"Presidentti Mannerheim poistumassa Eduskuntatalosta." SA-kuva. |
Ja ihan mielenkiintoisia huomioita löytyikin.
Otetaan vaikka Aamulehden jutusta kiinni.
"Tapansa mukaan Juhani Suomi tulkitsee historiaa tarkoitushakuisesti, vaikka taitavasti peittääkin omat mielipiteensä virtuoosisen lähteidenkäyttötekniikan alle."
Kuulostaa aika hurjalta, vai mitä mieltä olette? Omien mielipiteiden peittäminen lähteiden alle?
Toinen huomio Hesarista:
"Tohtori Jukka Tarkka luonnehtii perjantain Helsingin Sanomissa ilmestyvässä kirja-arviossa, että 'Juhani Suomi kuuluu niihin tutkijoihin, joiden mielestä oikea historiallinen kuva syntyy kirjoittamalla kaikki selville saadut asiat peräkkäin paperille'."
Kuulostaa melkoisen lukijaystävälliseltä. Kyllä historia vaatii päättelyä ja analyysia, löytyyköhän sitä Suomen kirjasta?
Keskisuomalaisessa puolestaan näin:
"Professori Suomen koostaman, monilta osiltaan kiitettävän analyyttisen suurteoksen päähenkilö on vanheneva ja sairas marsalkka, joka aika ajoin vielä kykenee yltymään uuden ajan päätösten jarrumieheksi.
Kriittisen leiman kuvaukseen antaa Suomen tapa valita aineistostaan ne lausunnot, joissa Mannerheimin aiempaa sotilasuraa ja hänen henkisiä ominaisuuksiaan vähätellään ja hänen herraskaisia juoma- ja pukeutumistapojaan halveksitaan."
Tässä nyt vain muutama pointti. Aika mielenkiintoiselta vaikuttaa. Oliko sitten Suomen tarkoitus vain kirjoittaa "kriittinen" teos Mannerheimista? Tässä on myös otettava ero kriittisen ja "kriittisen" välille. Ehkä ensimmäinen tarkoittaa historiantutkimuksen peruslähtökohtaa, josta tekemisen pitäisi lähteä. Niin, kenen mielestä kriittinen: onko kriittinen yhtä kuin negatiivinen, vai sellainen joka ei ota kaikkea annettuna?
Toivon, että Agricolan arvosteluihin joku kirjoittaisi erittäin pätevän arvostelun kirjasta! Tai sitten vain odotan, että lukulistani tyhjenee (ei ole tapahtumassa) ja luen itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti