tiistai 22. syyskuuta 2015

Talvisota, Työryhmä Janhunen ja työvelvolliset

Talvisodan aikana voimassa olleen työvelvollisuuslain mukaan jokainen suomalainen joka oli täyttänyt 18 vaan ei 60 vuotta oli velvollinen tekemään maanpuolustuksen etua tarkoittavaa työtä. Hauska ilmaus muuten tuo 18 vaan ei 60.

Jos taas mietitään asevelvollisuutta ja kenttäarmeijaa, niin reservistä otettiin pääosin 20-40 vuotta täyttäneitä miehiä. Näin ollen olisi helppo päätellä, että valtaosa työvelvollisuuslain perusteella työvelvollisiksi määrätyt linnoitustöissä olleet miehet olisivat olleet siinä 40 ja 60 välillä. Tätä itse asiassa on perinteisesti toistettu esimerkiksi aikalaislähteissä.

Käydessäni läpi talvisodan aikaisen linnoitustöissä olleen ja työvelvollisista kootun Työryhmä Janhusen arkistoa, tuli ensimmäistä kertaa vastaan työvelvollisten työkirjoja. Näitä oli kaksi nippua, jotka näkyvät tuossa kuvassa alla.

Yhteensä näitä oli 260 kpl, eli ei missään nimessä kaikista Työryhmän työvelvollisista. Epäilen, että syynä saattaa olla tammikuussa 1940 tapahtunut organisaatio muutos, Päämajan työvoimatoimiston perustaminen ja se, että silloin ryhdyttiin ottamaan työvoimaa sotatilalain nojalla. En nimittäin ole nyt varma, että kuinka tunnollisesti työkirjoja täytettiin. Yhtä todennäköistä on, että loput työkirjat ovat yksinkertaisesti "jossain muualla".

Mutta palataan työvelvollisten ikään! Tämä tieto luonnollisesti löytyi työkirjoista. Alla olevassa kuvassa tulos.



Yksinkertaisella matematiikalla saadaan seuraavanlainen tulos.



Tässä tapauksessa niitä vanhempia olikin vähemmän!

Tämä on tietysti vain yksi vaatimattoman pieni esimerkki, eikä tästä voi mitään suurempia johtopäätöksiä vielä vetää. Pelkästään talvisodan aikana työvelvollisia oli linnoitustöissä ainakin yli 30 000. Mutta mielestäni tämä osoittaa, että aihetta on syytä tutkia hieman myös tältä kannalta.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Nykyhetken päätökset, mennyt ja tuleva

Olisipa jännää, jos voisi nähdä millaista poliittisen historian tutkimusta tästä päivästä tehdään tulevaisuudessa. Millaiseen kontekstiin vuoden 2015 tapahtumat sijoitetaan? Nähdäänkö "sitten joskus" asiat millä tavalla? Vai onko kenelläkään mitään sen suurempaa intressiä nostaa näitä viime aikojen tapahtumia tutkimuksen keskiöön? Oliko pääministeri Juha Sipilä nero vai mikä? Jääkö televisioitu puhe elämään tutkimusten sivuilla?

No, kristallipalloja ei ole. Tai ei minulla ainakaan.

Tämänkin hetken analyysia tehdessä voisi olla mielenkiintoista soveltaa hieman Koselleckin tarjoamia avaimia ajattelulle. Odotushorisontti ja kokemustila, saksaksi Erwartungshorizont & Erfarungsraum. Yhdistetään nämä nykyhetkeen ja saadaan kehys, joka vaikuttaa kokonaisuuteen. Millaiset ovat nämä kolme tasoa nykypäivän Suomessa, jossa tällaisia ratkaisuja tehdään kuin nyt tehdään? Tai siis ainakin esitetään tehtäväksi.

Perustelut, miksi jotain esitetään ja perustellaanko sitä jo aiemmin tapahtuneella? Mitä tavoitteita asetetaan, millainen on odotus tulevaisuudesta? Samalla luodaan kuvaa historiallisesta nykyhetkestä, jossa näkyy tulevaisuus odotushorisontissa joka on joko epätoivottu tai toivottu. Samalla nykyhetkeen ja odotushorisonttiin vaikuttaa kokemustila, jota tietysti tulkitaan nykyhetkestä käsin.

Analyysin vaatimat osat kyllä löytyy. Onkohan joku jo tehnyt tällaista? Jos ei niin syytä olisi! Itse joudun vetoamaan väitöskirjakiireisiin, enkä viitsi tätä blogipostia enempää nyt aihetta spekuloida. Mutta mielelläni kyllä lukisin!

Samalla tietysti voisi puuttua epäpolitisointiin, joka nyt on näyttäytynyt vahvalta. Eipä siinä kyllä mitään ihmeellistä ole. Aiheesta kannattaa lukea vaikka kollegan blogista.


tiistai 1. syyskuuta 2015

18. tutkimuskuukausi

Elokuu olikin oikein hyvä kuukausi tutkimuksen kannalta. Edistyi niin arkistotyön kuin kirjoittamisen kannalta.

Lisäksi abstraktini sai hyväksynnän Torinoon konferenssiin 1st Conference of the European Labour History Network (ELHN)  - pitäis varmaan matkat hommata!

Kirjoittamisen puolelta sain vahvennettua sotienvälisen ajan kehitystä. Tässä olisi kyllä vielä tilaa mielenkiintoiselle transnationaaliselle sohaisulle, sillä talouden ja teollisuuden mobilisointi ymmärrettiin lähes kaikkialla kehittämisen  arvoiseksi sotavalmiuden osaksi. Ensimmäisen maailmansodan kokemukset olivat tässä taustalla. Mielestäni on edelleen jännittävää, kuinka Suomi otti oppia muiden maiden ensimmäisen maailmansodan kokemuksista.

Arkistossa puolestaan edistyi talvisodan aikainen materiaalinhankinta. Vähän on vielä sekavaa, mutta eiköhän se siitä. Yritän tarkastella talvisodan aikaa mikrotasolta insinööriluutnantti Janhusen kautta. Katsotaan, katsotaan!

"Esteiden tekoa Tuikkanen-Höyhenjärvi.
1940.02.17" SA-Kuva.

Syyskuu tuo tullessaan myös uusien yhteiskuntahistorian fuksien opastamista praktikumin muodossa. Viime syksynä oli antoisa kokemus ja sitä odotan myös tältä!

Pitää myös aloittaa konferenssipaperin kirjoittaminen, sillä se pitäisi palauttaa lokakuun alussa. Ajatuksen tasolla runko on jo selvä, mutta pitäisihän se vielä kirjoittaa!