Mainitaan nyt kuukauden kohokohtana osallistuminen Nordic Labour History Conferenceen, joka pidettiin Reykjavikissa. Esiinnyin sessiossa Nordic states and free/unfree labour työvelvollisuuslain suunnittelemisesta Suomessa 20-30-luvuilla. Hyviä ajatuksia ja ajatustenvaihtoa!
Perustutkimuksen kanssa eteneminen on tarkoittanut arkistomuistiinpanoja, arkistomuistiinpanoja ja lukemista. Joulukuun aikana tavoite jälleen kirjoittaa ja ensi vuoden alkupuolella takaisin arkistoon. Kotijoukkojen esikunnan työvoimaosaston kuviot aikalailla selkeät - seuraavaksi konkreettiseen työvoiman käyttöön.
Näin se menee.
Vielä viimeisen vuoden rahoitus kun järjestyy!
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
tiistai 8. marraskuuta 2016
With the Old Breed
With the Old Breed
Luin E. B. Sledgen sotamuistelmat toisen maailmansodan Tyynenmeren sotanäyttämöltä, otsikkona tuo mikä tuossa ylhäällä lukee. Sledgen saattaa olla monellekin tuttu HBO:n minisarjasta The Pacific - Tyynenmeren taistelutoverit. Mutta tämä kirja. Vakuuttava ja vaikuttava, jonka pitäisi kuulua jokaisen lukemistoon. Se on hyvin kirjoitettu ja kieli on vaikuttavaa.
Kuvaukset Peleliun ja Okinawan taistelukentiltä ovat aivan kammottavaa luettavaa. Sota oli mm. kuolemaa ja kärsimystä, silpoutuneiden ruumiiden löyhkää, tykistökeskityksiä, likaa, mutaa, sadetta ja väsymystä. Yksi jatkuvat teema on pelko eri muodoissaan ja siihen liittynyt Sledgen taistelu itsensä pitämisessä kasassa. Tähän liittyi vahvasti toinen läpileikkaava teema, joka edusti vastapainoa - esprit de corps.
Tämä Sledgen mukaan oli perua kovasta koulutuksesta ja kasvatuksesta sekä yhdessä koetuista taisteluista. Lähimmät toverit olivat ainoat, joita oli. Öisin poteroissa Peleliulla toinen piti vahtia soluttautuvien japanilaisten varalle. Toinen yritti nukkua parhaansa mukaan, jotenkin muuten kuin maaten.
Taistelukenttää Sledge usein kuvaa sanoilla "meat grinder". Tyynenmeren taisteluiden tappiot olivat kovia molemmilla osapuolilla. Sledgen komppaniassa oli rivissä Okinawan jälkeen 26 Peleliun veteraania. Peleliun ja Okinawan taisteluissa 1. merijalkaväkidivisioonan jalkaväkiosat olivat kärsineet 150 prosentin tappiot.
Suosittelen vahvasti tämän lukemista.
Luin E. B. Sledgen sotamuistelmat toisen maailmansodan Tyynenmeren sotanäyttämöltä, otsikkona tuo mikä tuossa ylhäällä lukee. Sledgen saattaa olla monellekin tuttu HBO:n minisarjasta The Pacific - Tyynenmeren taistelutoverit. Mutta tämä kirja. Vakuuttava ja vaikuttava, jonka pitäisi kuulua jokaisen lukemistoon. Se on hyvin kirjoitettu ja kieli on vaikuttavaa.
 |
| E. B. Sledge, kuva wikipediasta |
Tämä Sledgen mukaan oli perua kovasta koulutuksesta ja kasvatuksesta sekä yhdessä koetuista taisteluista. Lähimmät toverit olivat ainoat, joita oli. Öisin poteroissa Peleliulla toinen piti vahtia soluttautuvien japanilaisten varalle. Toinen yritti nukkua parhaansa mukaan, jotenkin muuten kuin maaten.
Taistelukenttää Sledge usein kuvaa sanoilla "meat grinder". Tyynenmeren taisteluiden tappiot olivat kovia molemmilla osapuolilla. Sledgen komppaniassa oli rivissä Okinawan jälkeen 26 Peleliun veteraania. Peleliun ja Okinawan taisteluissa 1. merijalkaväkidivisioonan jalkaväkiosat olivat kärsineet 150 prosentin tappiot.
Suosittelen vahvasti tämän lukemista.
torstai 3. marraskuuta 2016
31. tutkimuskuukausi
Lokakuussa:
- apurahahakemusta
- arkistomuistiinpanoj
- lukemista
- kirjoittamista
- paljon kahvia
- apurahahakemusta
- arkistomuistiinpanoj
- lukemista
- kirjoittamista
- paljon kahvia
tiistai 1. marraskuuta 2016
Työvelvollisia ja lääkärintodistuksia 1942
Maaliskuun 12. päivänä 1942 Luvian työvoimalautakunnan puheenjohtaja Reino Homeri otti ja kirjoitti kirjelmän osoittaen sen Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle. Oli havaittu ongelmia työvelvollisten suhteen. Tämä ongelma muodustui siitä, että Homerin arvion mukaan käytännössä kuka tahansa kotirintamalainen saisi lääkärintodistuksen, jolla todistettaisiin työkyvyttömyys. Luvian työvoimalautakunnalla oli tästä omakohtaista kokemusta,
Metsätyöt olivat tärkeitä ja niiden suorittamiseen piti saada tarvittava työvoima. Kaikkia ei kuitenkaan hommat kiinnostaneet. Homeri kirjoitti vastaan tulleen kolme "metsätyövelvollisuuden laiminlyöjää" joilla kaikilla oli ollut lääkärintodistus.
”Yhdellä miehistä oli sellainen todistus, että on oltava sisällä. Kuitenkin tämä sama mies ajaa seuraavina päivinä huviajelua hevosella kovassa tuulessa ja pakkasessa ikään kuin meitä uhmaten. Tätä terveys tuntui kyllä kestävän, mutta mahdollisesti se olisi ollut terveydelle turmiollista, jos tässä reessä olisi ollut halkokuorma.”
”Toisella miehellä taas oli sellainen todistus, että on huonon sydämensä vuoksi työhön kykenemätön. Sama sydän kestää kuitenkin yhtämittaista juopottelua ja valvomista vuosimääriä.”
Kolmas todistuksen saanut sentään meni "jälkeenpäin metsähommiin omin päin".
Tällaisella Homeri katsoi olleen vakavia vaikutuksia kotirintaman mielialaan ja työvelvollisuuslain asemaan kansan silmissä, kun "tällaiset miehet saavat juopotella ja maleksia yleisillä paikoilla".
Vielä Homeri tahtoi ottaa yhden esimerkin eräästä nuoresta miehestä, "jolla kyllä on tuberkeli selässä, mutta joka siitä huolimatta on tehnyt säännöllisesti työtä".
”Annamme hänelle määräyksen mennä hevosmieheksi erään rintamamiehen viljapellolle. Sinne ei kuitenkaan mennä, sillä selkä on kipeä ja siitä on todistus. Heti jälkeenpäin mies menee kuitenkin samaan työhön naapuritalon pellolle. Tätä peltoa selkä kai kesti paremmin.”
Homeri päätyi siihen tulokseen, että kaikki sairaatkin olisi tehtävä työvelvollisiksi. Ja ainakin kaikki työkykyiset sairaat olisi lähetettävä puolustusvoimien työmuodostelmiin, tai muuten kuri katoaisi kokonaan, "kun ammattijuopot saavat pysyä työstä syrjässä".
Metsätyöt olivat tärkeitä ja niiden suorittamiseen piti saada tarvittava työvoima. Kaikkia ei kuitenkaan hommat kiinnostaneet. Homeri kirjoitti vastaan tulleen kolme "metsätyövelvollisuuden laiminlyöjää" joilla kaikilla oli ollut lääkärintodistus.
”Yhdellä miehistä oli sellainen todistus, että on oltava sisällä. Kuitenkin tämä sama mies ajaa seuraavina päivinä huviajelua hevosella kovassa tuulessa ja pakkasessa ikään kuin meitä uhmaten. Tätä terveys tuntui kyllä kestävän, mutta mahdollisesti se olisi ollut terveydelle turmiollista, jos tässä reessä olisi ollut halkokuorma.”
”Toisella miehellä taas oli sellainen todistus, että on huonon sydämensä vuoksi työhön kykenemätön. Sama sydän kestää kuitenkin yhtämittaista juopottelua ja valvomista vuosimääriä.”
Kolmas todistuksen saanut sentään meni "jälkeenpäin metsähommiin omin päin".
Tällaisella Homeri katsoi olleen vakavia vaikutuksia kotirintaman mielialaan ja työvelvollisuuslain asemaan kansan silmissä, kun "tällaiset miehet saavat juopotella ja maleksia yleisillä paikoilla".
Vielä Homeri tahtoi ottaa yhden esimerkin eräästä nuoresta miehestä, "jolla kyllä on tuberkeli selässä, mutta joka siitä huolimatta on tehnyt säännöllisesti työtä".
”Annamme hänelle määräyksen mennä hevosmieheksi erään rintamamiehen viljapellolle. Sinne ei kuitenkaan mennä, sillä selkä on kipeä ja siitä on todistus. Heti jälkeenpäin mies menee kuitenkin samaan työhön naapuritalon pellolle. Tätä peltoa selkä kai kesti paremmin.”
Homeri päätyi siihen tulokseen, että kaikki sairaatkin olisi tehtävä työvelvollisiksi. Ja ainakin kaikki työkykyiset sairaat olisi lähetettävä puolustusvoimien työmuodostelmiin, tai muuten kuri katoaisi kokonaan, "kun ammattijuopot saavat pysyä työstä syrjässä".
torstai 13. lokakuuta 2016
Mistä sotatalouden mallia vuonna 1925?
Vuonna 1924 asetettiin Kaarlo Castrénin johdolla sotatalouskomitea selvittämään sitä, miten sotatalous tulisi Suomessa järjestää.
Olen kyseisen komitean osalta tutkinut erityisesti sen tuottamaa kuudetta mietintöä "Työmarkkinoista sodan aikana". Tämä 29 sivuinen salainen mietintö valmistui toukokuussa 1925. Maailmansodasta ei vielä ollut pitkääkään aikaa ja sen sodan kokemuksista lähdettiin liikkeelle käytännössä jokaisessa asiassa - siis tässä mietinnössä.
Suomella oli joitain omia kokemuksia, joista saattoi olla iloa. Suuriruhtinaskunta oli saanut osansa sotaa tukevan teollisuuden tilauksista ja myös omia kokemuksia elintarvikepulasta. Varsinaiset sotatoimet rajoittuivat sisällissotaan. Mutta kokemuksista lähdettiin liikkeelle. Ja jos ei ollut omia kokemuksia, pyrittiin ottamaan oppia toisten kokemuksista. Tässä työmarkkinamietinnössä oli viisi valtiota, joihin Castrénin komitea kiinnitti huomionsa: Saksa, Englanti, Ranska, Italia ja Ruotsi.
Tämä on mielestäni varsin kiinnostava yhdistelmä, jossa on mukana voittajat ja häviäjät sekä sodassa sivussa pysynyt läntinen naapuri. Mietinnön tekstin sävy on melko neutraali, eikä siinä suoraan eritellä eri ratkaisujen paremmuutta. Pikemmin asioita perustellaan sillä, että jokaisessa em. maassa tehtiin samankaltaisia ratkaisuja, esimerkiksi sotateollisuuden työvoiman paikallaan pysyttämiseksi tai jonkinlaisen työvelvollisuuden tai vastaavaan aikaasaamiseksi.
No, tämä vuosien 1924-1925 sotatalousasioista!
Olen kyseisen komitean osalta tutkinut erityisesti sen tuottamaa kuudetta mietintöä "Työmarkkinoista sodan aikana". Tämä 29 sivuinen salainen mietintö valmistui toukokuussa 1925. Maailmansodasta ei vielä ollut pitkääkään aikaa ja sen sodan kokemuksista lähdettiin liikkeelle käytännössä jokaisessa asiassa - siis tässä mietinnössä.
Suomella oli joitain omia kokemuksia, joista saattoi olla iloa. Suuriruhtinaskunta oli saanut osansa sotaa tukevan teollisuuden tilauksista ja myös omia kokemuksia elintarvikepulasta. Varsinaiset sotatoimet rajoittuivat sisällissotaan. Mutta kokemuksista lähdettiin liikkeelle. Ja jos ei ollut omia kokemuksia, pyrittiin ottamaan oppia toisten kokemuksista. Tässä työmarkkinamietinnössä oli viisi valtiota, joihin Castrénin komitea kiinnitti huomionsa: Saksa, Englanti, Ranska, Italia ja Ruotsi.
Tämä on mielestäni varsin kiinnostava yhdistelmä, jossa on mukana voittajat ja häviäjät sekä sodassa sivussa pysynyt läntinen naapuri. Mietinnön tekstin sävy on melko neutraali, eikä siinä suoraan eritellä eri ratkaisujen paremmuutta. Pikemmin asioita perustellaan sillä, että jokaisessa em. maassa tehtiin samankaltaisia ratkaisuja, esimerkiksi sotateollisuuden työvoiman paikallaan pysyttämiseksi tai jonkinlaisen työvelvollisuuden tai vastaavaan aikaasaamiseksi.
No, tämä vuosien 1924-1925 sotatalousasioista!
Kaarlo Castrénin arkisto, #sotatalouskomitea @Kansallisarkist kaikki mietinnöt, joita ei meinannut mistään löytyä! pic.twitter.com/cQ2DBdzL2j— Otto Aura (@auraotto) July 31, 2015
maanantai 3. lokakuuta 2016
30. tutkimuskuukausi
Syyskuussa oli kaksi johtavaa teemaa tutkimuksen saralla.
1. Arkistyötä.
Kotijoukkojen esikunnan työvoimatoimiston/-osaston papereiden pöllyttämisen sain valmiiksi. Tai valmiiksi ainakin siihen asti, kunnes huomaan että jotain täytyy tarkastella lisää.
Paljon, paljon matskua jatkosodan aikaisesta työvelvollisuuden toimeenpanosta. Aivan kuten pitikin olla!
Kasasin myös kuukausittaisen tilaston suojeluskuntapiirien eteenpäin lähettäneistä työvelvollisista. Summa oli aika lähellä aikaisempaa arviotani, vajaa 75 000. Valtava määrä työvelvollisia!
2. Apurahahakemusta.
Kyllä vaan, kun kolme vuotta lähestyy täyttymistään Kulttuurirahaston rahoittamana, niin rahoitusta täytyy hakea vielä neljännelle vuodelle.
2. Apurahahakemusta.
Kyllä vaan, kun kolme vuotta lähestyy täyttymistään Kulttuurirahaston rahoittamana, niin rahoitusta täytyy hakea vielä neljännelle vuodelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
