No nyt järjestyi resurssit, nimittäin Suomen Kulttuurirahasto myönsi minulle kolmivuotisen apurahan. Tai, kuinkas se nyt menikään, ensimmäisen vuoden kolmivuotisesta apurahasta. Päätin aloittaa apurahatutkijan urani heti 1.3.2014. Eilen, maanantaina 3.3., kävin tekemässä ensimmäiset tilaukseni Kansallisarkistossa. Tunnelma on odottava. Mutta mikä parasta, nyt saa laittaa puheet sivummalle ja ruveta toteuttamaan.
Omassa aiheessani mahdollisuus täyspäiväiseen tutkimustyöhön on melkoinen edellytys. Valtaosa materiaalista täytyy kaivaa esiin arkistomapeista. Ja kun Kansallisarkiston aukioloajoilla ei pahemmin muulloin kuin virka-aikana papereita katsella. En muuten ole vieläkään oikein sopeutunut siihen, että Sörnäisten toimipisteessä ei ole tutkijasalipalvelua.
Tässä nyt on kuitenkin jo hyvää listaa tullut tehtyä tilattavista arkistoyksiköistä ja usko on vahva, että jotain mielenkiintoista löytyy. Ensimmäisenä otan käsittelyyn Puolustusministeriön papereita ajalta ennen toista maailmansotaa. Tavoitteena on löytää jotain työvelvollisuuslain säätämisestä vuodelta 1938.
Mietin vielä muistiinpanotekniikkaa: kirjoittaminen vai valokuvaus. Tunne on hieman valokuvaamisen kannalla, mutta sitä varten tarvisin kameran. Älylaitteella kuvaaminen vie hieman turhan paljon akkua muulta käytöltä.
Jos joku osaa sanoa, millaisia speksejä hyvässä tekstinkuvaamiskamerassa olisi, niin saa kertoa!
Parin viime päivän aikana on kyllä tuottava työ kärsinyt, kun olen seurannut Twitterissä aktiivisesti Ukrainan tilannetta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Viime vuonna minä kuvasin paljon iPadilla. Se on ollut mulla pian vuoden. Sitä ennen otin tavallisia digikuvia. Padilla katselin sitten myös kuvia. On muuten loistava, kun niitä kuvia voi suurentaa. Suurenoksesta on iloa, jos kuva on tarkka. Mutta melko usein on. Padin kuva oli suora kopio lähteestä. Se oli siinä läppärin vieressä, kun kirjoitin. Ei tarvinnut vaihtaa koko ajan näkymää. Osa materiaalista oli pdf-tiedostoja, joita luin padilla. Graduni muistiinpanoista minimaalisen pieni osa on paperisia, suurin osa valokuvia.
VastaaPoistaValokuvissa on se huono puoli, että tekstiä ei voi vahvistaa tai korostaa, eli jos on jotain mielenkiintoista. Ja sitten jotkut sivunumerot tai muut tunnisteet voivat jäädä kuvan ulkopuolelle. Mutta kirjoitin aina ylös samana päivänä, mikä IMG-numero milläkin kuvalla on. Ei nyt ihan sivun tarkkuudella, mutta kansion tarkkuudella. Kirjeistä ja muista oli aina päivämäärä ylhäällä erillisellä paperilla.
Nyt olen kuvannut asiakirjoja puhelimellani, kun en ole saanut aikaiseksi kameraakaan hankkia. iPadia en omista, mutta Galaxy Tab2 kylläkin. Puhelimessa vaan on parempi kamera, niin sillä olen mennyt.
PoistaSe mikä tässä nyt selvästi tulee ratkaistavaksi, on kuvien (eli muistiinpanojen) järjestäminen.
Minulla on arkistotyöskentelyyn muutama vuosi sitten hankittu Canon S95. Ei ole varmaankaan enää myynnissä, mutta muulla vekottimella en suostuisi arkistossa toimimaan. Ergonomia, heilahduksen korjaustoiminto ja erinomainen akunkesto ovat minulle aivan elinehtoja. Puhelimella nyt räppäilee vähän jotakin, mutta jos kopioitavaa on paljon, niin ei tule mitään...
VastaaPoistaVähän jälkijunassa, mutta suuret onnittelut apurahasta! Hienoa, että työ pääsee nyt kunnolla käyntiin.
VastaaPoistaPäädyit ilmeisesti kuvaamiseen? Kuvien järjesteleminen on kieltämättä oma hommansa, johon menee aikaa. Toisaalta sitä kannattaa systeemin pohtimiseen kyllä käyttääkin, jotta löytää etsimänsä... Itse käyn arkistoissa Tampereelta käsin, joten yleensä taktiikkani on ollut kuvata päivän aikana niin paljon aineistoa kuin mahdollista ja tutustua niihin tarkemmin vasta työhuoneella.
t. Reetta
(http://hermeneuttinenkaruselli.wordpress.com/)
Kiitos Reetta!
PoistaKuvaamiseen päädyin joo, ja ostin ihan kamerankin.
Vielä en ole ihan satavarmasti päättänyt, että miten kuvat järjestän. Todennäköisesti jonkun temaattisen systeemin mukaan. Kuvia on "vielä toistaiseksi" hallittavissa oleva määrä. :-)
-otto