Johtolankoja etsimässä osa 2 - Jalkaväenkenraali A. E. Martola

Poistin lukulistaltani Jarkko Kempin kirjan Jalkaväenkenraali A. E. Martola (Otava 2008). Luin kyseisen elämäkertatutkimuksen, kuten aiemmassa postauksessa totesin - johtolankoja etsimässä. 

Suodattimet olivat saman tyyliset jälleen. Huomioni kiinnitti kaikki linnoittamiseen liittyvät asiat ja niitä löytyi ihan mukavasti. Ja erittäin hienona asiana vielä se, että Kempin kirja on varustettu lähdeviitteillä! Se mahdollistaa kriittisen lukemisen ja lähteiden arvioinnin minun linnoittamis- ja työvoimanäkökulmista. Näin myös sain pari artikkelia ja kirjaa lisättyä lukulistalleni. Jostain syystä kyseinen lista tuntuu vain ja ainoastaan kasvavan...

Jäin miettimään, että miksi nämä tällaiset upseerielämäkerrat oikein olisi hyödyllistä luettavaa? No ketkäpähän niitä päätöksiä tekivät ja asioista keskustelivat? Aina Markovillan upseerikurssilta alkaen oli linnoitusoppi osana opetusta. 

Mutta siirrytään nyt Armas Eino Martolaan ja muutamaan (omasta mielestäni) mielenkiintoiseen pointtiin, jotka nousivat esille. AE oli sotilasasiamiehenä Ranskassa 30-luvun taitteessa ja seurasi paikallista Maginot-linjan rakentamista. Kemppi kirjoittaa sivulla 84:


”Hyvin mielenkiintoisia muun muassa tulevaa Karjalan kannaksen linnoittamistyötä ajatellen olivat Martolan vuoden 1930 aikana yleisesikuntaan lähettämät raportit Ranskan rakenteilla olevasta linnoitusjärjestelmästä. Hän keräsi aineistonsa keskustelemalla ranskalaisupseerien kanssa sekä kokoamalla aineistoa sanomalehdistä.”

Martola kävi vuonna -38 opintomatkalla Ranskassa, jossa hän oli suorittanut yleisesikuntaopinnot. Täältä palattuaan Martola osallistui Kannaksen vapaaehtoisten linnoitustöiden organisointiin. Martola toimi siis suojeluskuntien esikuntapäällikkönä ja suojeluskunnille oli kaavailtu merkittävää rooli linnoitustöissä. 

Tästä ajankohdasta toinen lainaus, sivulta 110:


”Palattuaan Ranskasta Martola pääsi osallistumaan merkittävään hankkeeseen, Karjalan kannaksen linnoitustöihin. Edellä on mainittu, miten Martola seurasi jo 1930-luvun alussa Ranskan Maginot-linjan rakennustöitä. Näillä kokemuksilla yhdistettynä edellä mainitun opintomatkan uudempiin tietoihin täytyi olla jonkinlainen vaikutus myös Kannaksella.”

Kempin mukaan Martola oli kaiken kaikkiaan erittäin innostunut Karjalan kannaksen linnoittamisesta. Tähän loppuun voisin todeta, että täytyy käydä arkistossa katsomassa, että minkälaisia ne AE:n lähettämät Maginot-raportit oikein olivat. Ja muutenkin täytyy analysoida Maginot-linjan, ja muiden sotien välisen ajan puolustusjärjestelmien, merkitystä erityisesti Salpa-aseman suhteen.