Talvisota, Työryhmä Janhunen ja työvelvolliset

Talvisodan aikana voimassa olleen työvelvollisuuslain mukaan jokainen suomalainen joka oli täyttänyt 18 vaan ei 60 vuotta oli velvollinen tekemään maanpuolustuksen etua tarkoittavaa työtä. Hauska ilmaus muuten tuo 18 vaan ei 60.

Jos taas mietitään asevelvollisuutta ja kenttäarmeijaa, niin reservistä otettiin pääosin 20-40 vuotta täyttäneitä miehiä. Näin ollen olisi helppo päätellä, että valtaosa työvelvollisuuslain perusteella työvelvollisiksi määrätyt linnoitustöissä olleet miehet olisivat olleet siinä 40 ja 60 välillä. Tätä itse asiassa on perinteisesti toistettu esimerkiksi aikalaislähteissä.

Käydessäni läpi talvisodan aikaisen linnoitustöissä olleen ja työvelvollisista kootun Työryhmä Janhusen arkistoa, tuli ensimmäistä kertaa vastaan työvelvollisten työkirjoja. Näitä oli kaksi nippua, jotka näkyvät tuossa kuvassa alla.

Yhteensä näitä oli 260 kpl, eli ei missään nimessä kaikista Työryhmän työvelvollisista. Epäilen, että syynä saattaa olla tammikuussa 1940 tapahtunut organisaatio muutos, Päämajan työvoimatoimiston perustaminen ja se, että silloin ryhdyttiin ottamaan työvoimaa sotatilalain nojalla. En nimittäin ole nyt varma, että kuinka tunnollisesti työkirjoja täytettiin. Yhtä todennäköistä on, että loput työkirjat ovat yksinkertaisesti "jossain muualla".

Mutta palataan työvelvollisten ikään! Tämä tieto luonnollisesti löytyi työkirjoista. Alla olevassa kuvassa tulos.



Yksinkertaisella matematiikalla saadaan seuraavanlainen tulos.



Tässä tapauksessa niitä vanhempia olikin vähemmän!

Tämä on tietysti vain yksi vaatimattoman pieni esimerkki, eikä tästä voi mitään suurempia johtopäätöksiä vielä vetää. Pelkästään talvisodan aikana työvelvollisia oli linnoitustöissä ainakin yli 30 000. Mutta mielestäni tämä osoittaa, että aihetta on syytä tutkia hieman myös tältä kannalta.

Nykyhetken päätökset, mennyt ja tuleva

Olisipa jännää, jos voisi nähdä millaista poliittisen historian tutkimusta tästä päivästä tehdään tulevaisuudessa. Millaiseen kontekstiin vuoden 2015 tapahtumat sijoitetaan? Nähdäänkö "sitten joskus" asiat millä tavalla? Vai onko kenelläkään mitään sen suurempaa intressiä nostaa näitä viime aikojen tapahtumia tutkimuksen keskiöön? Oliko pääministeri Juha Sipilä nero vai mikä? Jääkö televisioitu puhe elämään tutkimusten sivuilla?

No, kristallipalloja ei ole. Tai ei minulla ainakaan.

Tämänkin hetken analyysia tehdessä voisi olla mielenkiintoista soveltaa hieman Koselleckin tarjoamia avaimia ajattelulle. Odotushorisontti ja kokemustila, saksaksi Erwartungshorizont & Erfarungsraum. Yhdistetään nämä nykyhetkeen ja saadaan kehys, joka vaikuttaa kokonaisuuteen. Millaiset ovat nämä kolme tasoa nykypäivän Suomessa, jossa tällaisia ratkaisuja tehdään kuin nyt tehdään? Tai siis ainakin esitetään tehtäväksi.

Perustelut, miksi jotain esitetään ja perustellaanko sitä jo aiemmin tapahtuneella? Mitä tavoitteita asetetaan, millainen on odotus tulevaisuudesta? Samalla luodaan kuvaa historiallisesta nykyhetkestä, jossa näkyy tulevaisuus odotushorisontissa joka on joko epätoivottu tai toivottu. Samalla nykyhetkeen ja odotushorisonttiin vaikuttaa kokemustila, jota tietysti tulkitaan nykyhetkestä käsin.

Analyysin vaatimat osat kyllä löytyy. Onkohan joku jo tehnyt tällaista? Jos ei niin syytä olisi! Itse joudun vetoamaan väitöskirjakiireisiin, enkä viitsi tätä blogipostia enempää nyt aihetta spekuloida. Mutta mielelläni kyllä lukisin!

Samalla tietysti voisi puuttua epäpolitisointiin, joka nyt on näyttäytynyt vahvalta. Eipä siinä kyllä mitään ihmeellistä ole. Aiheesta kannattaa lukea vaikka kollegan blogista.

18. tutkimuskuukausi

Elokuu olikin oikein hyvä kuukausi tutkimuksen kannalta. Edistyi niin arkistotyön kuin kirjoittamisen kannalta.

Lisäksi abstraktini sai hyväksynnän Torinoon konferenssiin 1st Conference of the European Labour History Network (ELHN)  - pitäis varmaan matkat hommata!

Kirjoittamisen puolelta sain vahvennettua sotienvälisen ajan kehitystä. Tässä olisi kyllä vielä tilaa mielenkiintoiselle transnationaaliselle sohaisulle, sillä talouden ja teollisuuden mobilisointi ymmärrettiin lähes kaikkialla kehittämisen  arvoiseksi sotavalmiuden osaksi. Ensimmäisen maailmansodan kokemukset olivat tässä taustalla. Mielestäni on edelleen jännittävää, kuinka Suomi otti oppia muiden maiden ensimmäisen maailmansodan kokemuksista.

Arkistossa puolestaan edistyi talvisodan aikainen materiaalinhankinta. Vähän on vielä sekavaa, mutta eiköhän se siitä. Yritän tarkastella talvisodan aikaa mikrotasolta insinööriluutnantti Janhusen kautta. Katsotaan, katsotaan!

"Esteiden tekoa Tuikkanen-Höyhenjärvi.
1940.02.17" SA-Kuva.

Syyskuu tuo tullessaan myös uusien yhteiskuntahistorian fuksien opastamista praktikumin muodossa. Viime syksynä oli antoisa kokemus ja sitä odotan myös tältä!

Pitää myös aloittaa konferenssipaperin kirjoittaminen, sillä se pitäisi palauttaa lokakuun alussa. Ajatuksen tasolla runko on jo selvä, mutta pitäisihän se vielä kirjoittaa!

Keskinäinen kurinpito

Parhaillaan on tutkimuksen kohteena "Päämajan Pioneerikomentajan linnoitusosaston alaiset linnoitus- ja muut rakennusteknilliset työt itä-Suomessa 1939-1940".

Ihan mielenkiintoinen asiakirja ja myös tutkimuksellisesti kiinnostava. Sanavalinnoista kyllä huomaa tiettyjä painotuksia ja paremmin päin selittelyjä ynnä muita, mutta nehän kuuluvat asiaan. Tämä "taistelukertomus" tai ehkä paremmin historiikki, on Päämajan pioneerikomentajan linnoitustosaston rakennustoimiston päällikön, professori Arvo Lönnrothin, käsialaa. Ainakin pääpiirteiltään ja suurimmilta osin.

Tästä voisi kirjoittaa useammankin stoorin tänne, ja ehkäpä vielä kirjoitankin, mutta nyt tyydyn vain lataamaan allaolevan kuvan historiikin sivulta 28.

Tällainen "epäluotettava aines" on jännä osa sodan aikaisen työvoiman käytön problematiikkaa. Viimeinen virke tuosta on sitävastoin aika mielenkiintoinen! Vai mitäpä mieltä olette?

Suomalaiset yhteydet natsi-Saksaan

Hesarin kommentissa todettiin, että:

"Olisi tarpeen saada vihdoin aikaan Suomen Akatemian uusi ja entistä laajempi tutkimusprojekti yliopisto- ja kulttuurielämän suuntautumisesta ja antautumisesta natsi-Saksan palvelukseen."

Mutta minkälainen tutkimus tästä pitäisi tehdä?

Mielestäni viime aikoina on tullut erilaisia teemoja käsitelleitä tutkimuksia, vaikka en ihan hirveästi olekaan Suomen ja Saksan suhteisiin perehtynyt. Viimeisin, jonka itse olen aiheesta lukenut oli Markki Jokisipilän ja Janne Könösen "Kolmannen valtakunnan vieraat".

Mutta millainen tutkimus sitten pitäisi tehdä? Vai onko kyse siitä, ettei ole tehty "oikeanlaista" tutkimusta?

Samaisen näkökulman kirjoittaneelta Veijo Murtomäeltä oli myös juttu:

Suomalainen eliitti ylisti kilpaa Hitleriä – taiteilijoiden natsisuhteet ovat usein "unohtuneet"

 Mitä mieltä olette te, jotka historiantutkimuksen perusteista tiedätte?

17. tutkimuskuukausi

Heinäkuun kutsuminen tutkimuskuukaudeksi on kyllä lievää liioittelua. Se nimittäin meni valtaosin lapsenvahtihommissa, sillä lapset olivat vielä heinäkuun kesälomalla päiväkodista ja vaimoni loma puolestaan loppui jo juhannukseen. Kutsutaanko sitä nyt sitten kesälomaksi vai miksi...

No jotain kuitenkin sain tutkimuksenkin kannalta tehtyä, nimittäin sellaista jota on helppo tehdä kaikkialla. Luin tutkimuskirjallisuutta!

Kaksi ansaitsee erityisesti maininnan.

Koistinen, Paul A.C.: Planning war, pursuing peace. The political economy of American warfare, 1920-1939. Series: Modern War Studies. University Press of Kansas, Kansas 1998.

Idea tulee selville otsikosta. Erittäin hyödyllinen ja mielenkiintoinen tutkimus. Valitettavasti työvoiman suunnittelua ei analysoitu, mutta sentään mainittiin. Hauskaa sinänsä, mikäli hauska nyt jälleen on oikea termi, oli huomata, että monet sotaan varautumisen ongelmat olivat hyvin samanlaisia niin USA:ssa kuin Suomessa. Tietysti kokoluokka oli aivan erilainen.

Månsson, Olle: Industriell beredskap. Om ekonomisk försvarsplanering inför andra världskriget. LiberFörlag, Stockholm 1976.

Puolestaan käsiteltiin nimensä mukaisesti Ruotsia ja erityisesti teollisuuden sotavalmiutta. Työvoimasta mainittiin tasan se, että tutkimuksen keskiössä olleen Rikskommission för ekonomisk försvarsberedskap'in aloitteesta omanlaisensa versio työvelvollisuudesta. Månsson kirjoitti:

”Kommissionen förberedde arbetskraftsresurserna fördelning och utnyttjande. Ett resultat av dess verksamhet var förslaget till allmän tjänsteplikt, dvs en tvångarbetslag som gav staten rätt att disponera över arbetsföra medborgare mellan 15 och 70 år.”

Tuosta Ruotsin allmän tjänstepliktistä pitää saada lisää selkoa, jos joku törmää jossain mainintoihin, saa kertoa!

Nyt elokuulta odotan paluuta arkeen ja siihen, että pääsee myös kirjoittamaan. Kesän aikana olen kokenut turhautumisen hetkiä siitä syystä, että on tuntunut ettei mitään saa aikaan. Tajuttuani turhautumiseni, ärsyynnyin siitä - sillä koko ajanhan sain aikaiseksi lukemalla tutkimuskirjallisuutta!

Ai niin, päätin myös lukaista yhden sotakirjan, nimittäin Esa Anttalan kirjan Aavepartio. Mistähän se edes oli hyllyyni joutunut? Omistuskirjoitus vuodelta 1971 kertoo, että kyseinen kirja kuuluu oikeasti isälleni. Kaukopartioista kertonut kirja ei ollut mikään perinteinen sankaritarina.