävä oli niin sanotusti pitää kansa leivässä. Tyhjästä tätä ministeriötä ei nykäisty kasaan, vaan jo 30-luvun alkupuolella oli suunnittelutyö ollut käynnissä taloudellisen puolustusneuvoston toimesta. Tällöin suunniteltiin sekä keskusorganisaatio, että paikalliset osastot.

Kansanhuoltoministeriön mallia oli otettu paljon Ruotsista, jossa taloudellisen puolustusvalmiuden kehittämistyö oli aloitettu aiemmin kuin Suomessa. Mistään matkimisesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan taloudellisessa puolustusneuvostossa tarkasteltiin kysymyksiä suomalaisesta näkökulmasta ottaen huomioon maan elinkeinorakenne ja muut erityispiirteet.

Tärkein tuote, jota alusi ryhdyttiin säännöstelemään oli sokeri. Kuten nyt kaikki tietää, on sokerissa paljon energiaa, ja sitä piti saada myös kansalle. Paikalliset kansanhuoltopiirit antoivat sokerinostoluvat esimerkiksi kaupoille ja ravintoiloille. Kansanhuoltoministeriössä vedettiin korkeamman tason linjauksia ja määriteltiin hintoja sekä seurattiin tuontia. Oli tarpeen tietää, kuinka paljon esimerkiksi kauppalaivoissa oli tullattavaa sokeria tulossa maahan.

Toinen ensimmäisistä säännöstelyn kohteista oli kahvi. Näistä annettiin tarkat määräykset paahtimoittain, millaisia sekoituksia sai tehdä puhtaasta kahvista ja millaisilla suhteilla kahvia, josta tietty prosenttiosuus oli jotain korvikeainetta. Myös hinnat määrättiin.

Sokerista löytyi arkistosta mielenkiintoinen dokumentti. Ulkoasiainministeriö oli lähettänyt kirjeen kansanhuoltoministeriölle 21.11.1939, eli 9 päivää ennen talvisodan syttymistä.

"Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton täkäläinen lähetystö on jättänyt ulkoasianministeriölle anomuksen, että ministeri Derevianski'lle myönnettäisiin 40 kg ylimääräinen sokerierä edustustarkoituksia varten.

Ulkoasiainministeriö puoltaa tätä anomusta ja pyytää kunnioittaen Kansanhuoltoministeriötä ryhtymään asian aiheuttamiin toimenpiteisiin."

Mikä oli päätös? En muista enää. Mutta paljonko sokeria 40 kg oli tuon ajan meiningeissä "tavallisille ihmisille" tai diplomaateille?

Oheisessa kuvassa kenties itse Derevianski, saa korjata tai tarkentaa!

"Venäjän lähettiläs poistuu Suomesta. 1939.12.03" SA-Kuva.

9. tutkimuskuukausi

Kulunut kuukausi oli hyvin intensiivisen kirjoittamisen kuukausi. Sen seurauksena uskon, että myös valtaosa maailmansotien välisen ajan jutuista on aikalailla kasassa. Tärkein tässä nyt näyttää olleen taloudellinen puolustusneuvosto ja sen tekemät suunnitelmat säännöstelyorgansiaatiosta ja työvoimakysymyksistä. Lisäksi jo vuosien 1924 ja 1926 sotatalouskomiteat olivat omalta osaltaan merkittäviä.

Ehkä yksi kiinnostavimmista asioista on se, että jo 30-luvun alkupuolella taloudellisen puolustusneuvoston toimistosta todettiin, että työvelvollisuuslain luonnos oli jo valmiina puolustusministeriössä. Samaan syssyyn todettiin myös se, että sitä ei ennen tarvetta edes aleta käsittelemään eduskunnassa. Tekstit ja asetukset olivat pöytälaatikossa!

Oliko lokakuussa 1938 sitten tilanne sellainen, jota suunniteltiin vuosikymmenen alussa vai todettiinko lain tarpeellisuus "muuten vaan"? Joka tapauksessa laki yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana vahvistettiin 16.6.1939 ja sen toimeenpanosta määrättiin jo 13.10.1939.

Olen myös jo ehtinyt aloittaa talvisodan ajan materiaalin keräämisen. Ensimmäisenä on vuorossa kansanhuoltoministeriö, jonka vastuulla oli säännöstelyn ohella työvelvollisuusasioiden toimeenpano.

8. tutkimuskuukausi

Lokakuun varsinaisena teemana oli väitöstutkimukseni aikarajauksen "alittaminen". Tarkastelussa oli siis maailmansotien välinen aika ja se, miten tilanne muodostui sellaiseksi kuin se talvisodan alkaessa oli.

Pääpaino oli työvoiman suunnittelussa säännöstelyn näkökulmasta ja pääasiallinen toimija oli taloudellinen puolustusneuvosto. Taloudellinen puolustusneuvostokin on mielenkiintoinen toimija, jota on tutkittu kovin vähän. Suoranaisesti asiaan liittyy vain Ilkka Seppisen Ahdinkoajan varalle. Taloudellinen puolustusneuvosto ja puolustustaloudellinen suunnittelukunta huoltovarmuuden kehittäjänä 1929-1955-1995. Tässäkin taloudellinen puolustusneuvosto saa vain parisenkymmentä sivua osakseen.

Tätä ajanjakson tarkastelua varten kävin arkistossa läpi kaikki taloudellisen puolustusneuvoston asiakirjat, jotka löysin. Paljon mielenkiintoisia asioita löytyikin ja niistä monia on tullut jaettua esim. Twitterissä.

Nyt on hahmoteltuna jonkinlainen käsitys siitä kehityskulusta, joka tapahtui. Seuraavaksi onkin syytä tehdä paluu arkistoon ja ottaa käsittelyyn työvoiman sotilaallinen käyttö talvisodassa.

Taloudellinen puolustusneuvosto, ja ajatus sen funktiosta

Jäin miettimään tätä taloudellista puolustusneuvostoa, joka asetettiin 1929. Kari Selén kirjoitti tutkimuksessaan
C.G.E. Mannerheim ja hänen puolustusneuvostonsa 1931–1939 taloudellisesta puolustusneuvostosta seuraavasti:

”Puolustusneuvosto sai rinnalleen valtioneuvoston päätöksellä 1929 taloudellisen puolustusneuvoston. Se työskenteli sotatalouden alalla päämääränään sota-aikana aineellisesti toimeentuleva Suomi. Se oli laaja, jaostoihin jakautunut elin, jonka piirissä vaikutti moni talouselämän johtomies. Taloudellinen puolustusneuvostokaan ei ollut toimeenpaneva elin, eikä sillä ollut mahdollisuuksia ulottaa työtään kaikille tarpeelliseksi katsottaville aloille. Sen toimintaa haittasi yhteyksien puute, eikä se erillisenä toimikuntana saavuttanutkaan mainittavampia aikaansaannoksia.”

Jäin miettimään, että mikä sitten olisi ollut mainittavampi aikaansaannos? Vai toistaako Selen vain Väinö Tanneria, joka kritisoi taloudellisen puolustusneuvoston aikaansaannoksia (vaikka Tanner oli itsekin neuvoston jäsen)? Kansanhuoltoministeriö muuten pistettiin pystyyn neuvoston laatiman suunnitelman mukaan.

Sain tästä alustavan ajatuksen mahdollisesta tulkinnasta. Entä jos taloudellisen puolustusneuvoston tärkein funktio olisikin ollut siinä, että se kokosi taloudellisen eliitin ja loi sitä kautta yhteyksiä ja avauksia taloudellisen puolustusvalmiuden saralla? Aion seurata tätä linjaa ja katsoa, josko siinä olisi jotain järkeä.

Varsinaisten jäsenten lista vuonna 1929 oli mielestäni aika vakuuttava (ja pitkä, pahoitteluni):

toimitusjohtaja Kaarlo R. Heinonen,

professori, fil tri K.T. Jutila,

johtaja, insinööri Einar Kahelin,

Suomen Pankin johtokunnan jäsen Kyösti Kallio,

toimitusjohtaja, insinööri Magnus Lavonius,

tilanomistaja, fil.maist. Lauri Palojärvi,

toimitusjohtaja, hovioik. ausk. Väinö Tanner,

toimitusjohtaja, insinööri V.M.J. Viljanen,

Kauppa- ja teollisuusministerin edustajana teollisuusneuvos Ilmari Killinen,

Sosialiministeriön edustajana ministeriön kansliapäällikkö, esittelijäneuvos Niilo A. Mannio,

Yleisesikunnan päällikkö, Kurt Martti Wallenius,

Puolustusministeriön keskusosaston päällikkö eversti Oiva Olenius,

Maataloushallituksen ylijohtaja fil.tri. Juho Emil Sunila,

Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtaja, lakit.kand. Risto Ryti

Henkilöjäsenten lisäksi taloudellisen puolustusneuvoston ylimääräisinä jäseniniä olivat
ulkoasiainministeriön, sisäasiainministeriön, valtiovarainministeriön ja maatalousministeriön edustajat, puolustusministeriön sota-asiainosaston, teknillisen osaston, taisteluvälineosaston, intendenttiosaston, lääkintäosaston ja meriosaston päälliköt, meripuolustuksen päällikkö, ilmavoimien komentaja sekä rautatiehallituksen, lääkintähallituksen, posti- ja lennätinhallituksen ja tie- ja vesirakennushallituksen pääjohtajat.

Plus vielä edustajat seuraavista taloudellisista järjstöistä:

Suomen teollisuusliitto,

Suomen puunjalostusteollisuuden keskusliitto,

Keskuskauppakamari,

Suomen pankkiyhdistys,

Suomen metalliteollisuusyhdistys,

Suomen tukkukauppiaiden liitto,

Suomen osuuskauppojen keskuskunta,

Kulutusosuuskuntien keskusliitto,

Maataloustuottajien keskusliitto