Työvelvollisuus - labour service?

Pohdiskelin sanojen työvelvollisuus ja työvelvollinen kääntymistä englanniksi ja toin asiani esille sekä facebookissa että twitterissä. Sain myös vastauksia, kiitos niistä kaikille.

Otetaan tässä nyt vielä samaa tematiikkaa hieman esille. Kyse on siis työvelvollisuudesta Suomessa toisen maailmansodan aikana. Laki yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana annettiin vuonna 1939. Ruotsiksi tämä työvelvollisuus on arbetsplikt ja työvelvollinen arbetspliktiga.

Saksassa puolestaan oli jo vuodesta 1935 alkaen ollut Reichsarbeitsdienst (RAD), joka kyllä oli muutamaa astetta enemmän pakollinen, kuin Suomen työvelvollisuus. Ja tämän RAD:n kautta lähdin purkamaan käännöshaastetta. Aiheesta löytyikin englanninkielistä tutkimuskirjallisuutta.

Näissä yhteyksissä Reichsarbeitsdienst on käännetty malliin Labour Service, joskus Reich Labour Service. Täytyy ottaa huomioon, että 1930-luvun sanat ovat kuin eri maailmasta, erilaisilla merkityksillä latautuneita silloin ja nyt. Pätee tietysti kaikkeen historialliseen tekstiin ja se on otettava huomioon.

Luulen, että kaikista lähimmäksi voisi päästä, jos kääntää Suomen työvelvollisuuden malliin (compulsory) labour service. Käsitteen määrittely nousee tässä(kin) erittäin tärkeään asemaan. Saa nähdä, kuinka käy! Työvelvollinen puolestaan taitaa olla aika "kääntymätön", täytynee miettiä kiertoteitä asian ilmaisemiseen.

Loppuun vielä pari huomiota.

Reichsarbeitsdienst on yksi sellainen juttu, johon on pakko perehtyä hieman. Välillä täytyy olla tyytyväinen nykyisestä informaation määrästä ja hakukoneista.

Millä todennäköisyyksillä olisinkaan aikaan ennen ns. gvk-menetelmää löytänyt Kanadalaista Hartmut Heyckin gradua vastaavaa tutkielmaa vuodelta 1997 otsikolla The Reic labour service in peace and war - a survey of the Reichsarbeitsdienst and its predecessors 1920-1945. Niin, pdf-tiedostona täältä. Luettavien listalle menee ja mielenkiinnolla odotan, mitä sisältö antaa!

Bundesarchiv B 145 Bild-P021658, Reichsarbeitsdienst, Marsch zu einer Kundgebung

Tuntemattomia kenraaleja

Vuoden 2009 Sotahistoriallisessa aikakauskirjassa on Antti Juutilaisen artikkeli Tuntematon kenraali - Einar Nikolai Mäkisen tie puolustusvoimien kakkospaikalle. Huomasin tämän, kun selailin SSHS:n nettisivuilta Sotahistoriallisten aikakauskirjojen sisällysluetteloita. Samalla muistin, että kyseinen kirja löytyy myös hyllystäni!

Mutta miksi Einar Nikolai Mäkinen kiinnitti huomioni? Liittyykö hänen toimintansa toisen maailmansodan aikana tutkimusintresseihini? Kyllä.

Kenraali Einar Mäkinen nimittäin oli valtakunnan työvoimapäällikkö 2.8.1943-15.6.1944. Toimipaikkana oli Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö. Mitä työvoimapäällikön tehtäviin oikein kuuluikaan, sitä ei Juutilaisen artikkelissa käsitellä. On ehdottomasti otettava selvää tästä työvoimapäälliköstä ja hänen toimistaan.

"Kenraalimajuri Mäkinen kulkulaitosministeriössä.
Helsinki 1943.08.25" SA-Kuva.

Tähän lyhyen postauksen loppuun vielä lainaus Juutilaisen artikkeli alusta (SHaik, 28/2009, 160).

"[...] on unohtumassa tuntemattomuuteen omien alojensa johdossa vaikuttavan elämäntyön tehneitä jääkärikenraaleja: Grandell, Hanell, Lundqvist ja Mäkinen."

Kun oman tutkimuksen kannalta on tutkittava Grandellin, Mäkisen ja Hanellin toimintaa, niin... välillä toivoisi, että edes jonkinlaisia elämäkertoja olisi tehty! Ehkäpä allekirjoittaneen täytyy tulevaisuudessa korjata asia.

Jaa niin, tuon Juutilaisen luoman otsikon Tuntematon kenraali -osan jälkeen voisi tosiaan laittaa niin Grandellin, Hanellin kuin Lundqvistinkin.

"Työmaa O/Y Kuitu"?

Tässä on tullut viime postauksien ajan pohdiskeltua urakoitsijoiden käyttöä jatkosodan linnoitustöissä. Ajatuksia olen lähtenyt kehittelemään muutaman lähteen kautta ja niitä tulkiten. Olen poiminut johtolankoja ja yhdistänyt asioita pääni sisällä ja tekstin muodossa. Sitä on historiantutkiminen! Kovin vakuuttavia päätelmiä ei tosin muutaman dokumentin pohjalta kannata tehdä, mutta tässä blogissa - miksipä ei. Mielestäni on hauskaa tuoda esille omia ajatusprosesseja, olkoon se sitten vaikka avoimuutta. Ja ehkä joku huomaa niistä jotain, mitä minä en. Saa kertoa.

No niin, tällä kertaa selatessani muistiinpanoja, osui silmiini Linnoitusosaston Lin.1 päällikön majuri Oskari Meriluodon kirje Kotijoukkojen Esikuntaan. Asiana oli Päämajan linnoitusosaston "alaisten tai perustamien linnoitusrakennusmuodostelmien vahvuus". Seuraavassa Meriluodon ilmoittamat luvut:

• Päällystöä 618
• Alipäällystöä 1 431
• Miehistöä 17 197
• Naisia 1 803
• Yhteensä 21 049 

"Edellämainittuun lukuun eivät sisälly työvoiman täydennyspaikoissa olevat työvelvolliset, eikä myöskään Työmaa O/Y Kuidussa oleva henkilöstö."

Mikä oli Työmaa O/Y Kuitu ja missä? Kuulostaisiko tämä joltain yksityiseltä urakoitsijalta? Vai miksi kyseessä ollutta henkilöstöä ei ollut laskettu mukaan? Syy voi olla toki niinkin yksinkertainen, ettei työmaalta ollut lähetetty määrävahvuuksia.

Wikipedia kertoo, että Kuitu Oy sijaitsi talvisodan jälkeen luovutetulla alueella, ja että yhtiö olisi talvisodan aikana valmistanut mm. polttopulloja. Ehkä "Työmaa O/Y Kuitu" tarkoitti vain kyseisen firman kunnostamista tai jälleenrakentamista.

Lin.1 päällikkö majuri O. Meriluoto Kotijoukkojen esikunnalle, 2.12.1941,
15481/Lin.1/1h sal./12/SK2482, Kansallisarkisto.

Tämä nyt jää jälleen osastoon "selvitettävä" - siinä osastossa muuten on aika paljon asioita!

Lähteet:
Lin.1 päällikkö majuri O. Meriluoto Kotijoukkojen esikunnalle, 2.12.1941, 15481/Lin.1/1h sal./12/SK2482, Kansallisarkisto.

Historiallista spekulointia

"Lujasti siinä saa huiskia jos mieli saada urakan valmiiksi. Ja sen jälkeen odottavat taas uudet työt."
Summa 1943.03.13, SA-Kuva.

Viimeksi pohdiskelin urakoitsijoiden käyttöä linnoitustöissä ja sitä, oliko urakoitsijoita töissä jatkosodan sytyttyä. Sen sijaan se on selvä, että välirauhan Salpalinjatyömailla urakoitsijoita oli. Linnoitustoimistossa oli myös oma toimistonsa urakkatöille.

Mutta oliko urakoitsijoita linnoitustöissä jatkosodassa? No, en edelleenkään osaa kunnollista vastausta antaa, mutta seuraavassa yhteen (tai ehkä kahteen) dokumenttiin perustuvaa historiallista spekulointia.

10.4.1942 Linnoitusosaston päällikön eversti Otto Bonsdorffin allekirjoittama vastauskirje lähetettiin Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle. Kirjeestä käy ilmi, että Helsingin kaupungin työvoimalautakunta oli tehnyt aloitteen linnoitustyömaiden muuttamisesta urakkatyömaiksi. Työvelvollisten palkanmaksu perustui tuntipalkkoihin, ehkä aloite liittyi palkkakysymyksiin? No, työvoimakysymyksiin joka tapauksessa.

Bonsdorffin mukaan linnoitustyömailla käytettiin urakkatöitä niin paljon, kuin mahdollista.

"Työn laatu ja sodan aiheuttamat poikkeukselliset olosuhteet asettavat tässä suhteessa kuitenkin omat rajoituksensa."

Seuraavaksi Bonsdorff siirtyi käsittelemään yksityisiä urakoitsijoita ja tämä olikin mielenkiintoista! Bonsdorffia lainaten:

"Yksityisiä urakoitsijoita ei voida käyttää nykyisissä olosuhteissa sotatoimialueella olevilla työmailla. Urakoitsijoiden toiminnan edellytyksenä olevan kantahenkilökunnan irroittaminen muista tehtävistä tuottaisi myös vaikeuksia. Kokonaisuutta ajatellen ei ehdotetusta järjestelystä voisi koitua tällä hetkellä helpoitusta työvoimatilanteeseen. Mikäli olosuhteet sen sallivat, tullaan töitä antamaan myös yksityisten urakoitsijoiden suoritettavaksi."

Nyt olisi tietysti hauska lukea ehdotus kokonaisuudessaan. Se pitäisi etsiä aloitteen tehneen työvoimalautakunnan arkistosta, sillä kirje palautettiin Bonsdorffin vastauksen mukana. Olisi myös erittäin kiinnostavaa keksiä, millaiset ne olosuhteet olivat, jotka eivät sallineet yksityisten urakoitsijoiden käyttöä?

Nyt näiden kahden yksittäisen dokumentin kautta voi päätellä, että ainakaan keväällä -42 yksityisiä urakoitsijoita ei sotatoimialueella käytetty, ja että keväällä -44 urakoitsijoita kokeiltiin. Tästähän voisi myös päätellä, että urakoitsijoita ei käytetty jatkosodan alussakaan. Tälle päätelmälle pitää kuitenkin hankkia vielä todistusaineistoa ja kunnollista perustelua. Siihen asti näillä spekulaatioilla!

Lähteet:

Linnoitusosaston päällikön eversti O. Bonsdorffin kirje Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle, 10.4.1942, 11144/Lin.3/2/SK1986, Kansallisarkisto.

Linnoitusasiaintoimikunnan kokouksen pöytäkirja, 12.4.1944, 19251/Lin.1/Tmk/10/T12544, Kansallisarkisto.

Linnoitustöiden urakoitsijoista

Urakoitsijoiden käyttö linnoitustöissä kiinnostaa minua kovasti, tutkimuksellisesti ja muuten vain. Välirauhan aikana, kun Salpalinjaa rakennettiin, oli töissä useita urakoitsijoita. Tästä aiheesta olen tänne aiemmin kirjoittanut. Linnoitustoimisto myös tiedusteli urakoitsijoilta näiden halukkuutta työskennellä myös mahdollisen sodan aikana. Linnoitustoimiston rakennusosaston päällikkö insinööri H.A. Relander saattoikin 12.6.-41 ilmoittaa, että sodan aikana linnoitustöitä olivat halukkaita tekemään seuraavat urakoitsijat:

•   Oy. Rakennustoimi
•   Ins. A. Kiikka
•  Kreuger & Toll Oy
•  Otto Vuorio
•  Oy. Constructor
•  Oy. Tektor Ab
• Yhtymä R. Sopanen, V. Heino ja V. Lindroth
•   Ääri Oy. ^[1] 
  

-          Siitä en ole ottanut selvää, että olivatko urakoitsijat linnoitustöissä sodan aikana? Tämä vaatii selvittämistä.

On hyvin mahdollista, että heti jatkosodan alettua urakoitsijoita ei välttämättä sellaisenaan käytetty, tai jos käytettiin, hommat eivät ehkä toimineet. Voi myös olla, että tätä urakoitsijavaihtoehtoa ryhdyttiin kokeilemaan vasta vuonna -44!  Perustan tämän siihen, että 12.4.1944 pidetyn linnoitusasiaintoimikunnan kokouksessa kenraali E. Hanell pöytäkirjan mukaan totesi, ettei urakoitsijoiden käytöstä ollut saatu positiivista kokemusta:

”Tuntuu siltä, että he lupaavat enemmän kuin mitä voivat täyttää”[2]

Hanellin kommentti itsessään voisi olla tältäkin päivältä, vai mitä luulette?

Joka tapauksessa urakoitsijoiden käyttö linnoitustöissä kiinnostaa, niin välirauhan linnoitustöissä kuin jatkosodan aikana. Jäin miettimään seuraavalaista mahdollista historiaa. Vielä keväällä -41 linnoitusrakennusjoukkojen liikekannallepanon jälkeiset tehtävät olisivat olleet taaempien asemien parissa ja jopa niiden takana. Vaikuttaa mahdolliselta, että juuri tällaisia tehtäviä varten urakoitsijoilta tiedusteltiin halukkuutta toimia SA linnoitustöissä.

Tähän suhteutettuna tapahtuneet odotushorisontin ja toimintakentän muutokset hyökkäyssodassa voisi selittää sitä, jos urakoitsijoita ei otettukaan käyttöön heti. Tai sitten otettiin, mutta en ole siitä vielä tietoinen! Aihe vaatii tutkimusta ja tutkimusta varten on hyvä luoda ajatusmalleja tai teorioita mahdollisista historioista. Pitää olla pohjaa, jolta lähteä työtä tekemään. Mitä vahvempaa ja perustellumpaa, sen parempi, mutta ei mitään sellaista, jota ei ole valmis hylkäämään paremman tiedon valossa!

"Sepelisiiloja."
Huuhanmäki, Karjalan Kannas 1944.03.16. SA-kuva.

Kuvassa Pyramid –nimisen urakoitsijan auto. Sitä en sitten tiedä, että oliko se firman vai ”firman” käytössä! Kuvan vinkkaamisesta lähtee kiitos Armi Oinoselle Miehikkälään!

---

[1] Rakennusosaston päällikön insinööri H.A. Relanderin kirje Yleiselle osastolle, 12.6.1941, 346/Lkp./1c/sal/8/T12525, Kansallisarkisto.

[2] Linnoitusasiaintoimikunnan kokouksen pöytäkirja, 12.4.1944, 19251/Lin.1/Tmk/10/T12544, Kansallisarkisto.

Linnoitustöissä syyskuussa 1943

Mietin jälleen näitä sodan aikaisia linnoittamistöitä ja päätin katsella muistiinpanoistani, josko selviäisi mitä ukkini Veikko Mäkinen teki 70 vuotta sitten.

Gradua tehdessäni kävin lävitse kaikki Kunnossapito- ja tarkastustoimiston loma- ja komennustodistukset ja otin ylös kaikki, jotka koskivat ukkia. Vuonna 1943 KT-toimisto oli sijoitettu Myllykoskelle, mutta lokakuussa se siirrettiin Viipuriin. Toimistolla ukin ei kuitenkaan tarvinnut paljoa viettää aikaa, vaan tehtävät olivat "maastossa", kuten voisi sanoa.

Mikäli kaikki komennustodistukset ovat arkistoitu oikeaan paikkaan ja tiedot niissä pitävät paikkansa, oli sotilasvirkamies Mäkinen vuoden 1943 aikana komennuksilla 26 kertaa, yhteensä 253 vuorokautta. Keskimäärin yhden komennuksen pituus oli noin puolitoista viikkoa.

Syyskuun 2. päivä alkoi jälleen sotilasvirkamies Mäkisellä komennus, joka kesti 18.9. asti. Komennuksen syy oli komennustodistuken mukaan kovin ylimalkainen "järjestely ja tarkastus". Komennustodistus oikeutti liikkumaan Haminan, Virolahden, Miehikkälän, Ylämaan ja Luumäen alueilla. Noihin aikoihin ukki kävi läpi vanhan pääpuolustuslinjan rakentamisen aikana käytettyjä majoitusalueita. Parakkikyliä tarkistaminen, kartoittaminen ja kortiston tekeminen olivat hänen tehtäviään, ajoittain myös kunnostaminen.

"Parakkiyhdyskunnasta
Lemi 1941.06.25" SA-kuva.

Näissä hommissa siis, mitä ilmeisimmin! Jos tahtoo, niin tästä voi lukea tarkemmin gradustani Rakennustöitä jatkosodassa, joka löytyy sähköisenä tuolta. Saa myös kysyä, jos mitään kysyttävää ilmenee!