Puolustusministeri Juho Niukkasen allekirjoittamana ja sotatalouspäällikkö Leonard Grandellin allekirjoittama määräys selvitti perusteet siihen, miten homma hoituisi, jos sota syttyisi. Näillä määräyksillä korvattiin vanhat, jotka olivat vuodelta 1934. Merkittävää roolia pelasivat moottoriajoneuvojen katsastusmiehet, jotka määrittelivät oliko moottoriajoneuvo "sotilastarkoituksiin kelpoinen" vai kuuluiko se "moottoriajoneuvoreserviin".

Sotilaspiireiltä tuli tarvittavat ajoneuvomäärät ja -tyypit, joita tarvittiin. Katsastusmiehen piti sijoittaa ajoneuvot näiden määräysten mukaisesti.
Määräyksen kolmas pykälä kokonaisuudessaan:
"Sotilastarkoituksiin kelpoisiksi tai moottoriajoneuvoreserviin merkittyjen moottoriajoneuvojen omistajat tai haltijat ovat velvolliset huolehtimaan siitä, että ajoneuvot sotatilan tultua julistetuksi tuodaan julkipantavissa kuulutuksissa tai henkilökohtaisissa kutsumääräyksissä sekä rekisteriotteen liitteenä olevissa ohjeissa annettuja määräyksiä noudattaen moottoriajoneuvo-ottolautakuntien tarkastettaviksi ja luovutettaviksi puolustusvoimien käyttöön."
Ihan kaikkia ajoneuvoja ei edes haluttu, vaan soveltuvuudet määriteltiin tarkoin. Otetaan vaikka esimerkiksi seitsemänkohtaisesta listasta numero neljä,
"että ajoneuvon koneosien kuluneisuus on arvosteltavissa siksi pieneksi, että todennäköisesti voidaan odottaa ajoneuvolla voitavan ajaa normaalisissa olosuhteissa ja ilman perusteellisia korjauksia vähintään 10.000 km".

Jos sitten kävisi niin, että sotilastarkoituksiin kelpoisiksi merkittyjen moottoriajoneuvojen määrä ylittäisi sotislapiirin ilmoittamat määrät, oli vanhimpia ajoneuvoja siirrettävä moottoriajoneuvoreserviin. Myös moottoriajoneuvoreservistä voitiin ajoneuvo poistaa, jos sille ei enää nähty mitään käyttöä.
Tässä vaiheessa voi jättää täysin arvailujen varaan, kuinka paljon uudet syyskuun 9. päivänä 1939 annetut määräykset ehtivät vaikuttaa, ennen kuin miehiä ja ajoneuvoja tarvittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti