Lukemisesta jälleen

"Tällaisia laatikoita on kaikkiaaan 60 kpl. On siinä lukemista joksikin aikaa." SA-kuva.

Lukemisesta on tässä blogissa tullut kirjoitettua jonkun kerran, kuten viimeiset kaksi (yksi ja kaksi) postausta osoittaa. Eikä varmasti tule tällainen aiheiden käsittely loppumaan. Lukeminen kun on erottamaton osa historiantutkimusta. Ainakin minun täytyy lukea, jotta voin kirjoittaa. Välillä kirjoittaminen on helppoa, joskus lukeminen vaikeaa. Tiedättehän, mitä tarkoitan.

Nyt on vuorossa "vähän vaikeampaa" lukemista, sillä edessä on TUJO-tenttejä pari kappaletta. TUJO tarkoittaa Tutkimusjohtamisen opintokokonaisuutta, josta voi käydä kurkkaamassa vaikka omilta nettisivuiltaan. Vuorossa on innovaatiojohtamisen luentosarjan tentti. Perustutkintoajathan tässä tulee mieleen, kun luentokelmuja silmät ristissä selailee.

Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen ja virkistävällä tavalla erilainen verrattuna poliittiseen historiaan. Joukossa on myös paljon tuttuja ominaispiirteitä, sillä TUJOsta on vastuussa yleinen valtio-oppi ja joskus taannoin olen suorittanut yleisen valtio-opin perusopinnot.

Mutta siis, hieman vaikeaa on nyt lukeminen ja se johtuu siitä, että oman aihepiirin jutut kiinnostaisivat enemmän. Nyt tarvitaan itsensä johtamista ja tehtävien priorisointia ja järjestämistä. TUJO-tentit pois alta ja sitten urheilemaan kohti toista poliittisen historian jatko-opintoihin kuuluvaa kirjatenttiä.

Ja se vasta onkin mielenkiintoinen! Nimittäin jo mainitsemani "relevanttia metodologista kirjallisuutta". Tässä vaiheessa olen jo selvittänyt itselleni (ja myös professorille), että kaksi kirjoista on vahvoilla. Toinen on Ville Kivimäen väitöskirja, jonka nyt luen metodologia ja metodologiset valinnat mielessäni. Toinen puolestaan jo vähän vanhempi Oula Silvennoisen väitöskirja Salaiset aseveljet. Laajuudesta riippuen yksi tai kaksi pitää vielä "keksiä".