Saksalainen vaikutus?

(Clues, bei Syke, Syker Fotograf, Wikimedia Commons)

Olen tutkiskellut perusteita, jotka ovat vaikuttaneet - tai pikemmin saattaneet vaikuttaa - työvoiman sotilaalliseen käyttöön toisessa maailmansodassa. Koska tutkimuskohteeni on sotilaallisesti käytetty työvoima, on otettava lukuun sotalaitoksen-puolustuslaitoksen-puolustusvoimien historiallinen kehitys ja koetettava löytää sieltä mahdollisia johtolankoja.

Viimeisimpänä luin Terä - Tervasmäen Puolustusministeriön historian ykkösosan (tästä vielä joskus enemmän) ja Puolustuslaitos 1918-1939 kirjajärkälettä olen lukenut useasti. Samoin motiivein luin myös Arimon puolustussuunnitelmat. Johtolankoja on löytynyt, mutta myös muita kuin täysin omaa aihettani koskettelevia.

Yksi tällainen on saksalainen vaikutus armeijan luomisessa. Nyt en tarkoita jääkäreitä, vaan niitä saksalaisia upseereita, jotka kutsuttiin laittamaan putiikki kuntoon. Tämän on mainittu olleen myös viimeinen tikki Mannerheimin erolle.

Lopulta sotaväki, sotaministeriö ja yleisesikunta järjestettiin saksalaiseen (pitäiskikö sanoa preussilaiseen) malliin. Ja kyseisen yleisesikunnan de facto päällikkönä oli saksalainen eversit von Redern, joka toimi tehtävässään 13.12.1918 asti. Silloin saksalaiset poistuivat.

Tämä pitää tietenkin asettaa kontekstiinsa; Suomi oli erittäin vahvasta saksalaisiin päin. Kuningas saksasta, ye-päällikkö saksasta... Tämä suuntaushan toki loppui Saksan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa. 

Tästä kaikesta nousee jälleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mutta sehän vain kuuluu asiaan, kun historiantutkimus on kyseessä. Eli: Olikohan tällä saksalaisella influenssilla vaikutusta työvoiman käyttöön? Tai oliko jääkäritaustalla millainen vaikutus linnoitustöiden johtajan Edvard Hanellin näkemyksiin linnoitustöiden johdossa?

Tutkimisesta

Jaakko Suominen kirjoitti hyvän ja mielenkiintoisen postauksen tutkimuksen aiheen valinnasta. Ja tästä olen samaa mieltä: aiheen pitää kiinnostaa tutkijaa! Omalla kohdallani tämä on selvä homma, mutta samalla haaste: kiinnostun helposti useista aiheista! 

 

Onnekseni olen ymmärtänyt muutaman asian tästä aiheesta ja omista toimintamalleista.

1. Aktiivisen kiinnostuksen rajaaminen oleelliseen.
2. Muistikirjaan kaikki kiinnostukset myöhempiä aikoja varten.

Siitähän ei tulisi mitään, jos kaikkea kiinnostavaa hutkisi samaan aikaan. Tutkiminen vaatii keskittymistä. Samalla on todettava, että tutkimuksen analyysivaiheen ollessa kovimmillaan, täytyy keskittyminen pystyä myös purkamaan.

Joskus aikoja sitten kirjoitin aihetta sivuten. Tästä olen edelleen samaa mieltä, vaikka kokemukseni tutkimisesta on nyt huomattavasti suurempi kuin linkitetyn postauksen aikaan oli.

Asiakirjoja sotarikoksista online

Twitteristä bongasin mielenkiintoisen uutisen, jonka mukaan YK julkaisi yli 2200 sotarikoksiin liittyvää dokumenttia toisen maailmansodan ajalta.

UN puts documents from WWII war crimes commission online http://t.co/zV14xi4NeH via @WienerLibrary
— Slate Vault (@SlateVault) August 5, 2013

Sehän on tarkistettava, että josko sieltä löytyisi Suomea koskevia dokumentteja! Sotarikoksiin minut on herkistänyt viime aikojen perehtyminen sotavankiasioihin. Vaikkakin pääpainoni on toki ollut sotavangit työvoimana, niin kyllä mainintoja sotavankeihin kohdistuneista rikoksista on tullut vastaan. Katso vaikka tekstini Kurileiristä blogissa ja Agricolan kirja-arvosteluissa.

Yleisesti ottaen on muutenkin hienoa, että näin on isketty data kaikkien saataville. Tai kaikkien ja kaikkien - kaikkien, jotka keksivät tuota tietoa etsiä oikeasta paikasta.

Muuten, suhteeni digitoituun aineistoon on seuraavanlainen:

1. Alkuperäiset asiakirjat arkistopölyineen - ykkösvaihtoehto.
2. Digitoidut ovat just jees, jos aika ja paikka eivät kohtaa.

Arkistojen tutkijasalien aukioloajat eivät aina sovi. Silloin, esimerkiksi aikaisin aamulla tai myöhään illalla, on erittäin mukava katsella materiaaleja digitoituina kotikoneelta. Mutta vaikea olisi kuvitella, että koko tutkimukseni tekisin digitoituja arkistomateriaaleja tutkien - siitä puuttuisi näppituntuma. Ei sen puoleen, että se nykyisillään olisi mahdollistakaan, joten turha sitä lie tässä enempää miettiä.

Lisää avoimuutta vaan maailmaan!

Johtolankoja puolustusministeriöstä

Luin tuossa kirjan nimeltä "Talvisodan puolustusministeri kertoo" - eli Juho Niukkasen vastauksen Väinö Tannerin muistelmiin. Lukemisen motiivi minulla oli tietenkin löytää johtolankoja työvelvollisuuslainsäädännön puitteista. Ja löytyihän niitä joitakin, samoin mainintoja ja mielipiteitä linnoittamisesta. Paikoin teksin lukeminen oli viihdyttävää kirjallisen tappelun seuraamista, joskus taas parhain päin selittämistä.

Kirjan lukemisessa täytyi käyttää melkoisia suodattamia: se ei toki ole mikään yllätys muistelmien suhteen. Muistelmien arvo historian tutkimuksessa minulle onkin ehkä jokin muu kuin tarkkojen "faktojen" hakeminen. Kuten yllä sanoin, tavoitteeni oli etsiä johtolankoja ja nähdä jollain tapaa tekstin taakse ja 1930-luvun lopun tunnelmiin.

Ja samalla myös tahdoin ymmärtää lisää puolustusministeriöstä ja tottahan toki Niukkanen puolustusministerinä kirjoitti muistelmiinsa myös puolustusministeriöstä. Viime aikaisiin  lukemisiin lukeutui myös puolustusministeriön historian ensimmäinen osa: "Puolustushallinnon perustamis- ja rakentamisvuodet". Tästä kirjasta sain vahvistuksen sille, että työvelvollisuuslain aikaansaamisessa on aloitteen lähes tulkoon täytynyt tulla sotatalouspäällikkö Leonard Grandellilta.

"Pl.M:n luolia Meilahdessa. Istum.min. Kotilainen ja kenr. Grandell.
Meilahti 1940.03.01" SA-kuva.

Nyt täytyy jälleen jäsentää ajatuksia ja hieman analysoidan muistiinpanoja. Mutta Grandellin hahmo näyttäytyy hetki hetkeltä tärkeämmältä tutkimukseni kannalta. Ei vissiin ole Grandellista kirjoitettu elämäkertaa, eikä edes Niukkasesta? 

Seuraavassa kuitenkin Niukkanen ja Grandell wikipediassa.

Hieman Salpalinjasta

Viime aikoina olen lukenut niin paljon, etten ole jaksanut oikein kirjoittaa. Tällä kertaa näppäimistön ääreen minut kuitenkin inspiroi Terho Ahosen viimeisin postaus blogissa Salpalinjan salat. Salpalinja ja betoni - minulle läheinen aihe joissakin määrin!

Kuten täällä olen monta kertaa kirjoittanut, isoisäni palkattiin välirauhan aikana linnoitustoimiston suunnitteluosaston tarkastustoimistoon. Tehtävänä oli betonitöiden tarkastaminen. Aihetta tutkiskelin graduani varten ja siihen myös näistä kirjoitin. Betonitöiden osalta tehtiin välirauhan aikana suuri työ myös betonin standardisoinnin osalta. Oli saavutettava tasalaatuisuus, jotta voitiin tietää kestävyys. Tämän vuoksi suoritettiin järjestelmällistä kehitystyötä ja sen tuloksena tarkat ohjeet työryhmille.

Aikoinaan tehty työ oli aikamoinen, siis hurja. Kannattaa lukea tuo aiemman linkin takaa löytyvä postaus ja pitää mielessä miten työt tehtiin tuohon aikaan. Tämä on näitä juttuja, joita minä mietin tutkiessani toisen maailmansodan aikaista työvoimaa ja sen käyttöä. Mies ja lapio, ja niin pois päin.

Tuli myös mieleeni rakennusurakoitsijoita pohdiskeleva tekstini aiemmilta ajoilta.

Johtolankoja etsimässä, heinäkuu 2013

Johtolankojen etsiminen on yksi jännittävä historiantutkimuksen vaihe. Ja sitä minä olen viime aikoina harrastanut: niin arkistoissa kuin kirjastoissa. Ja kuten tässä on jo aiemmin tullut muutaman kerran mainittua, on suurennuslasini alla työvelvollisuuslainsäädäntö ja sen säätämisprosessit.

Katseltuani valtiopäivien asia- ja pöytäkirjoja sain muistuman viime kesältä. Silloin olin korkeakouluharjoittelijana Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksella ja järjestin edesmenneen eversti Vilho Tervasmäen arkiston, joka oli kyseiseen paikkaan luovutettu. Tervasmäki nimittäin oli väitellyt valtsikasta tohtoriksi ja hänen väitöskirjansa aihe tuli mieleeni. Se käsitteli eduskuntaa ja maanpuolustusta 1917-1939. Tätä käsitteleviä papereita kulki käsieni läpi vaikka kuinka monta!

Tästä intoutuneena suoritin haun Helkasta ja lainasin kyseisen väittärin vuodelta 1964. Tervasmäki, Vilho: Eduskuntaryhmät ja maanpuolustus valtiopäivillä 1917-1939. Nyt kirja on jo luettu ja palautettu. Muutamia mielenkiintoisia muistiinpanoja sain ylös.

Yksi mielenkiintoinen pointti käsitteli totaalista maanpuolustusta, josta seuraava lainaus sivulta 3.

"Sotatilalakia ja siihen liittyviä lakeja lukuun ottamatta ensimmäiset totaalista maanpuolustusta koskevat lait – väestönsuojelulaki ja työvelvollisuuslaki – tulivat esille vasta vuonna 1939.”

Tervasmäki laskee työvelvollisuuslain taloudellisen lainsäädännön piiriin, miksipä ei! Mielenkiintoinen lähtökohta, josta voisi lähteä liikkeelle.

Se, että työvelvollisuuslaki sai maininnan jo sivulla kolme, nosti odotukseni tämän lain käsittelyn kohdalta aika korkealle! Pettymys seurasikin sitten sivulla 93:

”Lakia puolustusvalmiuden tehostamisesta sodanvaaran uhatessa ja työvelvollisuuslakia ei käsitellä, koska ilmeinen sodanvaara joudutti niiden läpimenoa ja lievensi erimielisyyksiä.”

No, kuitenkin Tervasmäen väitöskirja oli syytä lukea. Sen myötä sain paljon kontekstualisoivaa tietoa maanpuolustuksen lainsäädännöstä ja eduskunnasta, josta on todennäköisesti hyötyä tulevaisuudessa. Mutta aiemmin mainitsemani komiteamietintö, tai siihen liittyvät paperit, on edelleen löytämättä. Seuraavaksi Kansallisarkisto ja A. K. Cajanderin arkiston papereita, jos vaikka löytyisi sieltä?