Syyt ja seuraukset historiankirjoituksessa

Olen tässä viime aikoina lukenut (taas) historiankirjoituksen metodologista kirjallisuutta. Tällä kertaa brittiläisen John Toshin kirja The Pursuit of History nostatti aivomyrskyn. Vaivuin syvälle ajatuksiini erinäisten kysymysten parissa. Joskin olen jo palannut maailman pinnalle, en kuitenkaan lopullisia vastauksia ole saanut aikaan. Lohdutan itseäni sillä, että lopullisia vastauksia, tai totuuksia, ei taida ollakaan. Kuten Allan Megill totesi teoksessaan Historical Knowledge, Historical Error, sivulla 77:

“For it seems obvious that the truth will never be discovered”.

Mutta se, mikä aivojumppaa nyt aiheutti (aiheuttaa edelleen) on syy ja seuraus, causes and consequences. Mitä tarkoittavat syyt ja seuraukset historian tutkimuksessa? Kumpi on tärkeämpi, vai voiko jakoa edes tehdä? Ja aivan erityisesti: millainen on oma suhtautumiseni syihin ja seurauksiin historiantutkimuksessa?

Eikä vielä sekään riitä. Kuinka perusteellisesti voi argumentoida syy-seuraus –suhteita? No mutta niin, sehän riippuu taas kontekstista ja siitä, mikä on argumentoinnin kohteena. Yksinkertaisella tasollahan tämä on melko selkeä juttu. Tapahtui x syystä a ja seurauksella b. Omien intressieni joukosta harvemmin näin selkeitä yksinkertaistuksia voi tehdä. Eikä kyllä niin, että haluaisinkaan.

Minua myös hieman epäilyttää tiukat syy-seuraus –suhteet. Tämä johtuu varmasti siitä skeptisyydestä, että lopullisia totuuksia ei historiassa juurikaan voi esittää. Varmuudella voi ainoastaan argumentoida perusteellisesti siitä, miten mahdollisesti oli. Näin on varsinkin silloin, kun astutaan ulos perinteiseltä tapahtumahistorian alueelta. Mieluummin taitaisin puhua mahdollisista syistä ja seurauksista, joihin edellä mainitut saattoivat vaikuttaa.

Pitäisikö ennemmin puhua osa-syistä ja osa-seurauksista? Niin useat seikat ovat kietoutuneet ja punoutuneet toisiinsa monella eri tasolla ja monella eri tavalla. Lontoon slangin sana ”intertwine” kuvaa tätä äärimmäisen hyvin.

Syitä voi olla monia, mutta seurauksia voi olla kahdenlaisia: tarkoitettuja ja tarkoittamattomia. Tämän lisäksi on vielä välittömiä ja välillisiä seurauksia, seuraukset heti ja seuraukset myöhemmin. Millä perusteilla voi väittää näitä vastaparien jälkimmäisiä seurauksia? Ja myös: jos tavoitteita ei ole kirjattu ylös, miten voi tietää toimijoiden intentioita?

Hypätään seuraavaksi esimerkkiin, jota mietin omasta gradustani nousten. Ryhdyin hahmottelemaan syitä ja seurauksia sille tapahtumalle, kun isoisäni V.V. Mäkinen palkattiin Linnoitustoimiston Tarkastustoimistoon tammikuun alussa 1941. Nopealla mietinnällä primääri syy tähän nousee vaivatta: Linnoitustoimisto tarvitsi ammattitaitoista työvoimaa. Ja toiselta puolelta katsottuna syy oli myös selkeä: V.V. tarvitsi töitä. Nämä voisivat siis olla yksinkertaistetut osa-syyt.

Mutta mitä kaikkia seurauksia tällä olikaan? Ensimmäiset seuraukset ovat melko selkeitä, Linnoitustoimisto sai ammattityövoimaa ja V.V. sai Teollisuuskoulusta valmistuttuaan nopeasti työpaikan. Osa-seurauksena puolustusvoimat menettivät elävää voimaa taistelujoukoista ja vastaavasti V.V:n sodasta tuli poikkeuksellinen. Näitähän löytyy, mutta kuinka pitkälle on mahdollista ja tarpeellista mennä?

Varmasti on selvää vain se, että seurauksista taaksepäin lähtevä argumentointi voi olla turhan determinististä. Voi käydä niin, että hakemalla haetaan seuraukselle sopivia syitä. Onhan silläkin tekniikalla toki mahdollisuutensa, mutta itse tahtoisin kyseistä välttää.

Ydinkysymys kuitenkin se: onko mahdollista määritellä, kummat ovat historiallisessa tutkimuksessa ”tärkeämpiä”, syyt vai seuraukset? Jatkokysymys tästä on yhtä oleellinen: onko tällaiselle määritellylle mitään syytä?