17. tutkimuskuukausi

Heinäkuun kutsuminen tutkimuskuukaudeksi on kyllä lievää liioittelua. Se nimittäin meni valtaosin lapsenvahtihommissa, sillä lapset olivat vielä heinäkuun kesälomalla päiväkodista ja vaimoni loma puolestaan loppui jo juhannukseen. Kutsutaanko sitä nyt sitten kesälomaksi vai miksi...

No jotain kuitenkin sain tutkimuksenkin kannalta tehtyä, nimittäin sellaista jota on helppo tehdä kaikkialla. Luin tutkimuskirjallisuutta!

Kaksi ansaitsee erityisesti maininnan.

Koistinen, Paul A.C.: Planning war, pursuing peace. The political economy of American warfare, 1920-1939. Series: Modern War Studies. University Press of Kansas, Kansas 1998.

Idea tulee selville otsikosta. Erittäin hyödyllinen ja mielenkiintoinen tutkimus. Valitettavasti työvoiman suunnittelua ei analysoitu, mutta sentään mainittiin. Hauskaa sinänsä, mikäli hauska nyt jälleen on oikea termi, oli huomata, että monet sotaan varautumisen ongelmat olivat hyvin samanlaisia niin USA:ssa kuin Suomessa. Tietysti kokoluokka oli aivan erilainen.

Månsson, Olle: Industriell beredskap. Om ekonomisk försvarsplanering inför andra världskriget. LiberFörlag, Stockholm 1976.

Puolestaan käsiteltiin nimensä mukaisesti Ruotsia ja erityisesti teollisuuden sotavalmiutta. Työvoimasta mainittiin tasan se, että tutkimuksen keskiössä olleen Rikskommission för ekonomisk försvarsberedskap'in aloitteesta omanlaisensa versio työvelvollisuudesta. Månsson kirjoitti:

”Kommissionen förberedde arbetskraftsresurserna fördelning och utnyttjande. Ett resultat av dess verksamhet var förslaget till allmän tjänsteplikt, dvs en tvångarbetslag som gav staten rätt att disponera över arbetsföra medborgare mellan 15 och 70 år.”

Tuosta Ruotsin allmän tjänstepliktistä pitää saada lisää selkoa, jos joku törmää jossain mainintoihin, saa kertoa!

Nyt elokuulta odotan paluuta arkeen ja siihen, että pääsee myös kirjoittamaan. Kesän aikana olen kokenut turhautumisen hetkiä siitä syystä, että on tuntunut ettei mitään saa aikaan. Tajuttuani turhautumiseni, ärsyynnyin siitä - sillä koko ajanhan sain aikaiseksi lukemalla tutkimuskirjallisuutta!

Ai niin, päätin myös lukaista yhden sotakirjan, nimittäin Esa Anttalan kirjan Aavepartio. Mistähän se edes oli hyllyyni joutunut? Omistuskirjoitus vuodelta 1971 kertoo, että kyseinen kirja kuuluu oikeasti isälleni. Kaukopartioista kertonut kirja ei ollut mikään perinteinen sankaritarina.