Lukemistoa ja historiallinen lakana

Nyt on taas aika kulunut pääasiassa lukemisen parissa. Pitää lukea, jotta voi kirjoittaa! Tällä kertaa olen lukenut vaihteeksi sotataloudesta ja sen suunnittelusta (tai suunnittelemattomuudesta). Jotkut asiat selkiytyy, mutta toiset kysymykset vain kasvavat. No, ihan vielä ei tarvitse kaikkeen osata vastatakaan.

Muutama erittäin paksu kirja on vielä jonossa (ihan kuin se jono siihen loppuisi)...

Ei tässä sentään pelkkää lukemista ole ollut kesäkuun alku. Nimittäin toukokuun loppu - kesäkuun alku lomailtiin Berliinissä. Myös siinä kaupungissa on historiaa! Paljon jäi vielä nähtävää.

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna olin kertaamassa Upinniemessä, jossa eräälle taistelijalle jaettiin käyttöön kovin historiallinen lakana.

Katso vaikka kuva; huh huh.

Lotta-Svärd ja kenttäsairaala 3. Lakanassa oli myös SA-leima.

15. tutkimuskuukausi

Toukokuu meni pääosin ankaran kirjoittamisen parissa. Jopa niin ankaran, ettei jaksanut tänne enää mitään kirjoittaa!

Kuukauden viimeisen kolmanneksen aikana palasin vanhoihin juttuihin, eli taloudelliseen puolustusvalmiuteen ja sen kehittämiseen ennen toista maailmansotaa. Löysin uutta lukemista, joista osa on aivan merkittäviä. Jännää miten ei aikaisemmat haut ole tuottaneet näitä tuloksia!

Esimerkiksi Kansallisarkistosta löytyy Kaarlo Castrénin kokoelma ja sieltä yksi mapillinen vuoden 1924 sotatalouskomiteaan liittyviä papereita. Kyseisen komitean pj oli juuri Castrén. Miksi se ei jäänyt hakujeni verkkoihin syksyllä? Mutta kuten sanotaan, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

14. tutkimuskuukausi

Huhtikuun teemana oli kirjoittaminen, kirjoittaminen ja kirjoittaminen. Tai no, taisin kyllä lukeakin jotain, mutta arkistossa en pölyttynyt.

Kuluneeseen neljänteentoista tutkimuskuukauteen mahtui kaksi erilaista työvaihetta, jotka olivat: vähemmän hyvä ja hyvä. Yksi viikko meni todella heikolla tekstintuotolla, varsinkin kun kirjoittaminen oli tavoitteena. Syy oli tulkintani mukaan se, että pään sisällä työ ei ollut aivan valmis, vaan jotain lankoja piti saada vielä kiinni. Toinen ongelma, jonka ymmärsin, oli se, että lähdin liian isosti liikkeelle. Yritin heti saada kokonaisuutta haltuun, kun olisi pitänyt vain kiltisti ottaa käsittelyyn vain kansanhuoltoministeriön työvoimatoimisto. No, niin sitten tein, ja edistyin erittäin hyvin.

Mutta oli siinä kirjoittamisen tuskassa jotain positiivista. Päätin nimittäin lukea kaunokirjallisuutta ja valinta osui Jaroslal Hasekiin ja Kunnon sotamies Sveijkiin. Aivan huikea! Se on aina hauskaa, kun junassa työmatkalla yhtäkkiä rupeaa hirnumaan kirjalle. Saa kanssamatkustajat sitten mietä, että miksi! Klassikko, ehdottomasti. Lopussa tuntui pahasti siltä, että kirja jäi kesken. Ja niinhän se jäikin, kun kirjailija kuoli kesken kaiken. Todella harmi!

Tutkimuksellisesti tämä nyt alkanut kuukausi jatkaa samaa linjaa kuin edellinen. Toivottavasti ilman suurempia jumituksia. Kansanhuoltoministeriön työvoimatoimiston talvisodan aikainen toiminta on ns. paketissa ja nyt tarkastelussa on Päämajan työvoimatoimisto. Ajallinen rajaus pitäisi vielä päättää. Vähän tuntuu siltä, että se tässä talvisotaa käsittelevässä luvussa alkaa syyskuun lopulta 39, jolloin kansanhuoltoministeriö perustettiin ja päättyy huhtikuun loppuun 40, jolloin suoritettiin demobilisaatio. Katsotaan kuinka käy!

Työvelvollisia naisia Viipurista

Kirjoitan juuri lukua työvelvollisuuslain toimeenpanosta talvisodan aikana. Tai tarkemmin, ylimääräisten harjoitusten ajoilta lähtien. Työvelvollisuuslaki nimittäin saatettiin voimaan 13.10.1939. Samalla käskettiin perustamaan kaikkiin kuntiin työvelvollisuuslautakunnat hoitamaan paikallista työtä. Alueellinen vastuu puolestaan oli kansanhuoltopiireillä, jotka menivät läänijaon mukaisesti.

Aineistoa olen kerännyt erityisesti kansanhuoltoministeriön arkistosta, jota löytyy Kansallisarkistosta. Valitettavasti oman aiheeni kannalta ei löytynyt mitään "mukavia" kokonaisuuksia, vaan ihan perinteiseen arkistotyöhön sai uppoutua - johtolanka sieltä ja toinen tuolta.

Yksi mitä jäin toivomaan, että olisikohan jossain ollut tilastot tai kortistot kaikista talvisodan työvelvollisista. Nämä tiedot toki käskettiin keräämään, ja niitä piti myös lähettää kansanhuoltoministeriöön, mutta en ole sellaisia löytänyt. Syitähän voi olla kaksi, joko niitä ei ole, tai en vain ole niitä löytänyt.

Yksi erityisen mielenkiintoinen kirje on otettava tässä esille. Sen lähetti työvoimatoimiston toimistopäällikkö Kaltio Viipurin kansanhuoltopiiriin 15.11.1939. Kirjeessä oli listaus 34:sta viipurilaisesta naisesta, jotka oli työvelvollisuuslain suomin mahdollisuuksin lähetetty erääseen tuotantolaitokseen, joka suoritti puolustuslaitoksen tilauksia. Miksi tämä kirje ylipäänsä lähetettiin, kun yhtään toista vastaava en löytänyt koko talvisodan kirjeenvaihdosta? No, alla olevasta kaaviosta näkee millainen oli näiden naisten ikäjakauma. Nuorimmat olivat syntyneet vuonna 1920 ja vanhin 1882.







ps. Jos jotain kiinnostaa, onko joku viipurilainen sukulaisnainen ollut listalla, niin minulta voi kysyä.

Kirja: The Pacific

Vuosia takaperin ostin paikallisen citymarketin alennushyllystä Hugh Ambrosen The Pacificin, joka kannen mukaan on samannimisen HBO:n sarjan virallinen kirjaversio. Ennen ostamista olin katsonut "Tyynenmeren taistelutoverit" televisiosta. Kaupassa nopeasti silmäilin lehtiä ja totesin, että jonkinlainen viiteapparaatti oli liitetty mukaan.

Yksi historian tutkimuksen luonteeseen kuuluva seikka on se, että mitä enemmän lukee, sitä enemmän tietää luettavaa vielä olevan. Hetki sitten luin erittäin mielenkiintoisen tutkimuksen, Paul Kennedyn The Engineers of Victory, jonka luettuani teki mieli lukea Tyynenmeren sotanäyttämöstä. Sitten muistin hyllystä löytyvän kirjan olemassaolon.

Ja kyllähän sen luki, kun tiedosti lukevansa hyvin popularisoitua tv-sarjan virallista kirjaa, joka kuitenkin perustuu selvästi vankkaan tutkimustyöhön. Vaihteeksi ihan hauska yhdistelmä itseasiassa. Hieman samankaltainen kuin Peter Englundin Sodan kauneus ja kauheus, nimittäin tässäkin seurataan sotaa läpi tiettyjen henkilöiden kautta. Positiivista oli se, että kirjan ja tv-sarjan hahmot eivät olleet yksi yhteen esillä kirjassa.

Rakenteeltaan The Pacific muodostui monen monesta lyhyestä pätkästä, joissa päähenkilöiden kautta kuljetettiin tarinaa eteenpäin. Sehän on sitten makuasia pitääkö lyhyistä pätkistä vai toivoisiko pidempiä ja perusteellisempia lukuja.  Loppua kohden kyllä tuli sellainen tunne, että hieman lyhyemmäksi olisi varmasti kirjan saanut sisällön juurikaan kärsimättä. Nythän tuo laajuus oli vajaa 600 sivua (ja pokkarina ja vähän liian pienellä kirjaisinkoolla).

Erityisen kiinnostaviakin kohtia löytyi. Näistä mainitsen lyhyesti kaksi erilaista, nimittäin sodan psykologisen kestämiskyvyn huomioon ottamisen. Ei ole pelkkää sankaritarinaa vaan myös merijalkaväen taistelijat saattoivat "tärähtää". Toisena (tai ehkä järjestyksessä ensimmäisenä) oli maininnat US Navy SeaBees yksiköistä.

Ei siis mennyt luettu aika hukkaan, ehkäpä sen takia, ettei suuria odotuksia ollutkaan.

ps. olikohan tämä allaoleva kuva syy siihen, miksi kirja oli ale-laarissa? ;-)

Liittoutuneiden voiton avaimia

The Engineers of Victory - The problem solvers who turned the tide in the Second World War. Paul Kennedyn erittäin kiinnostsva tutkimus, siitä miten liittoutuneet lopulta voittivat toisen maailmansodan. Hän lähtee liikkeelle realistisesta lähtökohdasta: ei ollut yhtä tekijää, joka sodan lopputuloksen ratkaisi. Vaan oli useita faktoreita, jotka lopulta paransivat mahdollisuuksia.

Varsinainen startti alkaa Casablancasta ja Saksan ehdottoman antautumisen päätöksestä. Keskipisteessä on ongelmanratkaisun historia! Kovin usein sotahistoriassa esitetään ylimmän johdon käsky - ja sitten suorittavan portaan suoritus. Kennedy ottaa tarkasteluun keskitason, jossa suunnittelu ja kehitystyö tehtiin. Pidän tästä näkökulmasta!

Ensimmäisessä käsittelyluvussa kohteena on merikuljetukset Britanniaan ja taistelu Saksan sukellusveneitä vastaan. Miten kuljetukset saataisiin perille ilman järkyttäviä tonnistojen menetyksiä? Tuossa vaiheessa esimerkiksi hävittäjien toimintasäde ei riittänyt kattamaan koko matkaa Amerikasta Brittein saarille.

Kaikkiaan lukuja on viisi, joiden otsikot:

1. How to Get Convoys Safely Across the Atlantic
2. How to Win Command of the Air
3. How to Stop a Blitzkrieg
4. How to Seize an Enemy-Held Shore
5. How to Defeat the "Tyranny of Distance"

Esimerkiksi lukujen 1, 2 ja 4 ongelmanratkaisuja tarvittiin Normandian maihinnousua ajatellen. Laivojen piti päästä Amerikasta Britanniaan, josta suuri maihinnousu suoritettaisiin. Onnistumista ajatellen ehtona piti olla myös ilmanherruus, jotta maihinnousu olisi mahdollinen.

Viitos-luvussa tarkastelussa on Tyynimeri ja sota Japania vastaan. Tässä yhteydessä esittelyyn yhtenä voiton avaimena tulevat merivoimien rakennusyksiköt, joiden nimeksi tuli SeaBees. Nämähän olivat siis jenkkislangilla Construction Battalions, CB, SeaBees.

Tätä kirjaa suosittelen varauksetta kaikille toisen maailmansodan historiasta kiinnostuneille, kunhan sen muistaa lukea niin kuin tutkimuksia kuuluukin - kaikkea ei saa ottaa annettuna.