Linnoitustöiden Johtajan päiväkäsky 4/44

Seuraavassa kenraaliluutnantti Edvard Hanellin päiväkäsky tasan 70 vuoden takaa. Välirauhansopimus oli juuri allekirjoitettu ja oheisesta käskystä voi aistia jotain aikansa tunnelmista. Kannattaa miettiä!

Linnoitustöiden johtajan päiväkäsky n:o 4/44
21.9.1944

”Jännityksellä odotettu välirauha on nyt tosiasia. Se on ankarampi kuin koskaan saatoimme kuvitella, sen seurauksia emme vielä voi nähdä.

Linnoitajat! Paljon on Teiltä vaadittu, paljon rakkaudella ja innolla suoritettua työtä on ainakin näennäisesti mennyt hukkaan.

Mutta me emme saa lannistua. Ennenkin on tässä maassa eletty kovia aikoja. Joskus historian mylly jauhaa hitaasti, joskus sellaisella kiireellä, että meidän on vaikea seurata tapahtumien kulkua.

Keskinäinen luottamus ja avuliaisuus sekä usko tulevaisuuteen on johdattava meidät tämänkin koettelemuksien ajanjakson läpi. 

Linnoitustöiden johtaja kenraaliluutnantti E. Hanell”

Linnoittajille tänä päivänä 1944

 Oheisena Linnoitustöiden johtajan puhelinsanoma kaikille linnoitajille, joka annettiin tänään 70 vuotta sitten. Tämä on mielestäni mielenkiintoinen teksti. Millaista kuvaa kenraaliluutnantti Hanell maalaa kyseisestä historiallisesta nykyhetkestä suhteessa menneeseen ja tulevaan?

Kenraali Hanell. SA-kuva.

”Puh.sanoma piireille, Os.4:lle, erillisille muodostelmille ja laitoksille. Luettava linnoittajille ja linn.lotille.

Linnoittajat!

Meidän on ollut pakko koko nykyisen maailmansodan ajan taistella elämämme puolesta Tämä taistelu on vaatinut raskaita uhreja, mutta olemme kuitenkin toistaiseksi kyenneet selviytymään vaaroista paremmin kuin muut vastaavassa asemassa olevat kansat. Nyt on kansamme pyrkimässä rauhaan suursodan ykä ankarammiksi kiihtyvien taisteluiden keskeltä. Ratkaisevalle rauhantielle lähteminen ei kuitenkaan merkitse vaarojen ja vaikeuksien kertakaikkista voittamista. Jokainen päivä voi tuoda tullessaan arvaamattomia, meidän tahdostamme riippumattomia muutoksia. Tämä vaikuttaa myös meidän toimintaamme linnoittajina. Nyt ei voida laatia pitkälle etukäteen ulottuvia suunnitelma. Muutoksia työohjelmaamme täytyy pakostakin usein tehdä. Juuri sellainen tilanne kysyy johtajilta ja joukoilta kaikkia sotilaallisia hyveitä, ennen kaikkea palvelusalttiutta sekä sielullista ja ruumiillista kestävyyttä.

Olemme kulkeneet yhdessä raskaan sotataipaleen. Sen päätekohta jo häämöittää. Niin nyt, kuin taistelujenkin kestäessä on kansamme kohtalo niiden miesten varassa, joille velvollisuudentunto riittää kannustimeksi vaikeiden ja raskaiden tehtävien suorittamiseksi. Siitä, kuinka selviydymme juuri tämän ratkaisevan ajankohdan vaikeuksista, riippuu mitä suuremmassa määrässä kansamme tulevaisuus.

9.9.1944.

E. H A N E L L”

"Salpalinja puolustuskuntoon 1941-1944"

Olin sunnuntaina 7.9. Miehikkälän Salpalinja-museolla pitämässä luennon, jonka otsikko oli sama kuin tämän postauksen. Näkökulma siis oli poikkeuksellinen normaaliin Salpalinja-diskurssiin, sillä poikkeuksetta aina käsittelyssä on rakentamisvaihe välirauhan aikana. Tästä aihepiiristä valmistelen myös artikkelia, joka valmistuu kunhan eräät arkiston osat tulevat kunnostuksesta takaisin tutkijoiden käyttöön.

Kuulijoita oli noin 30 ja toivon, että he jaksoivat kuunnella ainakin suurimman osan selostuksistani. Kysymyksiä ja kommentteja ainakin tuli vallan mukavasti. Aihe siis herätti keskustelua Salpalinja-konkareidenkin keskuudessa, hyvä niin!

Luennon pitäminen oli juuri tällä päivämäärällä syystä tai toisesta hieman "jäistä" muutamassa vaiheessa. Muutama turhan pitkä hiljaisuus kesken ajatuksen, ym., mutta sellaista se nyt välillä on. Ihan niin paljon kesää 1944 en saanut puhuttua kuin olin suunnittelut. Ja tietenkin olen oman itseni kovin arvostelija tällaisissa! (Hyvinhän se kuitenkin meni.)

Luennon sisällön puolestaan tiivisti Terho Ahonen paremmin, kuin itsekään osaisin, joten tyydyn tässä toteamaan: mars Salpalinjan salat-blogin "Lyhyessä ajassa täyteen kuntoon" -postaukseen!

Kesä 1944: "Linnoitusten merkitys nykyisessä sodassa".

Elokuussa 1944 piti majuri T. Saukkonen esitelmän linnoitusrakennusmuodostelmien valistusupseerien neuvottelupäivillä. Luennon otsikko oli

"Linnoitusten merkitys nykyisessä sodassa".

Esitelmä on varsin mielenkiintoinen ja sen tulkinnassa voi käyttää analyysikaluina kokemusta ja odotushorisonttia.

”Asemiemme murruttua Kannaksella suhteellisen nopeasti on päivän puheenaiheeksi tullut, kannattaako enää yleensä rakentaa linnoituksia – uhrata niihin työtä ja rahaa – kun ne eivät kuitenkaan kestä mitään.”

Linnoitettu pääasema ja VT-asema murtuivat erittäin nopeasti. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta mielialaan.  Saukkonen kommentoi, ettei tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun linnoituksia kritisoitiin.

”Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun tällainen mielipide leviää maailmassa. Jo edellisen maailmansodan alussa, kun saksalaiset ilmiömäisen lyhyessä ajassa valtasivat Belgian nimikuulut linnoitukset – Antverpenin, Liegen j.n.e. – kuultiin tällaisia lausuntoja, jotka sodan kestäessä aina silloin tällöin virisivät uudelleen henkiin.”

Linnoitusrakennusjoukot olivat elokuussa jo hyvän matkaa oman maamme alueella. Saukkonen painotti, että linnoitustöitä täytyi suorittaa!

”Asemat on rakennettava käyttäen hyväksi niitä kokemuksia, jotka raskaasti on ostettu kalliilla verellä, kalliin maan menetyksellä, käyttäen hyväksi kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita materiaalitilanteemme suinkin sallii.”

Saukkonen vetoaa odotushorisontista vähiten mieluiseen, linnoittamattomaan puolustustaisteluun:

"Löytyykö sellaista henkilöä, joka rohkenee astua raskasta viivytystaistelua käyden vetäytyvän komppanian sotilaan eteen ja sanoa, että tähän ei ole rakennettu asemaa, koska se olisi maksanut niin paljon ja ei ole varmaa, että se kuitenkaan olisi kestänyt."

Kokonaisuudessaan esitelmä oli 8 liuskaa, joista kaksi sisälsi kerättyjä kommentteja VT- ja U-asemista. Näistä joskus myöhemmin lisää!

15.6.1944

15.6.1944

Linnoitusosaston puhelinsanoma KT-toimistolle

”Järjestäkää KT-tston muutto ennakolta määrättyyn paikkaan. …

Lähtö tapahtuu Starckin tekemän suunnitelman mukaan 16.6.44 klo 14.00 niin, että allekirjoittanut, Starck, Lavisto, Söderlund, Toimela, Nurminen, Kivisalo, Mäkinen, Kaulio, Sarparanta, Hanna ja Eronen seuraavat mukana. Loput jäävät jälkiselvittelyä tekemään. Tilatkaa auto suunnitelman mukaisesti ja sopikaa yksityiskohdista luutn. Euramaan kanssa. Saavun ensi yönä sinne autolla.

Insinöörimajuri V. Kärkkäinen”

Välirauhan aikaisten linnoitustöiden jäätyä kesken jatkosodan alkaessa, perustetiin vuoden 1942 alkupuolella Kunnossapito- ja tarkastustoimisto (KT-toimisto) hoitamaan linnoitteita. KT-toimiston johtajaksi tuli insinöörimajuri V. Kärkkäinen. Toimisto sijaitsi Myllykoskella.

Lokakuussa 1943 KT-toimisto kuitenkin siirrettiin Viipuriin. Syitä arvailtiin ja yhdeksi syyksi on esitetty toimiston liiallinen alkoholin kulutus. Matkaeväänä junamatkalla Myllykoski-Viipuri oli koko toimistolla isoisäni Veikko Mäkisen mukaan Alkosta hankittua matkaevästä.

KT-toimisto siis piti yllä toimintaansa Viipurissa, josta sitten seurasi lähtö. Evakuointikäskyn aikana Neuvostoliiton strateginen hyökkäys oli ollut käynnissä jo yli viikon.

15.6.1944 annettiin myös käsky töiden käynnistämisestä vanhalla pääpuolustuslinjalla, Salpalinjalla. KT-toimiston nimi muutettiin Os.4/Kärkkäiseksi ja ensimmäiset työt käynnistettiin Luumäen tasalla. Työvoimaksi määrättiin kaksi linnoitusrakennuspataljoonaa ja yksi erillinen linnoitusrakennuskomppania. Lisäksi mukaan laskettiin yhdeksän II luokan nostomiehistä perustettavaa työkomppaniaa, joita siis tuossa vaiheessa ei vielä ollut olemassakaan.

Vain neljä päivää KT-toimiston pääosien poistumisen jälkeen Viipuri menetettiin.