keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Rakentajat linnoitustyömailla

Yksi asia, joka on tässä päätäni vaivannut viime aikoina liittyy linnoitusten ja linnoittamisten historiaan. Lukulistalla on mm. ollut "Forts & Fortifications  of Europe 1815-1945"" (Kaufmann & Kaufmann).

Nimittäin työvoima ei juuri koskaan saa mainintaa. Ketkä rakensivat linnoituksia?

Kovin usein todetaan, että tämä ja tämä linnoitus rakennettiin sinä ja sinä vuonna. Maininta saattaa löytyä siitä, mikä organisaatio työstä oli vastuussa.

wikimedia commons
Toinen vaihtoehto on, että linnoitteiden suunnittelija oli hän sitten insinööri, kenraali tai marsalkka saa rakentamisen omiin nimiinsä.

Kuten tässä lainauksessa Jussi Lappalaisen kirjasta Aseet ja taistelut:

”Piirityksessä Vauban omaksui hollantilaiselta koulukunnalta mutkittelevat lähestymishaudat, rakensi niiden väliin yhdyshaudat ja päähän valleilla suojatut patterit.”

(ks Vauban wikipediassa)

Mainitsemani "Forts & Fortifications of Europe 1815-1945" on oikeastaan kaksiosainen kirja, jossa toinen käsittelee aihetta alaotsikolla The Neutral States ja toinen The Central States. Näistä ensimmäisenä osui käteeni Neutral States.

Ensimmäinen maininta työvoimasta liittyi siihen, kun jokin Alankomaiden tai Belgian linnoite ei valmistunut ajallaan - kun ammattitaitoisesta työvoimasta oli puute!

”Kuka rakensi seitsenporttisen Teeban?” kysyi jo Brechtin ”lukeva työläinenkin”. Lähteissä ei mainita sanallakaan näitä nimettömiä muurareita, mutta kysymys on pysynyt aivan yhtä tärkeänä.[1]




[1] Ginzburg, Carlo: Juusto ja madot. 1500-luvun myllärin maailmankuva. Gaudeamus, Helsinki 2007, 25.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

"Team of teams"

Luin juuri kirjan Team of teams. New rules of engagement for a complex world (McChrystal, Collins, Silverman, Fussel 2015). Kirjoitan tästä lyhyesti muutaman huomion ja kehotan kaikkia lukemaan kirjan, joka on erittäin hyvin kirjoitettu, mukaansatempaava ja ajatuksia herättävä.

Ensimmäisenä nimenä kirjoittajissa on Yhdysvaltain armeijan kenraali evp Stanley McChrystal, jonka komentajakauden kokemukset Irakissa ovat kirjan lähtökohtana. Taistelu al qaidaa vastaan ei toiminutkaan vanhan kaavan mukaisesti ja jotain oli tehtävä. Maailma oli muuttunut kompleksisemmaksi muun muassa tiedon nopean liikkumisen myötä.

Mutta ei kirja ole pelkkiä sotajuttuja. Yksi lähtökohta on taylorismi, tieteellinen liikkeenjohto, eli Fredrick Taylorin kehittämä johtamisoppi 1900-luvun alkupuolelta. McChrystal kirjoittaa, että Task Force oli tayloristisen perinteen mukainen sotilasorganisaatio, jossa jokainen teki oman tehtävänsä omissa siiloissaan, organisaatiokaavion osoittamissa laatikoissa. Kun taas vastapuolen organisaatio ei ollut mitään tällaista, vaan toimijoista muodostunut verkosto.

Tarvittiin verkosto taistelemaan verkostoa vastaan. Englanniksi team of teams, jossa kiinteän tiimityön edut pyrittiin saamaan ison organisaation käyttöön. Tämä vaati kulttuurista muutosta, joka kyllä kuulostaa varsin hurjalta sotilasoranisaatiossa. Lähtökohdaksi tuli avoin tiedon jakaminen organisaation sisällä, tavoitteena luoda jaettu ymmärrys (shared consciousness). Luopuminen "need-to-know" -tiedosta oli yksi avain. Nykypäivän mahdollisuuksilla tiedustelutietoa, live-feediä operaatiosta ynnä muista tuli jatkuvasti. Tieto jaettiin organisaation toimijoiden ja sidosryhmien kesken, mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän. Riskit tiedostettiin, mutta tulos arvioitiin riskejä suuremmaksi.

Eri organisaation osista määrättiin yksilöitä eri osiin komennuksille luomaan siteitä ja sitä kautta ymmärrystä ja luottamusta perinteisten siilojen välille, joista haluttiin eroon. Jokaisesta ryhmästä piti löytyä henkilökohtainen kontakti, kokemus ja luottamus toisen ryhmän jäseneen.

Seuraavana askeleena oli päätösvallan jakaminen aikaisempaa alemmille portaille. Jaetun ymmärryksen, luottamuksen ja yhteisen tavoitteen lisäksi oli saatava tarvittavaa nopeutta toimintaan, vihollinen ei odottanut, että komentaja ehti hyväksyä alemman johtoportaan esityksen toimenpiteistä. Päätöksenteko nopeutui ja tuli jopa paremmaksi. McChrystal kommentoi, että välttämättä ylin tietämys ei aina asukaan komentoketjun huipulla... Tässä yhteydessä kirjoitetaan myös voimaannuttamisesta (empowerment), joka seurasi jaetun ymmärryksen ja luottamuksen jälkeen. Kun päätöksenteko hajautettiin alemmille tasoille, nousivat tekijöiden motivaatio, päätösten nopeus ja laatu,

McChrystalin teesi on, että johtaja on puutarhuri. Puutarhuri ei voi varsinaisesti laittaa kasvia kasvamaan, vaan vain luoda ja ja ylläpitää kasvun edellytykset. Kasvit kasvavat itse.

"Eyes-on, hands-off!"

Lisää kirjasta voit lukea myös Pauli Forman blogista.


keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

36. tutkimuskuukausi


"Kenraalimajuri Mäkinen kulkulaitosministeriössä.
Helsinki 1943.08.25" SA-kuva.
Hups, tämä meinasi jäädä drafti-asteelle...

Maaliskuu on kulunut pääasiassa alkuperäisaineiston analyysin parissa. Nyt on tarkastelussa ollut kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön paperit siltä ajalta, jolloin kenraalimajuri Einar Mäkinen oli valtakunnan työvoimapäällikkönä. Pyrkimys oli saada irti jotain siitä, mitä kenraali ministeriössä teki, ja jotakin siitä irti saikin. Sehän olisi tietysti ollut liikaa vaadittu, että olisi ollut valmis kokonaisuus "Mäkisen paperit" tai vastaavaa.

Luin Kalevi Mikkosen kirjan Parakkeja ja piikkilankaa ja tein siitä kirja-arvostelun, joka tuli linjoille huhtikuun alkupuolella. Löytyy Agricolan kirja-arvosteluista, eli täältä!

Lisäksi aloitin arkistotyön insinööri Matti Janhusen jatkosodan kartoittamiseksi. Hän on yksi seuraamistani toimijoista, joiden mikrohistoriallisen työn tarkastelun kautta selvitän konkreettista työvoiman sotilaallista käyttöä. Talvisodan Janhunen oli ensin 5. rakennnuskomppaniassa, sitten Työryhmä Janhusen johtajana. Jatkosodan alkuvaiheessa hän puolestaan oli eräässä radankorjauskomppaniassa, josta kuitenkin tuli siirto ilmavoimien esikuntaan ja vallatun alueen lento
kenttätöihin.

Ps.

Pyydän muistuttamaan, että seuraavan kerran tutkimuksen työjärjestystä tehdessäni ottaisin huomioon kevään ja katupölyn. Siis, että jos vielä päivän hengittää sodanaikaisia papereita, niin voi tulla vähän tukkoinen olo...

torstai 2. maaliskuuta 2017

35. tutkimuskuukausi

"Työkuvia pioneereista ja työvelvollisista." 15.8.1941. SA-Kuva.

Kiitos Kulttuurirahaston, olen saanut tehdä täyspäiväistä tutkimusta nyt kolme vuotta. Ilman rahoitusta olisi tämänkin tutkimuksen tekeminen huomattavasti haastavampaa ja hitaampaa. Aikaa vievin osuus on arkistomateriaalin pöllyttäminen analysoitavaksi. Se puolestaan on ensimmäisestä osastaan sidottu arkistojen aukioloihin, jotka ovat supistuneet käytännössä koko ajan.

Työ on edennyt hyvin ja suunnitelman mukaisesti. Jäljellä on vielä viimeinen kokonaisuus: jatkosodan aikaisen työvoiman sotilaallisen käytön mikrohistoriallinen tarkastelu. Vastaa omalta osaltaan tiukasti pääkysymykseeni miten työvoimaa käytettiin sotilaallisiin tarkoituksiin?

Kaatuneiden muistosäätiöltä sain pienen avustuksen, jonka avulla voin jatkaa työtä siihen asti, kunnes seuraavat rahoituspäätökset tulevat, suuri kiitos siitä! Niitä hakemuksiahan on nyt sisällä neljä, vai peräti viisi. Thumbs ups, niin sanotusti.

Vuoden rahoitus ja vuoden työ, sitten väitöskirja valmistuu ensi vuoden toisella neljänneksellä!

Ensi viikolla takaisin arkistoon!