Kansallisarkisto julkaisi 20.3.2026 tiedotteen, josta käy ilmi melko karmaisevia suunnitelmia.
Otsikkona on, että "Kansallisarkisto panostaa digitaalisiin palveluihin" ja että suunnitelmat toimipaikkamuutoksista tehdään tämän vuoden aikana.
Tässä pihvi: analogisten aineistojen säilyttämisen keskittäminen ja palvelujen kokonaisvaltainen digitalisointi.
Tiedotteessa kuvataan selväsanaisesti miten analogisten aineistojen säilyttämisen keskittäminen tehdään. Sulkemalla lähes kaikki entiset maakunta-arkistot ja poistamalla käytöstä myös Helsingistä Siltavuorenrannan arkistotilat. Oulu, Joensuu, Mikkelin Pirttiniemen piste. Niiden lisäksi, jotka tullaan poistamaan kartalta aikaisemmin, eli Hämeenlinna ja Jyväskylä.
Jäljelle jäisi Helsinki, Turku, Vaasa, Mikkelin keskusarkisto ja Inarin Saamelaisarkisto.
Miltä tällainen paluu keskittämiseen näyttää turvallisuuden kannalta? Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa 2025 löytyy tärkeää tekstiä:
"Kulttuuripalveluiden ylläpitämiseen ja kulttuuriomaisuuden suojeluun varaudutaan huolehtimalla kulttuuri- ja kirjastopalveluiden kattavasta saatavuudesta koko maassa sekä aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön ja kulttuuriympäristöjen suunnitelmallisesta ja pitkäjänteisestä suojelusta." YTS, s. 136
Tällaista ei ole toimipaikkojen sulkeminen ja aineistojen keskittäminen. Puhumattakaan siitä, että arvokasta ja ainutlaatuista materiaalia ei ole turvallisuuden kannalta järkevää keskittää, vaan ne pitää hajauttaa! Kuten nyt onkin. Vahingon sattuessa ei kaikki tieto kaikkoa.
Lisäksi on toki syytä nyt makustella sitä, että Turussa ja Vaasassa siirrytään vain "digitaaliseen toimittamiseen". Älkää ymmärtäkö väärin, digitaalinen toimittaminen on varmasti hyvä keino joihinkin tapauksiin. Ei niihin, mitä itse olen kokeillut. Tästä kirjoitin tänne oman tekstin. Käy tarkistamassa miten viime kerralla meni. Historiatieteellinen - tai jopa monitieteellinen - tutkimus, joka perustuu alkuperäisaineistoihin, saattaa tarvita aineistoja melko paljon. Nyt työn alla olevaa artikkelia varten olen tilannut ja tutkinut noin 20 mappia. Ne digitaalisen toimittamisen mallilla, noin 1 per 2 viikkoa.. verrattuna siihen, että tutkijasaliin sain 10 per päivä.
Se mikä on selvää, että tiedotteessa on käytössä vanha kunnon muutoksen välttämättömyyden epäpolitisiointi. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole! No tietysti on. Tämä on täysin valintakysymys, ei mitään muuta. Mikä on Kansallisarkiston tehtävä? Säilyttää ainutlaatuinen tieto menneestä ja mahdollistaa sen käyttö? Vai säästäminen ja "digitalisaatio"? Oikeasti tehtävät tietysti löytyy laista Kansallisarkistosta... Mutta ne nyt jättävät tulkinnat vapaaksi.
Kansallisarkiston kohti vuotta 1930 eikun 2030 "strategiakuva" löytyy internetistä. Siinä puhutaan uusista ja monitieteellisistä tavoista. Mihin jäi historiantutkimus? Ei uudessa ja monitieteisessä mitään vikaa ole, mutta ei alkuperäislähteisiin perustuvassa historiantutkimuksessakaan.
Ensimmäinen argumentti välttämättömyydestä: tutkijasaliasiakkaiden määrän lasku. Se on fakta, jonka pystyy lukemaan vuosikertomuksista / toimintakertomuksista. Onko kuitenkaan reilua verrata neljännesvuosisadan takaiseen? Silloin tutkijasali oli auki arkisin joka päivä klo 9-18 ja lauantaisin 9-16, eikä mitään ollut saatavissa online.
Sukututkimukselle relevanttia aineistoa on digitoitu pää punaisena, joka palvelee nykyään isoa määrää tietoa tarvitsevia internetissä. Mitäs noille aukioloajoille on tapahtunut viime vuosien saatossa? Supistuneet radikaalisti, eli mahdollisuudet tutkijasalivierailuihin ovat entisestään heikentyneet. Se on helppo todeta että tutkijasalien asiakasmäärät vähenee, jos toimitetaan vain digitaalisena. Siitä tulee vanha kunnon itsensä toteuttava ennustus. Kun on vähemmän asiakkaita, tarvitaan vähemmän aukioloa, toistetaan joka vuosi.
Toinen argumentti: nykyaikainen dokumentaatio on digitaalista. Toki, paitsi ne jotka on salassapitosyistä vain paperilla. Valtaosa näistä viranomaisten asiakirjoista taitaa olla vielä viranomaisen itsensä vastuulla, ja senkin jälkeen keksittäneen, että ne ovat käyttörajoitettuja. Astiassa saattaa tulla näitä vastaan, jotka on digiä, mutta tietopalvelu vielä viranomaisella, joten niitä ei saa Astiasta yhtään mihinkään. Kansallisarkisto toki digitoi koko ajan, mutta se on hidasta (koska, yllätys-ylläty, se maksaa).
Kolmas argumentti on raha. On selvää, että raha ei puissa kasva ja kaikkeen tarvitaan rahaa. Yksi maailman yhdeksästä ihmeestä on kyllä Senaatti-kiinteistöt tässä sopassa, jossa valtion raha kiertää virastolta toiselle, mutta ei nyt siitä enempää. Nyt pitäisi saada vahva lobbaus rahoituksen puolesta. Millä sivistysvaltiolla on varaa ajaa oma kansallinen muisti sellaiseen jamaan, ettei historian tutkimus saa aineistoa käyttöönsä niin sanotusti ilman muuta? Seinät maksavat, mutta kulttuuriperinnöllä ja sivistyksellä ei ole rahallista arvoa?
Miten on tarkoitus "maakunnissa" tehdä yliopistoissa opinnäytetöitä ja tutkimusta historian alalla, jos analogisiin ei pääse käsiksi ja olisi tarpeen odottaa digitointia - kotelo kerrallaan, jos ei ole erikseen rahoitusta. Kenelläpä kandin tai gradun tekijällä olisi. Tämä on aivan järkyttävän iso kysymys. Kuka tekee suomalaista historiantutkimusta ja millä edellytyksillä?
Itse kannattaisin "dualistista" mallia, jossa ei suoralta kädeltä poisteta mahdollisuuksia. Jos kansalaisella on tarve yhteen digitoituun arkistoyksikköön, tehdään se niin. Jos on tarve tutkimuksessa käyttää paperisia papereita, niin sen pitäisi olla mahdollista yhtä lailla. Eikö tämä nyt ole vain oikein ja kunnollista? Aivan varmasti tutkijoiltakin löytyy tarvittavaa joustavuutta ynnä muuta, jos - tai kun - traditionaalinen jokapäiväinen leipämme arkistossa ei ole mahdollista.
Kohtahan tätäkin päästään "pilotoimaan" kun Helsingin palvelut toukokuussa aukeaa väistötiloissa. - Kuinkahan sen kanssa käy. Että voi tilata aineistoja väistötilaan, pitää olla aika varattuna, mutta että voi varata ajan, pitää olla aineisto tilattuna?
Suomen Historiallinen Seura otti asiaan tuoreeltaan kantaa, joka poiki kyllä paikallismedioissa uutisen jos toisenkin. Toivon lisää avointa vuorovaikutusta ja keskustelua, mikäli nyt minun toiveella tässä yhteydessä on sen suurempaa merkitystä.
Muistutuksena vielä, että Kansallisarkiston kirjatut arvot ovat: Avoimuus ja luottamuksellisuus, tasapuolisuus ja riippumattomuus. Nämä löytyvät sanana kotisivuiltansa. Entä teoissa?
Tekstit
