Ruotsin sotilasmahti

Otsikkoon viitaten: sellainen oli, esimerkiksi 1700-luvun alussa. Ruotsi oli valloittanut laajoja alueita vuoteen 1709 mennessä. Ja kuten arvata saattaa, seuraavana todellisena vastuksena oli Pietari I Venäjä. Luin tuossa mielenkiintoisen kirjan aiheesta, nimittäin ruotsalaisen historioitsijan Peter Englundin Pultavan. (Kaikki tämän tekstin viittaukset ko. kirjaan, ellei toisin mainita.)

Pultavan kaupunki sijaitsi jossain nykyisen Ukrainan alueella ja Ruotsin armeija oli piirittänyt sen. Tsaarin armeija puolestaan oli perääntynyt useita kertoja todellisista suurista taisteluista, mutta oli nyt valmistautunut. Ruotsalaisten ja venäläisten leirit olivat lähekkäin. Ja se sota, joka oli käynnissä, tunnetaan historiankirjoituksessa Suurena Pohjan sotana.

Ruotsin armeijan taisteleviin joukkoihin kuului kesäkuussa 1709 noin 24 300 miestä. Vastapuolen leirissä taistelijoita oli noin 30 000. Näiden lukujen lisäksi oli huomattava määrä muuta populaatiota, kuten upseerien vaimoja sekä työläisiä kaikenlaisiin hommiin.

Ruotsin armeija oli kulkenut pitkän matkan, ja tuon ajan kulkuneuvot huomioon ottaen ei liene yllätystä siinä, että armeijan huolto muodostui haasteeksi. Huoltokolonnat käsittivät tuhansia hevosten vetämiä vaunuja. Tavoitteena oli toki, että valloitettu alue ylläpitää armeijan. Näin vältyttiin kotimaan aatelisten turhalta rasitukselta.

Ruotsin armeijan huolto oli heikoissa kantimissa, muona ja ammukset olivat loppumassa. Kaarle-kuningas XII lopulta päätti, että hyökättävä on! Venäjän armeija piti lyödä, että oma armeija pääsee ulos vaarallisesta tilanteesta. Päätöksen tukena oli myös aikaisempi taistelu, jossa vähälukuisempi karoliiniarmeija oli lyönyt tsaarin joukot.

Tuon ajan armeijan manööverit olivat erittäin tiukasti sidottuja ordre de batailleen, taistelujärjestykseen. Joukko-osastojen sijoitukset määrättiin tarkasti ja ukot etenivät esimerkiksi paririvissä kohti vihulaista. Siinä kun marssitaan rivissä kohti lukumääräisesti vahvempaa vihollista, jolla on eri kokoluokan tykkejä sekä musketteja vastassa, niin voi kuvitella mitä jälkeä tulee.

Ruotsin sodanjohto laski yllätys ja aloite momentin varaan. Yllätys meni mönkään, mutta aloite säilyi joten alkurytäkässä ruotsalaiset pääsivätkin ensimmäisten linnoitusten ohitse tappelemaan. Seurauksena oli kuitenkin katastrofi, kuningas menetti armeijastaan kaatuneina tai kadonneina 35 prosenttia taisteluun osallistuneista noin 20 000 jalka- ja ratsuväensotilaasta. Totaaliset tappiot voidaan laskea lähes 50 prosenttiin.

Ruotsin armeija irtaantui taistelusta ja perääntyi. Perääntymisreitti johti kohti leveää Dnepr-jokea. Ylitystä ei ollut valmisteltu. Useat, jotka lähtivät uimaan yli, hukkuivat. Monet sotilaat kyhäsivät lauttoja ties mistä. Kuningas seuralaisineen kuitenkin evakuoitiin joen ylitse. Loput antautuivat vangiksi, kun tsaarin armeija sulki motin.

Taustalla tässä tappiossa oli epäilemättä osatekijänä venäläisten sotajoukkojen täydellinen aliarvioiminen. Kuulostaisiko tutulta muutamassa muussakin tappeluksessa?